Vasodilataattorit eivät vaikutakaan aorttaläpän vuodon taudinkulkuun?

Krooninen aorttaläpän vuoto venyttää vähitellen vasenta kammiota ja voi johtaa lopulta sen pumppauskyvyn laskuun. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että vasodilaattoreilla voidaan vähentää läppävuodon aiheuttamaa kammiokuormitusta. 1990-luvulla todettiin, että pitkäaikaisella nifedipiinilääkityksellä voidaan viivästyttää oireettoman vaikean läppävuodon leikkaustarvetta merkittävästi digoksiiniin nähden. Näillä perusteilla vasodilataattorihoidon katsottiin olevan näyttöön perustuvaa hoitoa vaikeassa oireettomassa aorttaläpän vuodossa (ACC/AHA/ESC Guidelines).

Juhani Airaksinen

Säännöllinen elämänrytmi ehkäisee maniaa

Lääkehoidon tuloksia kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa on pyritty parantamaan psykoterapian avulla. Uutta psykoterapeuttista lähestymistä edustaa huomion kohdistaminen sosiaalisiin rytmeihin. Ns. zeitgeber-hypoteesin mukaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypillinen piirre on poikkeava vuorokausirytmi, ja alttius kaksisuuntaiselle häiriölle näkyy herkkyytenä vuorokausirytmin häiriintymiselle.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Uusi hoito paikalliseen sklerodermaan

Morfea eli paikallinen skleroderma on dermiksen inflammatorinen ja fibroottinen prosessi, jossa iholle ilmaantuu yksi tai useampia arpimaisia plakkeja. Morfealäiskä voi olla tummanpunertavanruskea tai fibrotisoitumisprossesin jatkuttua atrofinen norsunluun värinen arpi. Tämä tutkimus lisää yhden lääkkeen morfean hoitoarsenaaliin. Imikimodi on alun perin kondyloomiin kehitetty paikallishoitoaine, jonka vaikutusmekanismeihin kuuluu mm. gammainterferonin induktio. Gammainterferonin on jo 1980-luvulla osoitettu vähentävän skleroderman fibroblastien kollageenisynteesiä. Tässä tutkimuksessa 12 potilasta hoiti morfeaplakkia 5-prosenttisella imikimodivoiteella päivittäin 6 kuukauden ajan. Tuolloin voitiin todeta, että plakin pigmentaatio, punoitus ja teleangiektasiat olivat vähentyneet merkitsevästi. Histologiassa nähtiin tulehdusreaktion ja fibroosin vähenemää.

Sirkku Peltonen

Lyhyesti: Pagetin taudin parempi hoito

Pagetin luustotaudissa luut haurastuvat, vääntyvät ja murtuvat. AFOS on koholla. Bisforsonaatit ovat taudin valinnaishoito. Nyt verrattiin i.v. tsolderonihappoa (5 mg i.v. 15 minuutin kertatiputuksena, n = 177) ja suun kautta otettavaa risedronaattia (30 mg päivässä, 60 päivää, n = 172). Kun päätemuuttujana oli AFOS-arvon normaalistuminen tai sen pieneneminen ainakin 75 %, sai 96 % tsoledronihapporyhmässä vasteen, risedronaattiryhmässä 74 %. Elämänlaatu parani molemmissa ryhmissä ainakin 6 kuukaudeksi, nopeammin tsoledronihapporyhmässä, jossa myös hoitovaste säilyi merkitsevästi useammalla. Tsoledronihappo on risedronaattia väkevämpi lääke, ja kolmen hoidon aloittamista seuranneen päivän aikana edellisessä ryhmässä oli enemmän haittoja. Mitään pysyvästi vakavaa ei kuitenkaan sattunut, oireista hypokalsemiaa tosin oli muutamilla potilailla. - Tsoledronihappo näyttää olevan risedronaattia nopeampi, tehokkaampi ja pitkävaikutteisempi hoito Pagetin tautiin.

Robert Paul

Vastasyntyneen hengitysvaikeusoireyhtymän ilmaantuvuus ja tautikohtainen kuolleisuus Väestöpohjainen analyysi Oulun yliopistollisen sairaalan vastuualueelta 1970-luvulta 2000-luvulle

Surfaktantin puutteesta johtuva hengitysvaikeusoireyhtymä (RDS) on edelleen tavallisimpia sairauksia ennenaikaisina syntyneillä lapsilla, vaikka sen ehkäisy- ja hoitomahdollisuudet ovat parantuneet.

Maila Koivisto, Timo Saarela, Tuula Kaukola, Marja-Leena Pokela Marita Valkama, Mikko Hallman

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 44/2005 Kommentteja

Alzheimerin tauti ja oikeudellinen toimintakyky

Oikeudellisen toimintakyvyn heiketessä dementian vuoksi yhteiskunta pyrkii suojelemaan ihmistä hänen tosiasiallisten etujensa vastaiselta toiminnalta. Toisaalta korostetaan myös dementiaan sairastuneen itsemääräämisoikeutta ja autonomiaa. Rajanveto itsemääräämisoikeuden ja suojaamisen välillä ei aina ole helppoa.

