Mikrobiologiset pikatestit kliinisessä potilastyössä - haittaa vai hyötyä?

Infektiotautien nopea diagnoosi on etu mm. mikrolääkebihoitopäätöksiä tehtäessä. Erityisesti terveyskeskuksissa on painetta pikatestien käyttöön, ja niitä on entistä enemmän tarjolla. Valitettavasti käytännön työssä pikatestien toimivuus ja luotettavuus ovat usein osoittautuneet heikoiksi. Tuloksemme myyräkuumediagnostiikkaan tarkoitetun pikatestin toimivuudesta muistuttavat jälleen siitä, kuinka tärkeitä ovat rutiinidiagnostiikassa tehdyt käyttöönottotutkimukset ennen uuden testin laajamittaista käyttöä, jotta mahdolliset valmistukseen ja säilyvyyteen liittyvät ongelmat paljastuisivat.

Marja-Leena Katila, Aino Laatikainen, Juha Kauppinen, Ulla Kärkkäinen, Tarja Ojanen

Syövän vasta-ainehoidot

Monoklonaalisia vasta-aineita opittiin tuottamaan 1970-luvulla, ja jo silloin ne nähtiin syövän hoidon täsmälääkkeinä, jotka tuhoa-vat syöpäsolun vaikuttamatta terveisiin soluihin. Kliiniseen käyttöön monoklonaaliset vasta-aineet ovat kuitenkin tulleet vasta viime vuosien aikana, sillä riittävän spesifisiä antigeeneja on ollut vaikea löytää ja lisäksi ensimmäisten vasta-aineiden teho immunologisen reaktion käynnistäjänä oli huono. Nyt ensimmäiset käytössä olevat vasta-aineet parantavat sekä lymfoomien että rintasyövän hoitotuloksia. Niiden optimaalinen käyttö on kuitenkin toistaiseksi selvittämättä. Käyttöä rajoittaa myös korkea hinta.

Tom Wiklund

Hoidoille saatavuuskriteerit ja hoitotoimenpiteet tärkeysjärjestykseen FinOHTA:lle lisäpotkua, sähköiset potilaskertomukset käyttöön

Kansallisen terveysprojektin viidennen työryhmän tehtävänä oli tehdä ehdotuksia hoitokäytäntöjen yhtenäistämisestä ja hoidon saatavuuden parantamisesta sekä uusien tutkimusten ja hoitomenetelmien käyttöönoton arvioinnista. Työryhmän asettamispäätöksen taustalla on se hyvin tunnettu tosiasia, että tarjolla olevien terveydenhuoltopalvelujen määrissä on huomattavia alueellisia ja kuntien välisiä eroja. Osa näistä eroista selittyy hyväksyttävillä syillä, eli esim. väestön koulutusrakenteen ja sosiaalisten tekijöiden eroilla. Erojen taustalla on kuitenkin myös lääkärien määräämistä erilaisista hoitokäytännöistä syntyviä alueellisia eroja, jotka räikeimmin dokumentoituvat lääkkeiden käyttötilastoissa. Vaikka Suomessa on viime vuosina laadittu monille suurille kansansairauksille hoitosuosituksia ja alueellisia hoito-ohjelmia, on näiden ohjelmien käytäntöön soveltamisessa vielä runsaasti kehitettävää. Työryhmän asettaneet uskovat, että hoitoindikaatioiden yhtenäistämisellä, palvelujen nykyistä tehokkaammalla kohdentamisella sekä monipuolistamalla välimuotoisia palveluita voitaisiin hoidon saatavuutta parantaa huomattavasti.

Taito Pekkarinen

Alueellinen yleiskirurginen yksikkö - Tampereen malli yleiskirurgiasta

Yleiskirurgian asema on jäänyt epäselväksi: mikä on sen sisältö, missä ja miten sitä tehdään ja miten koulutus tulee järjestää. Lähes kaikki yleiskirurginen toiminta voitaisiin sisällyttää muihin kirurgian erikoisaloihin, mutta se ei ole järkevää, koska potilasmäärät ovat suuret ja koska monissa sairaaloissa näiden reuna-alueiden osaajia on vähän. Ryhdyimme järjestämään yleiskirurgiaa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella siten, että suunnittelimme alueellisen yleiskirurgian yksikön huolehtimaan potilashoidosta, tutkimuksesta ja koulutuksesta.

