Uskomuslääkintä, terveydenhoidon villi rinnakkaisjärjestelmä
Tärkein tieto
Valvotun terveydenhuollon ja sairaanhoidon ulkopuolista lääkintää kutsutaan yleensä vaihtoehtolääkinnäksi.
Se oli 1970-luvulla pääasiassa ravintolisävalmisteiden, "luonnonlääkkeiden", kauppaa. Viime vuosina se on laajentunut lähes kaikkiin hoitomuotoihin.
Myös monet terveydenhoidon ammattilaiset ovat ottaneet käyttöönsä uskomushoitoja, vaikka näyttö niiden tehosta ja turvallisuudesta puuttuu tai on kielteinen.
Suomessa kuka tahansa voi ruveta terapeutiksi, kunhan ei käytä virallisia terveydenhuollon ammattinimikkeitä.
Samoin vaihtoehtoterapeuttien kouluttaminen on vapaata, eikä koulutusohjelmien sisällöstä ole vaatimuksia.
Erityisesti psyykepotilaiden uskomushoitojen takia on vaadittu Suomeen puoskarilakia, jolla saataisiin kuriin varsinkin ilman lääketieteeseen perustuvaa koulutusta toimivien uskomusterapeuttien toiminta.
Termi "vaihtoehtolääkintä" tai "vaihtoehtolääketiede" tulee 1960-luvun amerikkalaisen hippiliikkeen pyrkimyksistä pienimuotoisiin, tavanomaisesta poikkeaviin elämisen tapoihin. Nykyisin termi on harhaanjohtava muun muassa siksi, että vaihtoehtolääkintä on laajaa, ylikansallista liiketoimintaa.
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
