Suomalaisten ruoankäyttö ja terveysriskit karttoina

Kansanterveystyön keskeisiä tavoitteita on kannustaa terveyttä edistäviin ruokavalintoihin sekä ehkäistä ja hoitaa lihavuutta. Ruokavalion mittaaminen on haasteellista, eikä ruokavalion terveellisyyttä voida mitata yksittäisellä kysymyksellä tai biomarkkerilla. Kasvisten, hedelmien ja marjojen, leivän ja kalan kulutusta on ehdotettu seurattavaksi Euroopan unionissa ruokavalion terveellisyyttä kuvaavina mittareina, nk. ruokavalion terveysindikaattoreina (the European Food Consumption Survey Method, EFCOSUM) (1). Lisäksi on ehdotettu eräiden ravintoaineiden, esimerkiksi tyydyttyneen rasvan, saannin seuraamista.

Sekä kotimaassa että kansainvälisesti suositellaan kasvisten, hedelmien ja marjojen kulutukseksi vähintään 400 g päivässä (2,3,4,5). Kasvisten, hedelmien ja marjojen on todettu pienentävän esimerkiksi sepelvaltimotaudin, kohonneen verenpaineen ja muutamien syöpien riskiä. Viljatuotteille ei suomalaisissa ravitsemussuosituksissa anneta määrällistä suositusta, mutta täysjyvävalmisteiden runsasta päivittäistä kulutusta suositellaan (5). Ravintokuidun keskeisin saantilähde on leipä (6), ja leivistä runsaimmin kuitua sisältää ruisleipä (7).

Kalan sisältämät tyydyttymättömät n-3-sarjan rasvahapot ovat aivojen ja keskushermoston tärkeitä rakennusaineita ja vaikuttavat suotuisasti niiden toimintaan. Lisäksi kalan on todettu suojaavan sepelvaltimotautikuolemalta ja aivohalvaukselta (8,9). Kala on myös tärkeä D-vitamiinin lähde (6). Ruoasta saatavan D-vitamiinin merkitys on korostunut Suomessa, missä D-vitamiinin muodostuminen iholla auringonvalon vaikutuksesta on niukkaa pimeinä vuodenaikoina. D-vitamiinia tarvitaan mm. luuston rakentamiseen ja sen kunnon ylläpitämiseen (10). Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa kehotetaan syömään kahdesta kolmeen kala-ateriaa viikossa, eri kalalajeja vaihdellen (5).

Tyydyttyneen rasvan ja suolan saannin vähentäminen on tärkeää keskeisten sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden vähentämiseksi väestötasolla. Tyydyttyneen rasvan korvaaminen tyydyttymättömällä rasvalla pienentää veren kolesterolipitoisuutta ja suolan saannin vähentäminen laskee verenpainetta (3,11). Tyydyttyneiden ja transrasvahappojen osuudeksi suositellaan noin 10 % ruokavalion kokonaisenergiasta (5). Elimistölle välttämätöntä kivennäisainetta, natriumia, saadaan liikaa elintarvikkeiden sisältämästä ruokasuolasta (natriumkloridi, NaCl). Suolan saanniksi suositellaan Suomessa korkeintaan 6 g/vrk naisille ja 7 g/vrk miehille (5).

Viime aikoina yhä useamman suomalaisen energian saanti on ylittänyt energian kulutuksen, ja lihavuus on yleistynyt (12). Lihavuus lisää useiden sairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen, sepelvaltimotaudin, polvien nivelrikon ja obstruktiivisen uniapnean riskiä. Lihavuus voidaan luokitella painoindeksin (kg/m²) mukaan. Vyötärölihavuutta kuvaavan vyötärön ympärysmitan (100 cm miehillä ja 90 cm naisilla) ylittyminen merkitsee huomattavasti suurentunutta sairauksien riskiä (13).

Veren suurentunut kolesterolipitoisuus on keskeinen sepelvaltimotaudin riskitekijä. Käypä hoito -suosituksen mukaan seerumin kokonaiskolesterolipitoisuus tulisi olla alle 5,0 mmol/l ja suuren riskin ryhmään kuuluvilla 4,5 mmol/l (14).