Tuula Pirttilä, Kati Juva, Marja Hietanen, Timo Erkinjunttianna Mäki-Petäjä-Leinonen, Hannu Koponen

Lihavalle rintasyöpäpotilaalle täysi annos solunsalpaajaa

Kliinisen lääketieteen uskomuksen mukaan obeesi potilas saa solunsalpaajahoidosta merkittäviä haittoja, jos solunsalpaaja-annos lasketaan todellisen pinta-alan mukaan. Toisaalta on ajateltu, että obeesille potilaalle riittää normaalipainon mukainen annos. Neljässä satunnaistetussa tutkimuksessa 2 140 rintasyöpäpotilasta sai klassisen syklofosfamidi-metotreksaatti-fluorourasiiliyhdistelmän liitännäishoitona. Kaikilla potilailla oli todettu kainalon imusolmukkeissa etäispesäkkeitä. Obeesin potilaan BMI oli yli 30 kg/m2. Obeeseista 39 % sai alle 85 % protokollan mukaisesta annoksesta. Normaalipainoisista potilaista annosreduktoita oli vain 16 %:lla. Normaaliannoksen saaneet obeesit potilaat sietivät hoidon yhtä hyvin kuin redusoidun annoksen saaneet. Kun obeesin potilaan rintasyövässä ei todettu hormonireseptoreja ja hänen solunsalpaaja-anoksensa oli alle 85 % protokollan mukaisesta, taudin uusiutumisriski oli 1,7-kertainen yli 10 vuoden seurannan aikana (p = 0,0001). Eloonjäämisessä todettiin vastaava ero. Solunsalpaajahoidon tehokkuuteen ja toisaalta toksisuuteen vaikuttavat monet tekijät. Ainakin rintasyövän liitännäishoidon osalta on vahvasti näyttöä sen puolesta, että obeesin potilaan solunsalpaaja-annokset pitää laskea todellisen pinta-alan mukaisesti.

Sirkku Jyrkkiö

Kuinka toimenpiderekistereitä manipuloidaan kardiologiassa?

Satunnaistettujen tutkimusten heikkous on se, että niihin valikoituu tasalaatuinen, tutkimustarkoitukseen parhaiten sopiva vähemmistö hoidettavista potilaista. Erilaiset rekisteritutkimukset antavat puolestaan arvokasta tietoa siitä, miten tutkitut menetelmät toimivat monimuotoisen potilasjoukon hoidossa. Valitettavasti rekisteritutkimuksiin liittyy runsaasti tulkintamahdollisuuksia ja virhelähteitä. Monien arvostettujenkin rekisterien tiedon laatua ei juurikaan kontrolloida, jolloin potilasvalinta ja epämiellyttävien asioiden julkituonti jää suurelta osin rekisterinpitäjien vastuulle.

Juhani Airaksinen

Perfenatsiini on uusien psykoosilääkkeiden veroinen

New England Journal of Medicine julkaisi äskettäin merkittävän CATIE-tutkimuksen, jossa verrattiin vanhan perfenatsiinin tehoa neljään uuteen lääkkeeseen (olantsapiini, risperidoni, ketiapiini ja siprasidoni) kroonisen skitsofrenian hoidossa. 18 kk:n mittaiseen tutkimukseen osallistui 1 432 potilasta, joiden rekrytoinnissa pyrittiin mahdollisimman lähelle reaalimaailman hoitotilannetta. Lääkkeiden päiväannokset noudattivat suosituksia ja olivat samassa järjestyksessä keskimäärin 20,8 mg, 20,1 mg, 3,9 mg, 546,4 mg ja 183 mg. Primaari tulosmittari oli hoidon keskeyttäminen. Lisäksi tutkittiin lääkkeen tehokkuutta ja siedettävyyttä.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Helikoko värisyttää sydäntä?

Helikobakteerin löytäjät kokivat varmaan äskettäin sydämentykytyksiä kuullessaan saaneensa lääketieteen Nobel-palkinnon. Helicobacter pylori -infektio saattaa olla laajemminkin yhteydessä rytmihäiriöihin, mikäli italialaiseen pilottitutkimukseen on uskominen. Tutkimus lähti kliinisestä havainnosta, että eteisvärinäpotilailla on usein mahavaivoja. Lisäksi taannoin osoitettu lievästi kohonnut CRP näillä potilailla viittasi tulehduksen yhteyteen.

Heikki Arvilommi

Lyhyesti: Nenä ja keuhkot yhteydessä myös COPD:ssa

Pitkään on tunnettu nenän, sivuonteloiden ja astman yhteys: nenäpolypoosi ja usein hankalahoitoinen astma samalla potilaalla. Nyt samantyyppistä havaintoa alkaa tulla myös COPD:stä. Britit tutkivat 47 COPD-potilasta ja 12 verrokkia, ja totesivat COPD:ssä nenähuuhteen neutrofiileja houkuttelevan IL-8-pitoisuuden olevan koholla ja korreloivan yskösten pitoisuuteen. Jos potilaalla oli ysköksissä bakteerikolonisaatio, myös nenän alueelta bakteerikuormaa löytyi. Eli nenä ja keuhko 'keskustelevat' keskenään paitsi astmassa, myös keuhkoahtaumataudissa. Havainto saattaa avata uusia sovelluksia COPD:n hoidon mallintamiseen ja logiikkaan.

Hannu Puolijoki

Huonojen uutisten kertominen potilaalle - syöpätautien erikoislääkärien kokemuksia

Sairauksia koskevien huonojen uutisten kertomista on tutkittu Suomessa vähän. Tutkimuksessa kartoitettiin Tyksin syöpätautien klinikan erikoislääkärien käsityksiä syöpäsairauteen liittyvistä huonoista uutisista ja selvitettiin heidän selviytymisstrategioitaan, kokemuksiaan huonojen uutisten kertomisesta, suhtautumistaan totuudenmukaiseen kertomiseen sekä heidän käsityksiään potilaiden toiveista.

Riina Katainen, Florence Schmitt, Jorma Piha

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 43/2005 Kommentteja
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030