Valtaosa suomalaisista väitöskirjoista on niin sanottuja osajulkaisukirjoja, jotka koostuvat kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä julkaistuista artikkeleista ja yhteenveto-osasta. Yhteenveto-osan rakenne ja sisältö eivät ole täysin vakiintuneita, jolloin kirjoittajan luova ja itsenäinen panos korostuvat. Hyvässä yhteenveto-osassa päivitetään kirjallisuuskatsaus, kytketään osajulkaisut toisiinsa, liitetään tutkimustulokset uusimpaan tietoon tutkimusalueesta, esitetään tieteelliset ja mahdollisesti kliiniset päätelmät sekä hahmotellaan jatkotutkimuksia. Yhteenveto-osan kirjoittaminen lisää väittelijän itsenäistä tutkijankypsyyttä ja on silta tohtorintutkinnon jälkeiseen tutkijanuraan.