Lääkärinlausuntouudistus ja työkyvyn arviointi

Uusi työkyvyn arvioinnissa käytettävä lääkärinlausunto B -lomake otetaan lähiaikoina käyttöön osana laajempaa eläkkeitä ja työkyvyn arviointia koskevaa uudistusta. Lomakeuudistuksen tarkoituksena on helpottaa lausuntoja laativien lääkäreiden työtä.

Timo Aro, Pekka Koivisto

Kliinisten laboratorioiden laatujärjestelmät ja kansainväliset pätevyydet

Vaikka Suomessa kliinisillä laboratorioilla on pitkät perinteet laadunarvioinnissa ja -edistämisessä, varsinaisia laatujärjestelmiä niissä ollaan vasta kehittämässä. Selkeästi määritetyt ja kirjatut työtavat ja tavoitteet varmentavat laboratorion työn luotettavuuden ja tarjoavat mahdollisuuden laadun objektiiviseen arviointiin. EU-maissa yleistynyt kliinisten laboratorioiden akkreditointi ja sertifiointi tekevät tuloaan Suomeen. Tampereen yliopistollisen sairaalan kliinisen mikrobiologian yksikkö on ensimmäinen Suomessa akkreditoitu kliininen laboratorio.

Ari Miettinen

EKG- ja spirometriatutkimukset sekä kliiniset rasituskokeet 1994

Suomen terveydenhuoltoa on ravisteltu 1990-luvulla rajummin kuin mitään muuta julkista palvelujärjestelmää. Nopean kasvun vuodet 1980-luvulla, valtionosuusjärjestelmän muutos ja julkisen talouden rahoituskriisiin sopeutuminen ovat aiheuttaneet syvää hämmennystä palvelujen tuottajissa. Potilaskohtaisten kliinis-fysiologisten tutkimusten määrissä taloudelliset vaikeudet eivät kuitenkaan näy. Lähinnä Itä- ja Keski-Suomesta kerätyt tiedot tutkimusmääristä osoittavat kasvua. Eniten on yleistynyt kliininen rasituskoe.

Esko Länsimies

Unohdettu sukupuoli? Miesten rooli perhesuunnittelussa

Kiinnostus miehen vastuun lisäämiseksi perhesuunnittelussa on viime vuosina kaikkialla lisääntynyt. Kyselytutkimus suomalaisten miesten käsityksistä roolistaan perhesuunnittelussa osoitti, että vain harvalla oli kokemuksia perhesuunnitteluun liittyvien palvelujen käytöstä. Vaikka raskauden ehkäisyä pidettiin naisen ja miehen yhteisenä asiana, suurin osa miehistä oli tyytyväisiä nykytilanteeseen, jossa yleensä nainen huolehtii ehkäisystä.

Sinikka Sihvo, Ossi Rahkonen, Elina Hemminki

Uimarin ödeema

Yleensähän tervesydäminen ihminen ei pysty aiheuttamaan itselleen keuhkoödeemaa fysiologisessa ympäristössä, mutta jos olosuhteet ovat otolliset, näyttää tämä olevankin mahdollista ja vieläpä loistokunnossa olevilla uimareilla. Israelin puolustusvoimien urheilujoukkueissa palvelleet 30 uimaria (ikä 18-19 vuotta) pitivät harjoituksia Välimeressä. Veden lämpö oli 23 astetta, edessä 2,4 kilometrin kilpauintimatka. Urheilijat saivat ohjeeksi juoda riittävästi dehydraation välttämiseksi ja tekivät työtä käskettyä - he joivat noin 5 litraa vettä parin tunnin aikana ennen uintilenkkiä. Kolmestakymmenestä uimarista kahdeksalle kehittyi matkalla keuhkoödeema, osalle ilmaantui veriyskös ja vielä ensiapuasemalla happisaturaatio oli alimmillaan 62 %. Tila korjaantui vuorokaudessa; pahimmassa hengenahdistuksessa olleet saivat furosemidia.

Kemoterapian hyöty keuhkosyövässä

Pienisoluista keuhkosyöpää pidetään yleisesti solunsalpaajahoidon aiheena, sillä tämä keuhkosyöpätyyppi reagoi siihen hyvin. Muu kuin pienisoluinen keuhkosyöpä on sitä vastoin huomattavasti resistentimpi lääkehoidolle. Lukuisia - kooltaan yleensä pieniä - satunnaistettuja tutkimuksia on julkaistu, mutta solunsalpaajahoidon hyöty on muussa kuin pienisoluisessa syöpätyypissä jäänyt silti kiistanalaiseksi. Nyt kaikkiaan 52 satunnaistettua tutkimusta, joissa oli yhteensä mukana 9 387 potilasta, on koottu yhteen meta-analyysiin.