Suomalaisten ruoankäytön alueellisista eroista on aiemmin julkaistu karttoja ruokakulttuurin näkökulmasta (15,16,17). Tässä tutkimuksessa kuvataan karttamallinnuksen avulla terveyttä edistävää ruokavaliota kuvaavien elintarvikkeiden - kasvisten, marjojen ja hedelmien, ruisleivän ja kalan - kulutusta, tyydyttyneen rasvan ja suolan saantia sekä lihavuuden ja seerumin suurentuneen kolesterolipitoisuuden esiintymistä Suomessa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa ja havainnollistaa tietoa muutostavoitteiden tueksi ja toimenpiteitä varten.

Aineisto

Ruokavalion terveysindikaattoreita kuvaaviin karttoihin käytettiin Terveys 2000 -tutkimuksen (18) aineistoa, joka sisältää tiedot 18 vuotta täyttäneiden ruoankäytöstä. Lihavuutta ja veren kolesterolipitoisuutta kuvaavia karttoja varten yhdistettiin Terveys 2000, FINRISKI 1997 (19) ja FINRISKI 2002 (20) -tutkimusten aineistoista 30­64-vuotiaita koskevat tulokset. Karttamallinnukseen tarvittavat koordinaattitiedot saatiin Väestörekisterikeskuksesta noin 97 %:lle Terveys 2000 -tutkimuksen havainnoista ja 99 %:lle FINRISKI -tutkimusten havainnoista. Ruokavaliota kuvaavien karttojen havaintojen lukumäärä oli 6 647 ja lihavuutta ja veren kolesterolipitoisuutta kuvaavien havaintojen lukumäärä 17 816. Karttamallinnuksessa mukana olleet havainnot esitetään kuviossa 1.

Menetelmät

Yksilöiden väliset erot ruoankäytössä ja riskitekijöissä ovat suuria. Alueellisen vaihtelun esiintuomiseksi tämä vaihtelu on tasoitettava. Tässä tutkimuksessa tasoitustavaksi valittiin bayesiläinen autoregressiivinen regressiomalli (21,22). Lähestymistavassa voidaan yhtä aikaa estimoida kovariaattien vaikutuksia, paikallista vaihtelua ja tasoituksen voimakkuutta.

Mallia varten tutkimusalue jaettiin ruutuihin, joihin havainnot sijoitettiin Väestörekisterikeskuksen tietokannasta saatujen koordinaattien perusteella. Mallissa havainnot rakentuvat havaintokohtaisista kovariaattivaikutuksista, ruutukohtaisista kovariaattivaikutuksista ja ruutukohtaisista autoregressiivisistä vaikutuksista. Havaintokohtaisia kovariaatteja olivat sukupuoli ja ikä. Ruututason kovariaatiksi valittiin väestön tiheyden neliöjuuri kuvaamaan maaseutu-kaupunkivaikutusta. Autoregressiivisiä termejä mallissa oli kaksi: miehille ja naisille yhteinen ruutuvaikutus sekä naisten ja miesten välisen eron ruututekijä.

Mallitus ja estimointi tehtiin WinBugs 1.4.1 -ohjelmistolla (Imperial College and MRC, UK). Parametrien posteriorijakaumista poimittiin Markov Chain Monte Carlo (MCMC) -menetelmällä 10 000 havainnon otos, josta parametrien tunnusluvut laskettiin. Otoksen perusteella laskettiin myös ikävakioidut keskiarvot ja hajonnat. Karttojen piirtämiseen käytettiin ArcGis 9-ohjelmistoa (ESRI Inc.).

Mallituksen tuloksena tutkimusalueen jokaiseen ruutuun estimoitiin tarkasteltavan muuttujan jakauma, jonka ruutukeskiarvojen perusteella tehtiin kartat. Visuaalisista syistä halusimme estimoida koko Suomen kattavia karttoja, vaikka kuten kuviosta 1 nähdään, havainnot eivät jakaantuneet tasaisesti yli Suomen. Estimaatit ovat luonnollisesti epätarkempia ja perustuvat mallin kautta tapahtuvaan yleistykseen alueilla, joista havaintoja on harvassa. Otanta ei kohdistunut Ahvenanmaahan, joten sen estimaatit perustuvat lähialueiden eli Turun seudun havaintoihin.

