Oikeilla tekonivelkomponenttien valinnoilla voidaan vähentää lonkan kokotekonivelen uusintaleikkausten määrää sekä parantaa potilastyytyväisyyttä, toteaa LL Mikko Karvonen väitöskirjassaan.

Hän kartoitti lonkan tiettyihin tekonivelen lonkkamaljan kuppikomponentteihin liittyvien uusintaleikkausten määriä. Karvonen kiinnitti huomiota erityisesti sijoiltaanmenoihin korkean komplikaatioriskin potilailla.

Suomessa tehdään vuosittain vajaat 11 000 lonkan kokotekonivelleikkausta. Tämän lisäksi lonkan tekonivelen uusintaleikkauksia joudutaan tekemään noin 1500 vuodessa. Tekonivelinfektion jälkeen toiseksi merkittävin uusintaleikkauksen syy on tekonivelen sijoiltaanmeno. Tekonivelen sijoiltaanmenon riskiin vaikuttavat niin potilaskohtaiset, kirurgiset kuin tekonivelkomponentteihin liittyvät tekijät.

Suomen tekonivelrekisteri on maailman toiseksi vanhin heti Ruotsin rekisterin jälkeen. Vuonna 1980 perustettuun rekisteriin tallennetaan nykyään yli 95 prosenttia kaikista Suomessa asennetuista tekonivelistä. Karvonen hyödynsi väitöstutkimuksessaan rekisteriin kerättyä tietoa.

– Tutkimuksessa havaitsimme, että eräs suhteellisen uusi tekonivelkomponentti antoi lupaavia tuloksia ainakin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Tulokset olivat lupaavia niin lonkan ensivaiheen leikkauksissa kuin uusintaleikkauksissakin. Kyseinen komponentti on tarkoitettu erityisesti niille potilaille, joilla sijoiltaanmenon riski on korkea, Mikko Karvonen kertoo tiedotteessa .

Hänen mukaansa lisäksi havaittiin, että isonuppisissa lonkan metalli-metalli-liukupintaisissa tekonivelissä pitkän aikavälin tulokset eivät ole hyväksyttäviä.

– Kyseisiä tekoniveliä on käytetty Suomessakin runsaasti erityisesti vuosituhannen vaihteen jälkeen ehkäisemään sijoiltaanmenoja ja liukupinnan kulumista. Havaitsimme myös, että erästä kuppikomponenttia käytettäessä päädyttiin useammin sijoiltaanmenon vuoksi tehtyyn uusintaleikkaukseen.

LL Mikko Karvosen väitöskirja Reducing dislocations of total hip arthroplasty tarkastetaan Turun yliopistossa 4. maaliskuuta.