Lyhyesti: Antikolinerginen rasitus ja vanhuksen kognitioiden heikkeneminen

Lääkkeiden aiheuttamaa seerumin antikolinergistä aktiviteettia kutsutaan antikolinergiseksi rasitukseksi. Vanhuspotilailla antikolinergiset lääkkeet aiheuttavat varsin usein kognitiivisia häiriöitä ja deliriumia. Amerikkalaisessa tutkimuksessa mitattiin väestöotoksella vanhusten seerumin antikolinerginen rasite ja kognitiivinen suorituskyky. Niillä tutkittavilla, jotka kuuluivat tämän rasituksen suhteen vaikeimpaan kymmenekseen (90. persentiili) oli 13-kertainen riski saada Mini Mental State Examination testissä arvo 24 tai alle. Tutkimus osoittikin, että antikolinerginen rasite on voimakkaassa yhteydessä vanhuksen kognitiiviseen suorituskykyyn. Tässä olisikin erinomainen keino suunnitella lääkehoitoa, joka ei heikentäisi kognitiivisia toimintoja.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Varovaista optimismia myelooman hoitoon

Bortetsomibi kuuluu uuteen lääkeryhmään, proteasomin salpaajiin. Siitä on vaiheen I tutkimuksissa ollut hyötyä edennyttä myeloomaa sairastaville potilaille, ja nyt Dana-Farberin syöpätutkimuslaitoksesta raportoidaan 193:n refraktaaria myeloomaa sairastaneen potilaan hoitotulokset. Potilaiden tauti oli resistentti kolmannelle hoitolinjalle. Bortetsomibilla saatiin 35 %:lle vaste, ja peräti 19 potilaalle täydellinen tai lähes täydellinen vaste. Mediaaninen elinaika oli 16 kuukautta, kun se yleensä taudin tässä vaiheessa on 6-9 kuukautta. Lääke ei suinkaan ole haitaton: hematologisten haittojen lisäksi 12 % potilaista sai perifeerisen neuropatian. Odotamme nyt innolla vaiheen III tutkimustuloksia.

Robert Paul

Onko tupakoinnilla ja itsemurhilla yhteys?

Tutkimusten mukaan tupakointi lisää itsemurhan ja itsetuhoisen käyttäytymisen riskiä. Myös alentuneeseen serotoniinin aktiivisuuteen liittyy vastaavaa käyttäytymistä. Irlantilaistutkijat olettivat näiden kahden löydöksen välillä olevan yhteyden siten, että tupakoijilla on alhaisempi serotoniinin aktiivisuus. He tutkivat psykiatristen potilaiden tupakointitottumukset ja suisidaalisuuden. Osalle potilaista tehtiin serotoniinin toimintaa kuvaava fenfluramiinikoe. Tässäkin tutkimuksessa tupakoijilla oli enemmän itsemurhayrityksiä ja aggressiivisuuspisteitä. Mielenkiintoisinta oli, että depressiopotilailla tupakoinnin määrä oli tilastollisesti erittäin merkitsevästi käänteisessä suhteessa serotoniinin aktiivisuuden kanssa. Olisi houkuttelevaa ajatella, että tupakointi laskisi aivojen serotoniiniaktiivisuutta ja aiheuttaisi itsetuhoista käyttäytymistä. On kuitenkin mahdollista, että tämän aiheuttaa joku tai jotkut muut tekijät. Lopullista selitystä odotellessa voidaan aivojen serotoniinikato siirtää tupakan syntitaakkaan ja tälläkin tavoin perustella tupakanpolton synnillisyyttä.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Prolastiinihoidon kustannusvaikuttavuus on huono

Alfa1-antrypsiinin puutoksen hoitoon on kehitetty suonensisäisesti annettava alfa1-proteinaasi-inhibiittori, prolastiini, joka on kuitenkin erittäin kallista. Nyt julkaistussa kustannusvaikuttavuusselvityksessä laskettiin eri vaihtoehtoja hoidon aloittamiselle (ei hoitoa, hoitoa koko elämän ajan tai vasta kun FEV1 < 35 % viitetasosta). Eniten laatupainotettuja elinvuosia (QALY) tuotti elämänmittainen hoito, 7,19 (kustannukset 895 243 $). Mikäli hoito aloitettiin vasta kun FEV1 < 35 % olivat luvut 6,64 QALYa ja 511 930 $; ilman varsinaista korvaushoitoa 4,62 ja 92 091 $. Tutkijat laskivat, että kustannusvaikuttavuus koko elämänmittaisen ja FEV1 < 35 % -strategian välillä tuli samansuuruiseksi vasta, jos lääkkeen hinta laskisi merkittävästi. Tutkijat peräävätkin uusia terapiamuotoja.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Nitroprussidia aorttaläpän ahtaumapotilaille