Hyvä ammattitaito hoitohenkilökunnan paras turva tuberkuloosia vastaan

Tuberkuloosi on nykyisin eniten huolta aiheuttava sairaalainfektio Amerikassa. Tähän mennessä on kuvattu puolisen kymmentä laajempaa epidemiaa, joiden yhteydessä yli 20 työntekijää on kuollut. Tuberkuloosin aiheuttamat sairaalainfektiot ovat aiemmin olleet harvinaisia ja tuskin koskaan laajentuneet epidemioiksi. Tilanteen vaikeutumiseen on useita syitä - tärkeimpiä on diagnoosin viivästyminen. Lääkärit ja hoitajat eivät enää tunnista tautia entisellä tehokkuudella. Viivästymisen seurauksena tuberkuloosi pääsee etenemään yhä useammin tartuntavaaralliselle asteelle ennen hoidon aloittamista. Entistä useammin tartuntavaaralliset potilaat pyörivät terveydenhuollon rattaissa pitkään, ennen kuin kukaan tulee edes ajatelleeksi tuberkuloosia. Toinen syy on eräiden potilasryhmien pysyminen tartuntavaarallisina pidempään hoidosta huolimatta. Tällaisia ryhmiä ovat moniresistenttiä (MDR) tuberkuloosia sairastavat ja AIDS-potilaat. Heitä joudutaan hoitamaan tartuttavassa vaiheessa pitkään sairaalassa, mikä lisää kaikkien hoitoon osallistuneiden henkilöiden riskiä.

Morfiini ja kyky ajaa autoa

Opioidit saattavat tunnetusti aiheuttaa uneliaisuutta ja huimausta varsinkin hoitoa aloitettaessa tai lisättäessä lääkeannosta. Annettaessa opioideja terveille henkilöille reaktioajat saattavat pidentyä ja lihaskoordinaatio ja mieleenpalauttaminen saattavat heikentyä siinä määrin, että kyky ajaa autoa heikentyy. Vaikka yhä useammat potilaat saavat nykyään jatkuvaa morfiinilääkitystä esimerkiksi syövän aiheuttaman kivun takia, ei jatkuvan pitkäkestoisen morfiinilääkityksen vaikutusta psykomotoriseen suorituskykyyn ja kykyyn kuljettaa ajoneuvoa ole selvitetty perusteellisesti.

Urheilijan commotio cordis äkkikuoleman syynä

Harvinainen, mutta sitäkin traagisempi äkkikuoleman syy on voimakas tai kohtalainen isku rintakehään ja siitä seuraava sydämenpysähdys. Koska näitä sattuu onneksi perin harvoin, kliininen taudinkuva on ollut tähän saakka epäselvä. Mutta nyt kun Minneapolisissa toimiva kardiologinen tutkimuslaitos on onnistunut keräämään 25 potilaan sarjan, on kuva tarkentunut huomattavasti.

Tuberkuloosi voi tarttua luentosalissakin

Jo viiden tunnin pituinen oleskelu samassa luentosalissa voimakkaasti tartuntavaarallisen tuberkuloosipotilaan kanssa voi johtaa tartuntaan. Yli 50 tunnin kumulatiivinen kontaktiaika ei enää suurenna maksimissaan kuusinkertaista suhteellista riskiä. Asuntoloissa suhteellinen riski voi olla yli kaksikymmenkertainen. Samassa kuorossa laulaminen vain nelinkertaistaa riskin. Näin tarkkojen riskilukujen laskemisen mahdollisti Marylandissa sijaitsevan yliopiston opiskelijoiden ja heidän kontaktihenkilöidensä keskuudessa puhjennut epidemia, jonka CDC:n tutkijaryhmä läpikotaisin selvitti. Aktiivisen taudin lisäksi tartunnan merkkinä pidettiin tuberkuliinikokeen muuttumista positiiviseksi mahdollisena tartunta-aikana. Tartunnan lähde oli onteloista keuhkotuberkuloosia ja nielunpäätuberkuloosia sairastava naisopiskelija. Naisen opiskelutovereista sairastui kuusi. Näistä yksi oli ollut pelkästään luentosalikontaktissa tartuttajan kanssa, lopuilla oli muitakin kontakteja tartuttajaan. Opiskelijoiden lisäksi nainen tartutti tuberkuloosin neljään ystäväperheen lapseen. Epidemia olisi voitu estää, jos tartuttajan tuberkuloosi olisi diagnosoitu ajoissa. Diagnoosin viivästyminen johtui lähes taitovirheinä pidettävistä laiminlyönneistä. Lukuisista terveysasemalla käynneistä huolimatta tuberkuloosia alettiin epäillä vasta potilaan taudin edettyä äärimmäisen tartuntavaaralliseen vaiheeseen.

