Perintötekijät lastenreumassa

Lastenreuman perimmäiset syyt ovat yhä tuntemattomat. Se on monitekijäinen sairaus ja nykykäsityksen mukaan sen syntyyn vaikuttavat sekä perintö- että ympäristötekijät. Sekä geneettiset että ympäristötekijät vaikuttavat taudin ja sen alatyyppien esiintyvyyden eroihin eri väestöissä ja roduilla. Perintötekijöiden osuutta sairastavuuteen vahvistaa taudin suvuittainen kertyminen sekä kaksosaineistossa todettu konkordanssi. Lisäksi lastenreuman assosiotuminen tiettyihin kromosomi kuuden HLA-polymorfismeihin vahvistaa geneettisen komponentin osuutta.

Hanna Säilä

Lanneselän välilevytyrän magneettikuvauksen löydösten yhteys kliinisiin löydöksiin

Tutkimuksen tarkoitus oli arvioida magneettikuvauslöydösten yhteyttä iskiaspotilaiden kliinisiin löydöksiin. Lisäksi arvioitiin lanneselän välilevypullistuman luonnolliseen pienenemiseen vaikuttavia tekijöitä ja kahden tulehdusta estävän lääkkeen vaikutusta välilevypullistuman pienenemiseen (hermojuuren viereinen metyyliprednisoloniruiske ja laskimonsisäinen infliksimabi, joka on monoklonaalinen TNFalfa:n estäjä).

Reijo Autio

Ileorektaalinen vai ileoanaalinen anastomoosi FAP:n hoidoksi

Suvuittaisen adenomatoottisen polyyppitaudin (FAP) kirurgisen hoidon tarkoituksena on minimoida syöpäriski invalidisoimatta potilasta liikaa. Leikkausmenetelminä on yleisesti käytetty proktokolektomiaa, jolloin terminaalisesta ileumista tehty pussi yhdistetään anaalikanavaan, tai kolektomiaa ileorektaalisella anastomoosilla.

Tom Scheinin

Pärjättäisiinkö astman hoidossa yhdellä lääkkeellä?

n Ennen vanhaan astman hoitoon oli tarjolla vain avaavia lääkkeitä. Kun kuvaan tulivat inflammaatioita hillitsevät lääkeaineet, ennen kaikkea inhaloitavat steroidit, hoitotasapaino parantui silmissä.

Hannu Puolijoki

Rasagiliini sopii myös iäkkäille Parkinson-potilaille

Rasagiliini on uusin kliinisessä käytössä olevista Parkinson-lääkkeistä. Se on toisen polven selektiivinen MAO-B:n estäjä, jota käytetään monoterapiana tai yhdistelmähoitona levodopan kanssa Parkinson-potilaille, joilla on tilanvaihteluita. Parkinsonin tautia sairastavat ovat yleensä iäkkäitä ja lääkkeiden haittavaikutukset ja interaktiot korostuvat herkästi.

Jaana Suhonen

Unettomuus lisää pysyvän työkyvyttömyyden riskiä

Unettomuuden seuraukset ovat moninaiset: kognitiivisesta pärjäämisestä immuunivasteeseen. Viime aikoina huomiota osakseen on saanut myös unihäiriöiden ja lihavuuden keskinäinen yhteys. Mutta heikentääkö unettomuus työkykyä pysyvämmin?

Katariina Korkeila

Imatinibi voi heikentää luustoa

Imatinibi estää tyrosiinikinaasien toimintaa. Imatinibia käytetään kroonisen myelooisen leukemian ja gastrointestinaalisen stromaalisen tuumorin hoitoon. Imatinibi salpaa myös trombosyyttiperäisen kasvutekijän reseptorin, joka säätelee osteoklastien ja -blastien toimintaa. Imatinibia käyttävistä 49 potilaasta 25:llä veren fostaattipitoisuus oli pieni. Heillä oli samaan aikaan kohonnut lisäkilpirauhashormonipitoisuus ja pieni veren kalsiumpitoisuus. Fosfaatin ylimäärä erittyi virtsaan. Fosfaatin puutos voi alkaa jo kahden viikon kuluessa hoidon alusta. Pitkään jatkunut hypofosfatemia johtaa luun mineralisaation häiriöihin, osteomalasiaan ja riisitautiin. Tutkijoiden mukaan imatinibia saavien potilaiden veren fosfaatti- ja kalsiumarvoja sekä D-vitaminiinipitoisuutta olisi syytä seurata. Jos muutoksia todetaan, on asianmukainen korvaushoito tarpeen.

Sirkku Jyrkkiö

Liikkuva kives, normaalivariaatioko?