Vasodilataattoreita on pidetty vasta-aiheisina tiukassa aorttaläpän ahtaumassa. Tätä vanhaa sääntöä uhmaten amerikkalaiset kardiologit antoivat nitroprussidia 24 tunnin ajan 25 potilaalle, joilla tiukka aorttaläpän ahtauma oli johtanut vasemman kammion pumppaustoiminnan pettämiseen. Hemodynamiikka korjaantui kaikilla infuusion aikana eikä hoitoon liittynyt vakavia sivuvaikutuksia.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Kompensoitu fertiliteetti ei selitä skitsofrenian säilymistä

Perimä on tärkeimpiä skitsofreniaa ennakoivia tekijöitä. Toisaalta skitsofreniapotilailla on vähemmän lapsia kuin normaaliväestöllä. Voisikin olettaa, että skitsofreniapotilaiden alentunut hedelmällisyys olisi johtanut skitsofrenian katoamiseen, ellei heidän sukulaisillaan eli perimän oireettomilla kantajilla olisi muuta väestöä korkeampi fertiliteetti. Tätä kysymystä selvittivät suomalaiset tutkijat rekisteritietojen avulla. Skitsofreniapotilaiden sisarilla oli lapsia hieman enemmän (keskimäärin 1,89 lasta) kuin normaaliväestön naisilla (1,83 lasta). Miesaineistoissa tilanne oli päinvastainen. Tulokset osoittivat, että skitsofrenian säilyminen ei ole seurausta skitsofreniapotilaiden sukulaisten suuremmasta hedelmällisyydestä.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Vaikea GER laskee diffuusiokapasiteettia

Gastroesofageaaliseen refluksiin (GER) on jo pitkään tiedetty liittyvän mm. yskää ja muita hengitystieoireita. Nyt tehdyssä australialaisessa 147 potilaan (vaikea refluksi 21, ajoittainen 60, ei refluksia 66; naisia enemmistö eri ryhmissä; astmaatikkoja n. 40 %) retrospektiivisessä tutkimuksessa analysoitiin keuhkojen toimintaa mittaavien parametrien käyttäytymistä. Potilaat olivat ehdolla lihavuuden kirurgiseen hoitoon. Vaikeaa GER:iä sairastavien potilaiden keuhkojen diffuusiokapasiteetti oli selvästi verrokkeja pienempi ja ero säilyi iän, sukupuolen, painoindeksin ja tupakointitavan vakioinnin jälkeenkin; samoin jos tarkastelu tehtiin suhteutettuna keuhkovolyymiin. Muissa ventilaatiofunktiossa ei eroja havaittu. Havainnon syyksi epäiltiin mahahappojen mikroaspiraatiota, mikä voisi aiheuttaa inflammaatioita ja ventilaatio-perfuusiosuhteen häiriöitä.

Hannu Puolijoki

TVT-leikkauksen operatiivista hoitoa vaativat komplikaatiot

Naisten ponnistusinkontinenssiin etsitään edelleen ihanteellista menetelmää. Nykyisistä ideaalisin on vuonna 1995 käyttöön otettu mini-invasiivinen TVT-leikkaustekniikka, jolla pyritään palauttamaan löystyneen lantion pohjan voima ja kimmoisuus. Materiaalina käytetään verkkomaista prolenenauhaa, joka viedään paikalleen vaginan etuseinään tehdystä aukosta.

Ossi Lindell

Tiboloni voi vähentää antikoagulaatiolääkkeen tarvetta

Antikoagulaatiolääkityksellä olevat potilaat eivät käyttäne kovin yleisesti hormonikorvaushoitoja (HTR) perussairautensa takia. Siksi HTR:n ja oraalisten antikoagulanttien interaktioista ei ole paljoa kokemuksia. Perinteisten, estrogeenia ja progestiinia sisältävien HTR-hoitojen on ajateltu lisäävän veren hyytymistaipumusta ja otaksuttu antikoagulaation annostarpeen lisääntyvän niiden aikana. Tätä ominaisuutta ei ole liitetty HTR-hoidossa käytettyyn synteettiseen estrogeenityyppiseen steroidiin tiboloniin. Kun analysoitiin hyytymisen estämiseen tarvittava antikoagulanttiannos potilailla, jotka aloittivat tiboloni- tai estrogeeni/progestiinihoidon, todettiin tiboloniryhmässä akuutti antikoagulaatiolääkkeen annostarpeen väheneminen. Vastaavaa ilmiötä ei liittynyt muihin HTR-hoitoihin. Tutkijat otaksuvat että tibolonin androgeeninen ominaisuus selittää asian. Annostarpeen väheneminen riippui potilaasta ja vaikutus saattoi myös olla vakava. Tibolonia aloitettaessa antikoagulaatiohoitoa saavia potilaita onkin seurattava aluksi viikoittain, jotta oraalisen antikoagulantin annosta osataan pienentää. Luonnollisesti hormonikorvaushoidon hyödyt ja haitat vaativat näillä potilailla oman, erityisen pohdintansa.