Natiivimahakuvauksen diagnostinen osuvuus

Osalta akuutin vatsakivun vuoksi hoitoon tulleista potilaista otetaan natiivimahakuva. OYKS:ssa selvitettiin natiivimahakuvasta annetun lausunnon diagnostista osuvuutta vertaamalla sitä leikkauskertomukseen. 154 potilaan aineistossa natiivimahakuvaus paljasti diagnoosin yli puolella potilaista ja leikkaus noin joka kolmannella potilaalla. Virheellinen lausunto oli annettu 12 tapauksesta: näistä seitsemässä virhediagnoosista ei koitunut merkittävää haittaa, mutta viidessä kyllä. Natiivimahakuvauksen kanssa samanaikaisesti otetulla ja oikein tulkitulla thoraxkuvalla olisi kolme virhediagnoosia todennäköisesti vältetty. Natiivimahakuvaukset tulee kohdentaa säderasituksen minimoimiseksi oikein valituille potilaille. Natiivimahakuvaukseen tulee liittää thoraxkuvaus, ja ainakin ongelmallisissa tapauksissa kuvista on hyvä saada useamman radiologin lausunto.

Maria Ylisaari, Marja Perhomaa, Tapani Tikkakoski, Heikki Kiviniemi, Valtteri Myllylä, Eija Pääkkö

Alloimmunotrombosytopenian vuoksi hoidetut tai tutkitut vastasyntyneet Kuopion yliopistollisessa sairaalassa vuosina 1987-1993

Vastasyntyneen alloimmunotrombosytopenia on alidiagnosoitu ongelma. Tautiin liittyvän aivoverenvuotoriskin vuoksi tulee aktiivisesti etsiä sitä sairastavat vastasyntyneet sekä tutkia ja tarvittaessa hoitaa heidän sisaruksensa jo raskausaikana. Alloimmunisaatiota aiheuttavia antigeeneja löydetään jatkuvasti uusia. Tapauksissa, joissa naiselta on todettu niiden puutos, tulisi myös naispuoliset lähisukulaiset tutkia sen toteamiseksi. Tulevaisuudessa olisi harkittava seulontojen järjestämistä kaikille odottaville äideille.

Päivi Nykänen, Anneli Martikainen, Kirsti Heinonen, Riitta Kekomäki, Pertti Kirkinen

Sympaattinen dystrofia - puudutuksia vai lääkkeitä?

Reflektorista sympaattista dystrofiaa, sympaattisen hermoston kiputilaa, johon ei liity selvää hermovammaa, ei voida hoitaa spesifisesti syyn mukaan, koska kiputilan patofysiologia ei ole vielä täysin selvä. Useimpia potilaita voidaan auttaa erilaisilla puudutuksilla, joilla katkaistaan noidankehä perifeerisen hermon ja keskushermoston väliltä. Hoitoon tulee liittää myös lääkitys, fysioterapia ja tarvittaessa stimulaatiohoito. Ennusteen kannalta on tärkeää saada hoito kipupoliklinikassa käyntiin nopeasti.

Pertti Pere, Eija Kalso

Reumalääkkeiden käyttö raskaus- ja imetysaikana

Reumasairaudet, etenkin nivelreuma ja systeeminen lupus, ovat verraten yleisiä fertiili-ikäisillä naisilla. Useiden reumalääkkeiden vaikutuksista lisääntymiskykyyn ja sikiöön on niukasti ja osaksi ristiriitaista tietoa. Artikkeliin on koottu ajankohtainen tieto eri reumalääkkeiden riskeistä ja toisaalta turvallisuudesta äidille ja lapselle. Tavoitteena on, että ohjeet palvelevat mahdollisimman laajasti reumasairauksien avohoitoa.

Jukka Martio

Lehmänmaitoallergian ja keliakian diagnostiikka ja hoito

Kun lapsella todetaan ruokavalkuaisen aiheuttama allergia tai keliakia, ruokavalion muutokset saattavat olla hyvinkin hankalia ja myös kalliita. Siksi näiden sairauksien diagnostiikassa on syytä olla tarkka. Toisaalta diagnostiset tutkimukset eivät saa aiheuttaa pienelle lapselle kohtuutonta rasitusta.