Ruoankäytön ja ravinnonsaannin laskennassa käytettiin Kansanterveyslaitoksen elintarvikekoostumustietopankkia, Fineliä (versio 2). Terveellistä ruokavaliota kuvaavaa summamuuttujaa varten tutkittavien ruokavaliolle annettiin pisteet kasvisten, hedelmien ja marjojen, kalan ja ruisleivän kulutuksen sekä tyydyttyneen rasvan ja suolan saannin perusteella. Pisteet (0-5/tekijä) annettiin porrastetusti (5 pistettä suosituksen mukaisesta ruoankäytöstä tai suosituksista johdetun muun kriteerin täyttymisestä). Suurin teoreettinen pistemäärä oli 25 pistettä, joka kertyi seuraavanlaisesta ruoankäytöstä: kasviksia, hedelmiä ja marjoja vähintään 400 g päivässä (josta enintään 100 g täysmehuja); kalaa vähintään 200 g viikossa; ruisleipää vähintään 6,5 (miehet) / 4,5 (naiset) palaa päivässä; tyydyttynyttä rasvaa alle 10 % energiasta; suolaa alle 0,5 g/MJ.

Tulokset

Ruokavalion terveysindikaattorit

Summamuuttujalla kuvattuna ruokavalion terveyttä edistäviä tekijöitä esiintyy eniten Itä-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla (kuviot 2 a ja b). Naisten ruokavalio on lähempänä suosituksia kuin miesten. Summakuvan väritykseen voimakkaimmin vaikuttavat kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä ruisleivän käyttö, koska kalan kulutuksessa ja tyydyttyneen rasvan saannissa sekä erityisesti suolan saannissa jäätiin kauimmaksi suosituksista (kuvio 3).

Kasviksia, hedelmiä ja marjoja vähintään 400 g päivässä syövien osuus on suurempi asukasluvultaan suurissa kaupungeissa kuin muilla alueilla. Keski-, Etelä- ja Kaakkois-Suomessa tavoite saavutetaan parhaimmin, ja Lapin läänissä sekä Oulun läänin itäosissa heikoimmin. Kun tarkasteltiin erikseen kasvisten, hedelmien ja marjojen kulutusta, havaittiin, että kasviksia ja hedelmiä kulutetaan runsaimmin suurimmissa kaupungeissa kun taas marjoja syödään runsaimmin Itä- ja Koillis-Suomessa, suurten kaupunkien ulkopuolella.

Naiset kuluttavat kasviksia, hedelmiä ja marjoja enemmän kuin miehet. Lähes kaikissa muuttujissa alueelliset erot ovat hyvin samanlaisia eri sukupuolten välillä. Siksi esitämme useimmista muuttujista vain joko miesten tai naisten kuvan. Lisää kuvia aiheesta on nähtävissä Kansanterveyslaitoksen B-sarjan julkaisussa B20/2005 (23).

Ruisleivän käyttö on tyypillisintä itäsuomalaisille. Miehet syövät ruisleipää hieman enemmän kuin naiset, mutta alueelliset erot naisten ja miesten välillä ovat hyvin samanlaiset. Vähintään 200 g viikossa kalaa syövien osuus on suurin Pohjois- ja Itä-Suomessa sekä pääkaupunkiseudulla, ja pienin Länsi-, Lounais- ja Etelä-Suomessa muutamia rannikkoalueita lukuun ottamatta. Naisten ja miesten väliset erot kalan käytössä ovat pieniä.

Keskimääräinen suolan saanti ylittää kaikilla alueilla reilusti suosituksen (enintään 6 g/vrk naisille ja 7 g/vrk miehille). Etelä-Suomessa ja suurimmissa kaupungeissa suolan saanti on hiukan vähäisempää kuin muualla, mutta selvästi yli suosituksen myös näillä alueilla.

