Vain alueellisiin imusolmukkeisiin levinneen eturauhassyövän (N1M0) luokittelu erittäin suuren riskin luokkaan perustuu takavuosien käsitykseen vahvasta kaukometastasointiriskistä. Tämä johti paikallishoidon merkityksen minimoimiseen ja prostatektomiasta luopumiseen, jos toimenpiteen alussa poistetuissa alueellisissa imusolmukkeissa todettiin tuumorikasvua. Uudemmissa tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu radikaalileikkauksen tai ulkoisen sädehoidon johtavan näillä potilailla hyväksyttäviin onkologisiin tuloksiin ja jopa taudin pitkäkestoiseen paranemiseen.

Havainto sai joukon amerikkalaistutkijoita pohtimaan N1M0-taudin uudelleenluokittelua jopa astetta alempaan luokkaan. Amerikkalainen luokitus on verrattavissa Käypä hoito -suosituksen paikallisesti levinneen eturauhassyövän riskiryhmäluokitukseen. Erona on mm. se, että suurimman riskin luokkaan IV on amerikkalaisluokituksessa sisällytetty taudin muuallekin kuin alueellisiin imusolmukkeisiin levinneet muodot (M1).

Tutkijat keräsivät syöpärekisteristä runsaan 10 vuoden ajalta 1,4 miljoonaa eturauhassyöpäpotilasta, joista 75 136:lla oli joko N1M0- tai M1-tauti. Potilaista 73,5 % oli saanut systeemistä lääkehoitoa. Radikaalihoidon (leikkaus tai sädehoito) oli käynyt läpi N1M0-ryhmästä 66,5 % ja M1-ryhmästä 5,3 % (p < 0,001). N1M0-ryhmässä radikaalihoitona oli pelkkä leikkaus 44,2 %:lla ja leikkaus yhdistettynä sädehoitoon 9,2 %:lla.

Viiden vuoden seurannan jälkeen N1M0-ryhmästä oli elossa 71,2 % ja M1-ryhmästä 23,1 % (p < 0,001). Kasvaimen korkea Gleason-luokka ja lähtötilanteen korkea PSA-arvo olivat selvässä yhteydessä lyhyempään eloonjäämisaikaan. Radikaalihoidon ohella annettu systeeminen hormoni- tai solunsalpaajahoito pidensi elinaikaa.

Tarkka luokitus on ensiarvoisen tärkeä hoidon valinnassa ja ennusteen arvioinnissa. American Joint Committee on Cancer pilkkoi hiljattain luokan IV kahteen osaan (N1M0 = IVA ja M1 = IVB). Tutkijoiden mielestä korjaus ei kuitenkaan riitä kääntämään onkologikunnan päitä niin, että ainakin osa luokan IV kasvaimista katsottaisiin parannettavissa oleviksi ja hoitoratkaisuja muutettaisiin sen mukaisesti.

Shinde A ym. Node-positive nonmetastatic prostate cancer: Time to reconsider prognostic stageing? Eur Urol 2019;75:355–7.