Anestesian jälkeinen sekavuus tavallisempaa miespotilailla

Anestesian jälkeinen sekavuus tavallisempaa miespotilailla

Tanskalaistutkimuksen mukaan nukutuksen jälkeinen sekavuus on suhteellisen tavallista miespotilailla, höyrystyvällä anestesia-aineella nukutetuilla ja intuboiduilla potilailla. Sekavuus on näissä tilanteissa yleensä lyhytkestoinen. Siitä kärsivien potilaiden hoitamiseen tarvitaan joissakin tilanteissa lisäresursseja. Sen sijaan se harvoin aiheuttaa kliinisiä seuraamuksia.

Ritva Jokela

Sokeus, kuurous, sydämen vajaatoiminta – syynä viallinen lonkan tekonivel?

Sokeus, kuurous, sydämen vajaatoiminta – syynä viallinen lonkan tekonivel?

Kun lonkan tekonivel toimii viallisesti, sen kuluminen kiihtyy ja siitä vapautuu kobolttia. Implantista lähtöisin olevan koboltin ja systeemisten oireiden välillä on ajallinen yhteys, mutta syy-seuraussuhdetta ei ole osoitettu. Kobolttimyrkytys on kuitenkin erittäin harvinainen tekonivelleikkaukseen liittyvä haittavaikutus.

Olli Lainiala, Aleksi Reito, Jyrki Nieminen, Antti Eskelinen

Hoitosuositus uudistaa sydämen vajaatoiminnan kliinistä luokittelua

Hoitosuositus uudistaa sydämen vajaatoiminnan kliinistä luokittelua

Sydämen vajaatoiminnan taustalla on tavallisimmin pitkälle edennyt sydän- ja verenkiertoelimistön sairaus. Vajaatoiminnalle tyypillisten oireiden tai kliinisten löydösten herätettyä epäilyn oireyhtymästä on ratkaistava lisätutkimusten tarve ja hoidon aloittaminen. Tiedossa oleva sydänsairaus johdattaa nopeasti ajatukset oikeaan suuntaan, mutta epävarmoissa tilanteissa lisäselvitysten perusteena voidaan käyttää natriureettisia peptidejä. Euroopan kardiologiyhdistyksen (ESC) tuoreessa hoitosuosituksessa (1) jatkotutkimuksiin ohjaava raja-arvo on valittu matalaksi (proBNP ≥ 125 pg/ml tai BNP ≥ 35 pg/ml), jotta testi sulkisi pois oireyhtymän mahdollisimman hyvin. Tämä voi kuitenkin tuottaa vääriä positiivisia löydöksiä ja johtaa tarpeettomiin tutkimuksiin. Testitulos tuleekin suhteuttaa kliinisiin löydöksiin ja ottaa huomioon ikä- ja sukupuolikohtaiset viitearvot.

Jyri Lommi

Kokeile pitkävaikutteista erytropoietiinihoitoa MDS-potilaallesi

Myelodysplastinen oireyhtymä (MDS) on laadullinen ja määrällinen luuytimen tuotantovika. Esiintyvyys kasvaa iän myötä, ja osa taudin alamuodoista etenee kohti akuuttia leukemiaa, jos ehtii. Hyvien verisolujen puutteessa ilmaantuu oireina useimmiten väsymystä, joka yhdistyy laskevaan hemoglobiinitasoon. Ainakin joillakin potilailla se on korjattavissa muutenkin kuin punasolutankkauksin.

Marko Vesanen

B-solulymfoomat ovat taudinkuvaltaan erilaisia

Diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma on yleisin non-Hodgkin-lymfoomien alatyyppi. Solunsalpaajahoidon ja vasta-ainehoidon yhdistelmällä voidaan parantaa 50–60 % potilaista. Jos laajasti levinnyt tauti (ST III–IV) saadaan täysin häviämään, ennuste on hyvä ja taudin uusiutumat harvinaisia viiden vuoden seurannan jälkeen. Paikallisesti rajoittunut tauti (ST I–II) näyttää olevan biologisesti erilainen. Vaikka hoitovaste ensilinjan hoitoon on yleensä hyvä, myöhäiset uusiutumat ovat tavallisia.

Sirkku Jyrkkiö

Sarjamagneettistimulaatio näyttää lievittävän ahdistusta

Sekä vasemman etuaivokuoren aktivoiminen että oikean vaimentaminen sarjamagneettistimulaatiolla (rTMS) ovat masennuksen käypää hoitoa. Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön keskeinen oire, liiallinen murehtiminen, on yhteydessä oikean etuaivokuoren yliaktiivisuuteen. Masennusta hoidettaessa onkin havaittu, että oikean etuaivokuoren vaimentaminen lievittää myös ahdistusta. rTMS-hoidon tehosta yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä on aiemmin julkaistu vain yksi avoin tutkimus, ja siinä hoito vaikutti tehokkaalta. Niukasta näytöstä huolimatta eräissä sairaaloissa on jo vuosia hoidettu ahdistusta oikeaa etuaivokuorta vaimentamalla.

Tero Taiminen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030