Keskimääräinen tyydyttyneen rasvan saanti sekä naisilla että miehillä ylittää suosituksen (noin 10 % kokonaisenergian saannista) kaikilla alueilla. Tyydyttynyttä rasvaa ravinnostaan saavat eniten Länsi- ja Lounais-Suomessa asuvat. Miehet saavat tyydyttynyttä rasvaa enemmän kuin naiset, mutta miesten ja naisten alueelliset erot ovat samankaltaiset. Suurimmissa kaupungeissa tyydyttyneen rasvan saanti on hiukan vähäisempää kuin muilla alueilla.

Kasvisten, hedelmien, marjojen sekä ruisleivän ja kalan kulutusta sekä suolan saantia esittävät karttakuviot ovat artikkelin internet-version liitteenä osoitteessa www.laakarilehti.fi -> sisällysluettelot.

Lihavuus

Suurimmissa kaupungeissa merkittävästi lihavien (painoindeksi yli 30) määrä on pienempi kuin kaupunkien ulkopuolella. Naisten merkittävä lihavuus on hiukan yleisempää kuin miesten. Vyötärölihavuus on yleisintä Länsi-Suomessa ja vähäisintä Pohjois-Suomessa (kuvio 4).

Seerumin kokonaiskolesteroli

Keskimääräinen seerumin kolesterolipitoisuus ylittää tavoitteen, alle 5 mmol/l, kaikilla alueilla Suomessa. Keskimääräinen seerumin kolesterolipitoisuus on suurin aivan maan pohjoisosissa. Kuitenkin myös Etelä-Suomessa on alueita, joilla väestön kolesterolitasot ovat korkeita. Sekä naisten että miesten keskimääräinen seerumin kolesterolipitoisuus on suurimmissa kaupungeissa pienempi kuin muilla alueilla. Naisten keskimääräinen seerumin kolesterolipitoisuus on pienempi kuin miesten.

Pohdinta

Tutkimus kuvaa alueellisia eroja suomalaisten ruoankäytössä ja ravinnonsaannissa sekä lihavuuden ja seerumin suurentuneen kolesterolipitoisuuden esiintyvyydessä. Alueelliset erot näissä tekijöissä ovat miehillä ja naisilla hyvin samankaltaisia. Huolimatta pienemmästä energiankulutuksestaan naiset syövät enemmän kasviksia, hedelmiä ja marjoja kuin miehet. Ruisleipää miehet syövät hiukan enemmän kuin naiset. Kalaa suosituksen mukaan syövien osuudessa miesten ja naisten välillä ei ole eroa. Naiset saavat ruoastaan suolaa vähemmän kuin miehet, mikä johtuu pääosin naisten pienemmästä energiankulutuksesta eli pienemmästä ruoan kokonaismäärästä. Miesten ruokavalio sisältää enemmän tyydyttynyttä rasvaa kuin naisten ruokavalio, ja miesten keskimääräinen seerumin kolesterolipitoisuus on suurempi kuin naisten.

Karttoja tulkittaessa on tärkeää tarkastella pelkän visuaalisen vaikutelman lisäksi asteikon vaihteluväliä ja ottaa huomioon, että yksittäisen ruudun tasolla estimaatit ovat epätarkkoja. On myös syytä huomata, että kartat eivät kuvaa syy-seuraussuhteita.

Useiden terveysindikaattorien osalta ollaan lähempänä suosituksia asukasluvultaan suurimmissa kaupungeissa kuin kaupunkien ulkopuolella. Kasvisten ja hedelmien kulutus suurissa kaupungeissa on runsaampaa, suolaa ja tyydyttynyttä rasvaa saadaan kaupungeissa vähemmän ja merkittävää lihavuutta ja kohonneita kolesteroliarvoja on kaupunkilaisväestöllä vähemmän kuin kaupunkien ulkopuolella. Tämä saattaa ainakin osittain selittyä sillä, että kaupungeissa asuu suhteellisesti enemmän koulutettua väestöä. Koulutustason on todettu olevan suorassa yhteydessä esimerkiksi C-vitamiinin ja ravintokuidun saantiin ja käänteisessä yhteydessä tyydyttyneen rasvan saantiin (6). Marjoja ja ruisleipää syödään kuitenkin enemmän kaupunkien ulkopuolella kuin kaupungeissa.