Liikkuva kives nousee kivespussin pohjalta cremaster-lihaksen refleksin johdosta nivuskanavaan. Refleksin lauettua se palaa itsestään tai manipuloituna entiseen paikkaan. Tilaa on pidetty normaalin variaationa. Hoito on katsottu tarpeettomaksi, koska kives tavallisesti laskeutuu pysyvästi puberteettiin mennessä ja kiveksen normaalin fertiliteetin on arveltu säilyvän. Retrospektiivisessä amerikkalaistutkimuksessa seurattiin 122:n, tutkimuksen alussa keskimäärin 5,4-vuotiaan pojan 204 liikkuvan kiveksen kohtaloa. Niistä 30 % laskeutui pysyvästi, 32 % muuttui laskeutumattomiksi ja 32 % säilyi liikkuvana vielä viimeisimmän havainnon ajankohtana. Tiukka, joustamaton siemennuora lisäsi laskeutumattomuuden todennäköisyyttä. Liikkuva kives voi siis muuttua piilokivekseksi sekundäärimuutoksineen. Siksi seurantaa pitää jatkaa vuosittain, kunnes kives on laskeutunut. Piilokiveksiksi muuttuneet on hoidettava orkidopeksialla.

Ossi Lindell

Systolinen verenpaine, kuolemanvaara ja elämänlaatu iäkkäänä Helsingin johtajatutkimuksen 39 vuoden seuranta

Kohonnut verenpaine on valtimotautien, erityisesti aivohalvauksen, keskeinen riskitekijä. Kiistaa on kuitenkin siitä, kuinka matalalla verenpaineen tasolla riski on merkittävä.

Timo E. Strandberg, Arto Strandberg, Veikko V. Salomaa, Kirsi Rantanen, Kaisu Pitkälä, Tatu A Miettinen

Vanhusten sappikivitaudin hoito

Sappikivitauti on yleisin akuutin vatsan syy vanhuspotilailla. Vanhustenkin sappikivitaudin kirurgiseen hoitoon tulee suhtautua aktiivisesti.

Juha Grönroos

Vähemmän on enemmän laskimokirurgiassakin - laskimonsisäiset hoidot tulevat

Pintalaskimoiden vajaatoiminnan hoitoon on kehitetty perinteisen laskimoita poistavan kirurgian rinnalle uusia menetelmiä, jotka perustuvat laskimon tuhoamiseen laskimonsisäisesti. Näitä hoitoja on alettu käyttää myös Suomessa.

Aarno Lehtola, Tom Schröder

Suonikohjujen skleroterapian vaikuttavuus ja turvallisuus

Suonikohjujen hoitoon käytettävän skleroterapian vaikuttavuudesta ja turvallisuudesta tehtiin järjestelmällisiin katsauksiin perustuva selvitys.

Jukka Saarinen, Pekka Kuukasjärvi, Anders Albäck, Antti Malmivaara

Ilmoitusvelvollisuus ja lääkärinlausunnot ajokyvystä Itä-Suomen läänissä

Tieliikennelain muutos 1.9.2004 edellytti lääkäreitä ilmoittamaan poliisille ajokelpoisuutta koskevan johtopäätöksen, kun henkilön ajokyky on muuten kuin tilapäisesti heikentynyt. Kesällä 2005 saadun tiedon mukaan ilmoituksia oli tehty hyvin vaihtelevasti eri alueilla.

Veikko Viitasalo

Lääkärien ja hoitajien välisen työnjaon kehittäminen moniammatillisena yhteistyönä

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä lääkärien ja hoitajien välisiä työnjakokysymyksiä kehitettiin neljässä moniammatillisessa työryhmässä, joiden tarkoituksena oli selkeyttää tehtävien jakoa sekä edistää potilaiden hoidon sujuvuutta ja jatkuvuutta.

Oili Kärkkäinen, Juha A Tuominen, Anja Seppälä, Jaakko Karvonen

Mitä vastaanotolla tapahtuu? Lääkärin vastaanoton rakenne, arviointi ja opettaminen

Vastaanotto ja vuorovaikutus potilaan kanssa ovat lääkärintyön ydinasioita. Tärkeyteensä nähden niitä tutkitaan ja opetetaan suomalaisille lääkäreille yllättävän vähän.