Erkki Savilahti, Kaisu Juntunen-Backman, Aila Paganus, Saara Onnela

Säteilyhaitat toimenpideradiologiassa

Toimenpideradiologiassa on suurennettu huomattavasti röntgenlaitteiden annosnopeuksia, jotta kuvanlaatu pysyisi riittävän hyvänä ylipainoisiakin potilaita kuvattaessa. Tämä on johtanut suuriin ihoannoksiin ja joskus akuutteihin ihovaurioihin. Uusissa läpivalaisuröntgenlaitteissa voidaan käyttää niin suuria annosnopeuksia, että ihovaurioita voi syntyä jo lyhyilläkin läpivalaisuajoilla. Ihomuutoksia voidaan odottaa, kun kerta-annos on suurempi kuin noin 3 Gy:tä.

Antti Servomaa, Wendla Paile, Juhani Karppinen

Itsehoitoon vaikuttavat psyykkiset tekijät

Yleisimpien kansansairauksien ennaltaehkäisy ja hoito edellyttää terveellisiä elämäntapoja. Elämäntavoissa taas heijastuu yksilön suhde itseensä ja ympäristöönsä. Itsehoitoon vaikuttaa se, miten tärkeänä suhteessa muihin asioihin yksilö pitää omaa ruumiillista hyvinvointiaan, eli mikä motivoi hänen käyttäytymistään. Toisaalta itsehoidon onnistuminen riippuu yksilön kyvystä toimia pitkän aikavälin tavoitteen, kuten terveyden, vaatimusten mukaan. Itsestä huolehtimisen sisäisen motivaation ja itsekontrollikyvyn merkityksen ymmärtäminen on olennaista pyrittäessä parantamaan hoitotuloksia.

Kirsti-Liisa Kuusinen

Ulkustaudin hoidon ja ehkäisyn kustannukset ja hyödyt

Maha- ja pohjukaissuolihaavauman hoito on parinkymmenen viime vuoden kuluessa muuttunut perusteellisesti. Uusilla lääkkeillä voidaan haavauma hoitaa oireettomaksi yli 90 %:lta potilaista ja leikkaushoito on vähentynyt olennaisesti. Hoidon painopiste on siirtynyt haavaumien uusiutumisen ehkäisyyn. Helikobakteeri-infektioon liittyvä ulkustaudissa bakteerin häätö kannattaa aina, sillä haavaumien uusiutuessa hoito tulee selvästi kalliimmaksi. Tulehduskipulääkkeiden käyttöön liittyviä haavaumia ei varmaankaan pystytä täysin ehkäisemään, mutta riskipotilaille voidaan yrittää haavaumien ehkäisyyn tähtääviä muutoksia lääkitykseen.

Anna-Liisa Karvonen

Päihdepotilaat yleissairaalan psykiatrisissa konsultaatioissa

TAYS:n yleissairaalapsykiatrian poliklinikassa selvitettiin päihteisiin liittyvää konsultaatiopalvelujen käyttöä 433 perättäisessä konsultaatiossa keväällä 1994. Poliklinikan kaikista käynneistä 22 % ja ensiapupoliklinikan konsultaatiokäynneistä 52 % liittyi päihteisiin. Lähes puolet päihdepotilaiksi tunnistetuista potilaista ei ollut ollut aiemmin hoidossa päihdeongelman vuoksi. Etenkin naisten päihdeongelma oli vaikeasti tunnistettavissa. Päihteiden osuus erottui voimakkaimmin itsemurhayrityksissä, joista puolet liittyi päihteisiin. Päihdepotilaiden sairauskertomuksesta löytyi ensimmäisen kerran viitettä päihdeongelmasta keskimäärin 5-6 vuotta ennen tutkimusajankohtaa, mutta sairauskertomustietoja ei useinkaan otettu huomioon päihdeongelman tunnistamisessa tai diagnooseja määriteltäessä. Kaikkien päihdepotilaiden arvioitiin olevan jatkohoidon tai uusintakäynnin tarpeessa.

Riitta Alaja, Kaija Seppä, Pekka Sillanaukee

Mitä tapahtui Koskenalan viimeisille potilaille?

Psykiatristen sairaansijojen nopea vähentyminen on merkinnyt monelle potilaalle tutun hoitoympäristön täydellistä muutosta. Viime vuosina on esitetty ristikkäisiä käsityksiä potilaiden edellytyksistä sopeutua elämään sairaalan ulkopuolella. Huolestuneita näkemyksiä on tuotu esiin myös Etelä-Pohjanmaalla, missä on ollut runsaasti psykiatrisia sairaansijoja. Eteläpohjalaisen Koskenalan entisen B-mielisairaalan potilaiden selviäminen uudessa hoitoympäristössä riippui oleellisesti sairauden laadusta ja potilaan kotikunnasta.

Heimo Hemminki, Jaakko Pihlajamäki, Tapani Sipilä, Aarno Särmö, Saara Ijäs