Antibiootit ovat peräisin luonnosta, jossa ne ovat mikrobien, esimerkiksi bakteerien, tuottamia yhdisteitä. Bakteerit elävät luonnossa monilajisina yhteisöinä, joiden biodiversiteetti on valtava.

– Tällaisissa yhteisöissä antibiootteja on esiintynyt todennäköisesti jopa miljardeja vuosia, kirjoittaa Tapio Seiskari katsauksessaan Lääkärilehdessä.

Antibiootit saattavat olla osa bakteerilajien välistä kamppailua elintilasta, ja mikrobiyhteisöissä on kehittynyt mekanismeja, joilla bakteerit voivat vastustaa antibioottien haitallisia vaikutuksia. Samat mekanismit aiheuttavat resistenssiä ihmisen kehittämiä synteettisiä bakteerilääkkeitä vastaan.

– Resistenssimekanismeja jopa uusimpia bakteerilääkkeitä vastaan on siten esiintynyt luonnossa jo kauan ennen kuin ihminen on vaikuttanut mikrobilääkeresistenssin kehittymiseen, Seiskari toteaa.

Bakteerilääkkeiden käyttö ja päätyminen ympäristöön edistää resistenssimekanismien siirtymistä kliinisesti merkittäviin taudinaiheuttajiin ja yleistymistä niissä.

Luonnollinen resistenssi tarkoittaa bakteerilajille tyypillistä kykyä vastustaa tiettyjen bakteerilääkkeiden vaikutusta. Se ei yleensä aiheuta hoidollista ongelmaa ennustettavuutensa takia.

Ongelmana on hankittu resistenssi, jossa aiemmin tietylle bakteerilääkkeelle herkkä bakteeri saa resistenssimekanismia koodaavan geenin ja muuttuu tälle lääkkeelle resistentiksi.

Kun penisilliini otettiin laajamittaiseen käyttöön 1940-luvulla, lähes kaikkiin Staphylococcus aureus -infektioihin oli tehoava lääkehoito, Seiskari muistuttaa.

Bakteeri hankki kuitenkin hyvin nopeasti penisillinaasigeenin, joka yleistyi ja levisi erityisesti sairaalainfektioita aiheuttaneisiin Staph. aureus -kantoihin.

Sen jälkeen mikrobilääkeresistenssiä on todettu kaikkia käyttöön otettuja bakteerilääkkeitä vastaan. Uusien bakteerilääkkeiden kehitys on samaan aikaan hidastunut.

– Ei siis ole odotettavissa, että resistenssiongelma voidaan ratkaista uusilla bakteerilääkkeillä, Seiskari toteaa.

Joillekin bakteerilajeille ei toisaalta ole sanottavasti kehittynyt hankittua resistenssiä, vaikka bakteerilääkkeitä on käytetty laajamittaisesti. Esimerkiksi A-ryhmän streptokokin aiheuttamia infektioita voidaan yhä hoitaa tehokkaasti penisilliinillä.

Erityisen huolestuttava on gramnegatiivisilla bakteereilla esiintyvä moniresistenssi.

– Laajakirjoisten beetalaktamaasien (ESBL) tuotanto on yleistynyt kliinisesti merkittävissä taudinaiheuttajissa koko maailmassa. Joillakin alueilla yli puolet E. coli - ja Klebsiella pneumoniae -kannoista tuottaa ESBL:ää, Seiskari toteaa.

Infektioiden hoidossa on sen tähden jouduttu yhä enemmän käyttämään karbapeneemejä. Myös niille resistenttejä bakteerikantoja on ilmennyt.

Lähde: Seiskari T. Mikrobilääkeresistenssin synty. Suom Lääkäril 2018;73:2493–6.

Artikkeli julkaistaan Lääkärilehdessä 43/2018.

Kuva: Pixmac