Klaus Witt, Minna Kaila

Lisää tietoa Mondorin taudista

Mondorin taudin nimellä kulkevasta tilasta on julkaistu 25 potilaan materiaaliin perustuva aineisto. Kyseessä on peniksen dorsaalisen subkutaanilaskimon tromboosi, joka ilmenee äkillisenä, lähes kivuttomana, vaihtelevan mittaisena kovana juosteena peniksen dorsaalipinnalla. Aiheesta on aiemmin julkaistu etupäässä yksittäistapauksia. Potilaitten keski-ikä oli 34 vuotta (15-57). Magneetti- ja ultraäänitutkimusten perusteella varmistettiin, että muutos oli paikallinen. Jo muutaman päivän paikallishoito hepariinivoiteella ja suun kautta annetulla indometasiinilla toi avun 23:lle potilaista. Kahdelle, joilla tilanne jatkui vielä 4 viikon hoidon jälkeen, tehtiin trombektomia. Taudin patogeneesi on tuntematon. Hoidon jälkeisestä pitkäaikaisseurannasta ei ole tietoja. Mahdollisen relapsin syyn selvittelyssä kannattaa tutkia proteiini S, vapaa proteiini S, antitrombiini III ja proteiini C.

Ossi Lindell

Tanskassa sädehoitoon liian pitkä jono

Kirjallisuuden mukaan kuukauden viive kurkunpääsyövän hoidon aloituksessa heikentää elonjäämistä 4 %. Jos odotusaika on 56 vrk, tuumorin volyymi kasvaa 70 %. Tanskalaistutkimuksen mukaan vuonna 1992 kurkunpään tai nielun alueen syöpään sairastuneen potilaan odotusaika lääkärin ensi tapaamisesta sädehoidon aloitukseen oli 50 vrk. Vuonna 2002 odotuspäiviä kertyi 70. Aika ensikontaktista diagnoosiin ei muuttunut, mutta aika diagnoosista hoidon aloitukseen oli merkittävästi pidempi. Vuonna 2002 tehtiin enemmän kuvantamistutkimuksia ja hoidon suunnitteluprosessi on monimutkaistunut. Suurin syy hoidon viivästymiseen oli kuitenkin jonotus hoitokoneelle. Kirjoittajat arvioivat, että kolmen viikon ylimääräinen odottelu heikentää potilaan paranemismahdollisuuksia noin 10 %. Pitkä jonotus voi mitätöidä vaativan hoitoprosessin tulokset.

Sirkku Jyrkkiö

Magneettinavigointi ja robottimenetelmät mullistavat eteisvärinän hoidon

Eteisvärinän katetrihoidot kehittyvät nopeasti. Milanolainen alan uranuurtaja Carlo Pappone työtovereineen raportoi ensimmäisiä kokemuksiaan eteisvärinän kauko-ohjatusta ablaatiohoidosta. Nyt käytössä oleva menetelmä perustuu magneettinavigointisysteemiin (Stereotaxis), jossa operatööri voi kauko-ohjata hyvin taipuisaa ablaatiokatetria magneettikentässä tarkasti haluamiinsa kohteisiin "joystickin" avulla joko läheisestä ohjaushuoneesta tai näytösluontoisesti jostakin kongressikeskuksesta käsin. Näyttää siltä, että magneettikentän avulla saatava kudoskontakti on vähintään yhtä hyvä ja turvallinen kuin manuaalisesti jäykillä katetreilla saatava. Menetelmään voidaan yhdistää tavanomainen elektroanatominen kuvantaminen ja perinteistä röntgenläpivalaisua tarvitaan entistä vähemmän. Tavoitteena on, että vasemman eteisen kartoituksen ja ilmeisesti varsinaisen ablaationkin voi toteuttaa eteisväliseinäpunktion jälkeen tietokoneohjatusti puoliautomaattisesti operatöörin valvonnassa.

Juhani Airaksinen

Migreenihuimaus jää usein diagnosoimatta

Migreenin yhdistetään päänsäryn lisäksi joukko mitä erilaisempia neurologisia oireita. Viime aikoina on julkaistu useita tutkimuksia migreeniin liittyvästä huimauksesta. Tuoreet tutkimustulokset on ansiokkaasti koottu yhteen tuoreessa katsausartikkelissa.

Jaana Suhonen

Monilääkitys lisää skitsofreniapotilaiden kuolleisuutta

Skitsofreniapotilaiden kuolleisuus on 2-3-kertainen normaaliväestöön verrattuna. Syiksi tähän on esitetty skitsofreniapotilaiden muita epäterveellisempää elämäntyyliä, kuten runsasta tupakointia, vähäistä liikkumista ja epäterveellistä dieettiä. Myös somaattisia sairauksia skitsofreniapotilailla on keskimääräistä enemmän. Mikä sitten on psyykenlääkityksen, erityisesti neuroleptien osuus, on jäänyt useimmissa tutkimuksissa epäselväksi.

Raimo K.R. Salokangas