Kartat antavat todellisuutta hiukan paremman kuvan kasvisten kokonaiskäyttömääristä (24). Kysyttäessä ruoankäyttöä usealla eri kysymyksellä voi yhteenlaskettu summa kasvaa todellista käyttöä suuremmaksi. Näissä kartoissa kasvisten käyttö selvitettiin 19 kysymyksellä. Lisäksi huomioitiin muiden ruokien sisältämät kasvikset. Myös kalan kokonaiskäyttö on todellisuudessa hieman pienempi kuin kartat osoittavat, koska kalan käyttö mitattiin yhdeksällä kysymyksellä. Kartoissa kuvattuihin alueellisiin eroihin ei kulutuksen yliarviointi kuitenkaan vaikuttane.

Runsaasti marjoja käyttävät asuvat eri alueilla (Itä- ja Koillis-Suomessa, kaupunkien ulkopuolella) kuin runsaasti hedelmiä käyttävät (Etelä-Suomessa, suurissa kaupungeissa). Marjat ja hedelmät sisältävät pitkälti samoja ravintoaineita ja voivat siten ravitsemuksellisesti osittain korvata toisiaan. Marjojen keskimääräiset käyttöannokset ovat kuitenkin pienempiä kuin hedelmien keskimääräiset käyttöannokset.

Ruokavalion tyydyttyneen rasvan vähentäminen ja sen osittainen korvaaminen tyydyttymättömällä rasvalla sekä lihavuuden ehkäisy ja hoito ovat keskeisiä tekijöitä veren kolesterolitason pienentämisessä. Yksilötasolla kolesteroliin vaikuttavat myös esimerkiksi kolesterolipitoisuutta pienentävien lääkkeiden tai erityiselintarvikkeiden käyttö ja liikuntatottumukset, joita ei ole kuvattu näissä kartoissa.

Päätelmät

Terveyttä edistävien ruokien käyttö sekä lihavuuden ja seerumin suurentuneen kolesterolipitoisuuden yleisyys vaihtelevat Suomessa alueittain, mutta yksilöiden välinen vaihtelu alueiden sisällä on suurta.

Koko Suomessa on edelleen tärkeää edistää kasvisten, hedelmien, marjojen, täysjyväviljan ja kalan käyttöä, tyydyttyneen rasvan korvaamista pehmeillä tyydyttymättömillä rasvoilla ja suolan käytön vähentämistä. Myös lihavuuden ehkäisyyn ja hoitoon tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota koko maassa. Koko väestöön suunnattujen toimenpiteiden lisäksi viestinnässä tulisi erityisesti ottaa huomioon suurten kaupunkien ulkopuolella asuvat ja miehet.

Kasvisten ja hedelmien käytön edistämistä tarvitaan erityisesti Pohjois-Suomessa ja kaupunkien ulkopuolella, kun taas marjojen käyttöä olisi mahdollista lisätä Etelä- ja Länsi-Suomessa ja suurimmissa kaupungeissa. Itä-Suomessa perinteisesti runsaasti nautitun ruisleivän suosion soisi lisääntyvän myös muualla Suomessa ja kaupunkiväestössä. Kalan käytön lisäämiselle olisi eniten tilaa Länsi-, Lounais- ja Etelä-Suomessa. Suolan käytön vähentämiselle on suurin tarve Pohjois-Suomessa, tyydyttyneen rasvan saannin vähentämiselle ja lihavuuden ehkäisylle Länsi-Suomessa ja suurten kaupunkien ulkopuolella.

Tutkimus toteutettiin sosiaali- ja terveysministeriön terveyden edistämisen määrärahalla. Kiitokset dosentti Marjatta Karvoselle menetelmällisestä asiantuntemuksesta ja innostavasta tuesta tutkimuksellemme.

Aiheesta on luettavissa lisää ja nähtävissä enemmän karttoja Kansanterveyslaitoksen B-sarjan julkaisussa: Similä M ym. Terveyttä edistävä ruokavalio, lihavuus ja seerumin kolesteroli karttoina. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B20/2005. http://www.ktl.fi/portal/2920