Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaiseman tilastoraportin (1) mukaan alkoholin kokonaiskulutus väheni kolme prosenttia vuodesta 2020 vuoteen 2021. Kokonaiskulutuksen muutoksen tiedetään johtuneen pääosin matkustajatuonnin vähenemisestä. Kulutus itsessään oli kuitenkin runsasta.

Alkoholin liiallinen käyttö ja sitä seuraavat ongelmat ovat yhteydessä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksiin. Kustannukset voivat olla välittömiä (mm. järjestyksenvalvonta, sosiaalihuolto, vuodeosastohoito ja avohoito) tai välillisiä (mm. alkoholiperäiset tapaturmat ja kuolemat, työkyvyttömyyseläke, sairauspoissaolot).

Päihdetilastollisen vuosikirjan (2) mukaan vuonna 2016 alkoholinkäytön välittömät kustannukset olivat noin 870 miljoonaa euroa, joista julkinen sektori maksoi noin 664 miljoonaa.

Alkoholin riskikäyttö Päijät-Hämeessä

Runsaasti alkoholia käyttävillä on suurentunut pitkäaikaisten terveyshaittojen riski. Päijät-Hämeessä alkoholia humalahakuisesti käyttävien osuus (12,7 %) oli koko maan keskiarvoa (11,2 %) suurempi vuonna 2020. Riskikäyttäjiä oli 33 % (koko maa: 31,2 %), alkoholikuolleisuus oli muuta maata runsaampaa, ja myös elinvuosia menetettiin enemmän kuin koko maassa yhteensä.

Päijät-Soten palveluissa Audit-C-kyselyllä seulotuista asiakkaista (n = 11 835) alkoholin riskikäyttäjiksi tunnistettiin 14,5 % vuonna 2020. Päijät-Hämeen hyvinvointialueella toteutetun Kouluterveyskyselyn (2021) mukaan 2,5 % alakoulun 4.- ja 5.-luokkalaisista koki, että vanhemman liiallinen alkoholinkäyttö oli aiheuttanut haittaa. Saman kokemuksen jakoivat myös yläkoulun 8.- ja 9.-luokkalaiset (6,3 %) ja ammattioppilaitoksen (6,8 %) sekä lukion (7,8 %) 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijat.

Perheympäristö, jossa jollakin perheenjäsenellä on alkoholiongelma, on tunnistettu yhdeksi lapsuusajan haitalliseksi kokemukseksi (ACEs = Adverse Childhood Experiences). Näillä ennen täysi-ikäisyyttä tapahtuvilla kokemuksilla on todettu olevan kauaskantoisia negatiivisia vaikutuksia hyvinvointiin ja terveyteen (3,4).

Ongelman ylisukupolvinen siirtymä ja etenkin alkoholin käyttöön liittyvät tunne- ja reagointitavat ja toimintamallit selittyvät osin lapsuusajan kokemuksilla. Juomatapatutkimuksessa (2016) humalahaittoja kertoo kokeneensa lähes 1 200 000 suomalaista.

Audit-C riskikäytön seulonnan tukena

Alkoholiperäisten fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten haittojen ehkäisyssä tärkeää on riskikäytön varhainen havaitseminen. Strukturoiduista kyselyistä kolmen kysymyksen Audit-C on todettu tehokkaaksi työkaluksi riskien varhaiseen tunnistamiseen. Kysymyssarja keskittyy juomisen useuteen, juomien määrään ja humalajuomiseen.

Riskirajat ylittävän juomisen puheeksiotossa mini-interventio on tärkein, ja se on myös vaikuttavaksi todettu menetelmä päihdehaittojen vähentämiseen. Lyhytneuvontaan tähtäävä menetelmä tunnistaa riskit tai ongelmat, motivoi asiakasta muutokseen ja seuraa edistymistä. Parhaiten se toimii tilanteissa, joissa merkittäviä haittoja ei vielä ole ehtinyt syntyä.

Terveydenhuollossa tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että ainakin joka kymmenes hyötyisi lyhytneuvonnasta, ja sen tehon arvioidaan säilyvän jopa 1–2 vuotta. Mini-intervention tiedetään myös olevan tehokas keino päihteistä aiheutuvien vakavampien haittojen riskin ehkäisyyn (5).

Lue lisää: Mini-interventioiden laaja käyttöönotto vähentäisi alkoholin aiheuttamia haittoja

Johdon sitoutuminen on tärkeää

Alkoholin käytön karut lukemat ja todellisuus ovat osa päijäthämäläistä arkea. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän hallitus päätti tarttua härkää sarvista ja linjasi vuonna 2018, että riskikäytön varhaiseen tunnistamiseen on laadittava toimintamalli ja se on otettava käyttöön kaikissa palveluissa.

Vanhan pohjalta päivitettyyn toimintamalliin sisältyi myös rakenteisen kirjaamisen ohjeistus. Malli otettiin systemaattiseen käyttöön avosairaanhoidossa sekä erikoissairaanhoidon poliklinikoilla ja vuodeosastoilla syksyllä 2019. Sittemmin hoitajavetoisen mallin käyttö laajeni neuvoloihin, koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon, kehitysvammaisten asumispalveluihin, ikääntyneiden sekä psykososiaalisiin palveluihin. Myös suun terveydenhuollossa hammaslääkärit sitoutuivat kiitettävästi sen käyttöön.

Vuonna 2021 toimintamalli oli käytössä yhteensä 128 kustannuspaikassa. Vuonna 2022 sen käyttö laajeni edelleen työikäisten sosiaalipalveluihin sekä Akuuttisairaanhoidon kotisairaala- ja vuodeosastotoimintaan. Laajennus etenee edelleen sosiaalipalveluissa.