Rauni Saaristo, Markku Järvinen, Isto Nordback

Lyhyesti: Viagra auttaa myös masennukseen

Masentuneilla miehillä esiintyy usein impotenssia ja impotenteilla miehillä masennusta. Näiden kahden häiriön vaikutussuuntaa ei kuitenkaan tarkkaan tunneta. Kiintoisa kysymys on, johtaako impotenssi masennukseen ja sen paraneminen masennuksesta toipumiseen. Erektioimpotenssin vuoksi hoitoon tulleille miehille, joilla lisäksi todettiin kliininen masennus, annettiin hoidoksi joko sildenafiilia tai lumelääkettä. Sildenafiilia saaneiden erektiohäiriö parani merkitsevästi useammin kuin lumetta saaneilla, ja niillä miehillä, joiden erektiohäiriö korjaantui, myös masennus parani ja elämän laatu koheni.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Kirjallinen ohjaus vähentää turhaa antibiootin käyttöä

Kansallinen MIKSTRA-projektimme yhdessä muiden ohjelmien kanssa tähtää tarpeettomien antibioottikuurien karsimiseen. Samaan tavoitteeseen tähdättiin englantilaistutkimuksessa, jossa yleislääkärit antoivat potilailleen antibioottireseptin, vaikka eivät hoidon aloittamista välttämättömänä pitäneetkään. Suullisten perustelujen lisäksi puolet 212 perusterveestä, bronkiittiin sairastuneesta potilaasta sai reseptin ja oirepäiväkirjan lisäksi ohjelehtisen, jossa kerrottiin, kuinka tauti yleensä paranee lääkkeittä. Toinen puoli tutkittavista jäi kirjallisia ohjeita paitsi. 47 % edellisestä ja 62 % jälkimmäisestä ryhmästä aloitti kuurin oman harkintansa perusteella. Ero on merkitsevä ja tutkijoiden mukaan kirjallinen selvitys taudin laadusta rajoittaa tarpeetonta antibioottien käyttämistä.

Seppo Yt Junnila

Lyhyesti: ASA-allergisella astmaatikolla montelukasti auttaa

Leukotrieeniantagonisti montelukasti estää leukotrieenien synteesiä eri tavalla kuin kortikosteroidit. Mielenkiintoinen kohderyhmä tämän tyypin lääkitykselle ovat ASA-allergiset astmaatikot. Monikeskustutkimuksessa 80 tällaisella astmaatikolla oli käytössä oli joko 10 mg montelukastia tai lumelääkettä neljän viikon ajan yhdistettynä steroideja ja teofylliiniä sekä lyhytvaikutteisia beeta2-sympatomimeettejä sisältäneeseen peruslääkitykseen. Montelukastia saaneilla astman tasapainosta kertovat arvot paranivat, lumeryhmässä ei muutosta havaittu. Tutkijat päättelivät leukotrieeniantagonistin osoittaneen tässä potilasryhmässä selvän hyötynsä.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Masennuksen jäännösoireita pitkään

Masennuksesta toipuminen on usein osittaista ja ns. jäännösoireet voivat haitata potilaan elämää vielä pitkään. Tällöin potilas on myös erityisen herkkä sairastumaan uudelleen. Amerikkalainen väestötutkimus osoitti vakuuttavasti, että masennusepisodin jälkeinen oireilu väheni kyllä tasaisesti, mutta oireita oli vielä vuoden kuluttua. Toimintakyvyn häiriöt, joita mitattiin mm. vaikeina päivinä ja sairauspäivinä, palasivat normaalille tasolle 6 kuukauden jälkeen. Masennuksen jälkeinen toipilasvaihe kestää siis varsin pitkään ja oireista toipuminen näyttää tapahtuvan hitaammin kuin toimintakyvyn palaaminen ennalleen. Tämä on syytä ottaa huomioon, kun depressiopotilaita hoidetaan ja pyritään ehkäisemään uusien masennusjaksojen puhkeamista heillä.

Raimo Kr Salokangas

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030