”Milloin tekoäly alkaa pitää vastaanottoa?” kysyi ystäväni joitakin aikoja sitten. ”Ei ainakaan pitkään aikaan tai ei ehkä koskaan”, vastasin spontaanisti. Tuon keskustelun jälkeen päädyin pohtimaan asiaa tarkemmin.

Tekoälyn merkityksestä lääketieteelle ja lääkärintyölle on puhuttu ja kirjoitettu jo vuosikymmeniä. Keskustelu ja spekulaatiot saivat aivan uusia kierroksia, kun laajat kielimallit esiteltiin suurelle yleisölle loppuvuodesta 2022. Niistä tuli nopeasti arkinen apuväline monenlaiseen käyttöön, sekä työhön että vapaa-aikaan.

Kuten aina uusien teknologisten innovaatioiden ilmaantuessa, keskustelussa pääsevät eniten ääneen ryhmät, joita kutsun tässä ”innostujiksi” ja ”epäilijöiksi” (1).

Tyypillinen debatti innostujien ja epäilijöiden välillä noudattelee seuraavaa kaava: Innostujat esittelevät uuden tutkimuslöydöksen ja tekevät sen perusteella johtopäätöksiä siitä, kuinka lääkärintyö tulee muuttumaan paremmaksi. Epäilijät osoittavat tutkimuksen puutteita esimerkiksi siinä, että sitä ei ole tehty reaaliolosuhteissa vaan kokeellisessa asetelmassa tai keksityllä aineistolla.

Innostujat vastaavat kritiikkiin toteamalla, että mallit kehittyvät nopeasti ja lähitulevaisuudessa on odotettavissa myös reaaliolosuhteissa toimivia ratkaisuja. Epäilijät osoittavat lisää puutteita tutkimuksessa ja niin edelleen.

Vaikka laajat kielimallit ovat olleet käytössä vain lyhyen aikaa, niiden lääketieteellistä käyttöä koskevaa tutkimustietoa on ehtinyt kertyä, ja vauhti tuntuu kiihtyvän. Teknologia kehittyy nopeasti, ja tieteelliseen julkaisemiseen liittyvän viiveen takia vertaisarvioidun julkaisun arvioima teknologia voi olla parikin vuotta vanhaa.

Esimerkiksi Sanmark ja Sanmark (2) julkaisivat vuonna 2024 systemoidun katsauksen, mikä tarkoittaa sitä, että tutkimusjulkaisuissa arvioitu teknologia oli aivan laajojen kielimallien alkuajoilta. Niinpä arvioitavaksi löytyi vain yhdeksän vertailevaa tutkimusta, joiden perusteella generatiivinen tekoäly voi tuoda lisäarvoa muun muassa tekstien laatimiseen, radiologiseen tulkintaan ja ennusteiden tekemiseen.

Kirjoittajat peräänkuuluttivat laadukkaita vertailevia tutkimuksia generatiivisesta tekoälystä terveydenhuollossa. Onkin ilahduttavaa, että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on käynnissä satunnaistettu tutkimus tekoälyavusteisesta kirjaamisesta perusterveydenhuollossa (3).

Empiiriset tutkimukset ovat taittaneet kärjen intoilijoiden villeimmiltä ennusteilta, mutta ne eivät tietenkään kerro siitä, mitä kielimallit pystyvät tulevaisuudessa tekemään. Tietosuojaan, oikeudenmukaisuuteen, vinoumiin, satuiluun ja yleistettävyyteen liittyvät ongelmat ovat vaikeita, mutta ne on tiedostettu ja niitä pystyttäneen vähitellen ratkomaan.

Jäljelle jää kuitenkin kysymys siitä, mitä on potilaita hoitavan lääkärin työn ytimessä.

Ehkä kyse ei lopulta ole siitä, ovatko innostujat vai epäilijät enemmän oikeassa. Kielimallit voivat tuoda kliinikolle erinomaisia työkaluja, mutta ne eivät ole tuntevia, ymmärtäviä, välittäviä tai kuolevaisia olentoja (4,5). Nyt tai lähitulevaisuudessa ne eivät osaa tulkita potilaan elekieltä tai hiljaisuutta, olla tarvittaessa hiljaa, koskettaa olkapäätä tai ojentaa nenäliinaa.

Siksi uskon, että tekoäly ei ala pitää vastaanottoa – ainakaan vielä pitkään aikaan.

Kiitän LL Johan Sanmarkia kommenteista käsikirjoitukseen.

Lue lisää: Talous on suurin haaste tekoälyn yleistymiselle sotessa

Lue lisää: Miten käytät tekoälyä työssä?

Lue lisää: Tekoäly ei vie työtäsi jos…