Toimintamallin käytännön toteutus

Toimintamallissa, jonka ytimessä ovat Audit-C, mini-interventio ja niiden rakenteinen kirjaaminen (innokyla.fi/fi/toimintamalli/mini-intervention-rakenteinen-kirjaaminen-tiedolla-johtamisen-tukena), alkoholin käyttöä kartoitetaan kolmella kysymyksellä. Riskipisteiden ylittyessä ammattilainen antaa lyhyen neuvonnan asiakkaalle. Lyhimmillään mini-interventio merkitsee puheeksiottoa työn tueksi laaditun infolehtisen avulla. Riskitesti toistetaan kerran vuodessa.

Riskitestilomake ja infolehtinen ovat käytössä sekä sähköisenä että paperiversiona. Ammattilainen kirjaa riskipisteet ja tehdyn intervention sovitulla rakenteisella tavalla potilastietojärjestelmään. Kirjattu tieto siirtyy raportiksi PowerBi-tietotuotteeseen. Sen avulla esihenkilöt, kehittäjät ja toimintamallia käyttävät voivat tarkastella tehtyä työtä ja hyödyntää kerättyä raporttitietoa palvelujen kehittämisessä ja kustannushyötyjen laskemisessa.

Rakenteisen kirjaamisen avulla varmistetaan tiedon tasalaatuisuus ja poistetaan päällekkäisestä työstä syntyvää hukkaa varmistamalla tiedon liikkuvuus potilastietojärjestelmässä eri ammattilaisten välillä. Toimintamalli valittiin Terve-Sos-kilpailun yleisöäänestyksen voittajaksi vuonna 2021 (Innokylä).

Tuloksia

Toimintamallin systematisoinnin ansiosta alkoholin riskikäytön seulontamäärät ja tehtyjen mini-interventioiden (7 %) määrä moninkertaistuivat Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän terveys- ja sairaanhoitopalveluissa vuonna 2019 edellisen vuoden seurantatietoihin verrattuna. Riskikäyttäjistä 31 % oli työikäisiä miehiä ja 17 % työikäisiä naisia. Ikääntyvistä miehistä riskikäyttäjiä oli 11 % ja naisista 4 %. Riskikäytön seulonnan prosessista jatkohoitoon ohjattiin kahdeksan alkoholin ongelmakäyttäjää (taulukko 1).

Vuonna 2020 toimintamalli oli ollut käytössä yhden kokonaisen vuoden. Työikäisten osuus riskikäyttäjinä nousi edelleen esiin huolestuttavana ilmiönä: miehistä 31 % ja naisista 17 % ylitti riskipisterajan, ikääntyvistä miehistä 11 % ja naisista 4 %. Mini-interventio tehtiin ikääntyville hieman useammin kuin työikäisille (taulukko 1).

Toisena koronavuotena 2021 luokittelua tarkennettiin. Todettiin, että riskipisteraja ylittyi erityisesti vanhempien (25–64-v) työikäisten miesten kohdalla (29,7 %), mutta nuorempienkin (18–24-v) riskikäyttö (22,1 %) antoi aihetta huoleen. Nuoremmilla työikäisillä naisilla riskikäyttö oli ikäisiään miehiä runsaampaa (23,6 %), ja vastaavasti vanhempien työikäisten naisten joukossa merkittävästi miehiä vähäisempää (11,7 %). Ikääntyvistä (≥ 65 v) miehistä alkoholia käytti riskitasolla 9,1 % ja naisista 3,7 % (taulukko 1).

Vuodelle 2022 Audit-C-johtoryhmä asetti tavoitteeksi, että seulojen kattavuus nousee 10 % ja mini-interventioiden aktiivisuus 60 % koko hyvinvointiyhtymän tasolla.

Lopuksi

Toimintamallin järjestelmällisen käytön tavoitteena on vähentää alkoholin riskikäyttöä Päijät-Hämeessä ja siten ehkäistä tarvetta päihdepalvelujen, jonkin muun erikoissairaanhoidon palvelun tai sosiaalihuollon erityispalvelujen käyttöön.

Alkoholin riskikäytön puheeksiotto tukee asiakkaan terveyttä ja hyvinvointia edistäviä valintoja. Mini-intervention laaja käyttöönotto vähentää alkoholin riskikäyttäjien määrää, riskikäytöstä johtuvia, erityisesti varsinaisten alkoholisairauksien aiheuttamia terveyshaittoja, terveyspalveluiden käyttöä ja kuolemia.

Suomalainen tutkimus osoittaa, että mini-interventiolla on ehkäisevän työn menetelmänä merkittävä asema: työterveyshuollon kustannukset vähenisivät ja palkkasummilla mitatun työpanoksen arvo kasvaisi jopa noin 24 miljoonalla eurolla (4).

Laaja-alaisen ja yhdenmukaisen toiminnan onnistuminen edellyttää johdon sitoutumista, riittävää resursointia, henkilöstön osallisuuden varmistamista, moniammatillista yhteistyötä sekä projektin hallinta- ja kehittämisosaamista. Riskikäytöstä kysymisen, mini-intervention teon ja rakenteisen kirjaamisen muuttuminen systemaattiseksi toimintatavaksi vaatii aikaa, sitoutumista, jatkuvaa tukea sekä halua toiminnan paradigmaattiseen muutokseen. Päijät-Hämeen hyvinvointialueella toimintamallia kehitetään edelleen, ja geneerisenä se soveltuu eri toimintaympäristöihin.