Pertti Kirkinen

Liikunta osteoporoosin ja osteoporoottisten murtumien ehkäisyssä

Osteoporoosissa alentunut luun mineraalimassa ja luukudoksen mikroarkkitehtuurin heikentyminen johtavat murtumariskin lisääntymiseen. Joihinkin osteoporoottisten murtumien riskitekijöihin, kuten alaraajojen lihasvoimaan sekä luun mineraalimassaan ja rakenteeseen voidaan kuitenkin vaikuttaa. Säännöllinen liikunta saattaa olla ainoa keino ehkäistä osteoporoottisia murtumia, sillä se vaikuttaa sekä luun lujuuteen että vähentää kaatumisia. Kriittinen vaihe on 10-12-vuotiaana, jolloin luusto on herkin fyysiselle kuormitukselle. Kehon painoa kantavaa ja iskutyyppistä kuormitusta sekä voimaharjoittelua suositellaan lapsuudesta vanhuuteen. Ikääntyneiden harrastaman liikunnan tulisi parantaa tasapainoa, alaraajojen lihasvoimaa, joustavuutta ja koordinaatiota.

Ari Heinonen, Saija Karinkanta

Itsemurhan postventio

Itsemurhan postventiosta on Suomessa kirjoitettu vähän. Postventiolla tarkoitetaan yksilöllisesti valittavia menetelmiä, joilla pyritään lievittämään tapahtuneen itsemurhan aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia omaisissa, läheisissä ja terveydenhuollon ammattilaisissa. Tavoitteena on vähentää mahdollisia traumaperäisiä stressireaktioita, masennusta ja itsetuhokäytöstä sekä ylläpitää terveydenhuollon ammattilaisten työkykyä ja samalla lisätä heidän ymmärrystään itsemurhasta ilmiönä. Artikkelissa kuvataan erilaisia postventiotilanteita. Tarjolla olevista menetelmistä ja hoitomuodoista tulisi tiedottaa jokaiselle läheisen itsemurhan kokeneelle.

Veera Pohjolainen, Pirjo Saarinen

Ohjelmoituvatko kansantautimme jo sikiökaudella ja varhaislapsuudessa?

Useassa tutkimuksessa on todettu, että monelle kansantaudille, kuten tyypin 2 diabetekselle, verenpainetaudille ja sepelvaltimotaudille, altistavat riskitekijät ovat peräisin sikiökaudelta ja varhaislapsuudesta. Syntymälaihuus, usein yhdistyneenä hitaaseen kasvuun varhaislapsuudessa, näyttää lisäävän sairastumisriskiä moneen kansantautiin. Riski sairastua varttuneemmalla iällä näyttää latautuvan elimistöön erittäin varhaisessa vaiheessa. Tulevaisuuden haasteena on selvittää varhaisen kasvun ja kehityksen, perimän sekä ympäristön yhteisvaikutukset aikuisiän terveyteen.

Johan G. Eriksson, Tom Forsén, Eero Kajantie, Hilkka Ylihärsilä

Terveydenhuollon naistyöntekijöiden terveydentila, työolot ja terveyskäyttäytyminen

Terveydenhuollossa työskentelevien naisten terveydentilassa, työoloissa ja terveyskäyttäytymisessä on suuria ammattiryhmien välisiä eroja. Verrattaessa keskenään Helsingin kaupungin eri työntekijäryhmiä havaittiin, että koettu terveys ja fyysinen toimintakyky olivat sitä parempia ja käyttäytyminen sitä terveellisempää, mitä koulutetummasta ammattiryhmästä oli kyse. Lääkäreillä ja osin sairaanhoitajilla esiintyi kuitenkin psyykkistä rasitusta ja jaksamisongelmia yleisemmin kuin vähemmän koulutetuilla ammattiryhmillä.

Mikko Laaksonen, Akseli Aittomäki, Eero Lahelma

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030