Eturauhassyövän viivästyneen diagnoosin aiheuttaman vahingon korvaaminen

Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä, johon kuolee vuosittain noin 850 miestä. Sen leviämistaipumukseen ja tilastolliseen ennusteeseen vaikuttaa ensisijaisesti kasvaimen aggressiivisuus. Toistaiseksi ei kuitenkaan kyetä tunnistamaan potilaita, joiden tauti tulee etenemään. Eturauhassyövän diagnoosin viivästyessä joudutaan arvioimaan, onko viivästyminen vaikuttanut potilaan hoitoon ja ennusteeseen. Jos hoito on viivästymisestä huolimatta toteutunut samankaltaisena kuin ilman viivettä, ei potilas välttämättä ole oikeutettu henkilövahingon korvaukseen potilasvakuutuksesta.

Juhani Kaivola, Lasse Lehtonen

Loperamidin väärinkäyttöön voi liittyä vakavia sydänhaittoja

Loperamidi on ripulin hoitoon tarkoitettu perifeerinen µ-opioidireseptoriagonisti, jota voi ostaa apteekista itsehoitolääkkeenä Suomessakin. Lääkkeen viihdekäyttöä on kuvattu verkkofoorumeilla vuodesta 2008 lähtien. Kalifornian alueen myrkytystietokeskuksen kattamalla alueella asuu 39 miljoonaa ihmistä ja puheluja tulee vuosittain 300 000. Sinne ilmoitettiin vuosina 2002–2013 yhteensä 224 potilaasta, jotka olivat joutuneet hoidettavaksi loperamidin väärinkäytön vuoksi. Kolme potilaista kuoli ja yhdeksällä esiintyi kardiotoksisuutta. Jälkimmäisillä loperamidiannos (sikäli kun se tiedettiin) oli ollut 200–400 mg vuorokaudessa.

Kotilääkityksessä sattuu paljon virheitä

Vaikka valtaosa lääkehoidoista toteutetaan kotioloissa, lääkitysturvallisuustutkimus on keskittynyt lääkehoitoon sairaaloissa. Järjestelmälliseen kirjallisuushakuun perustuvassa katsauksessa tunnistettiin 36 tutkimusta, joiden perusteella selvitettiin virheitä ja niiden ehkäisemistä lääkkeiden annossa kotioloissa. Tutkimuksista 33 tarkasteli vanhempien lapsilleen antamia lääkkeitä, kaksi omaishoitajien antamia lääkkeitä ja yksi hoitajan antamia lääkkeitä. Lääkkeiden antovirheet olivat niin yleisiä, että ne muodostavat vakavan uhan potilasturvallisuudelle. Omaishoitajien virheet olivat samanlaisia kuin ammattilaisten muissa hoitoympäristöissä tekemät, ja ne liittyivät väärään annokseen, lääkkeen antamatta jättämiseen, väärän lääkkeen antamiseen, väärään antoaikaan tai väärään antoreittiin. Virheiden syntyyn vaikuttavia tekijöitä oli tunnistettu runsaasti, mutta antovirheitä ehkäiseviä toimenpiteitä (kuten omaishoitajien kouluttamista) selvittäviä tutkimuksia oli vähän. Katsauksen laatijat suosittelevat priorisoimaan potilasturvallisuustyössä lääkkeiden antoa kotona.

Viiden päivän kuuri liian lyhyt pienimmille välikorvatulehduspotilaille

Yhteensä 520 välikorvatulehdukseen sairastunutta, 6–23 kuukauden ikäistä lasta satunnaistettiin saamaan sokkoutetusti joko 10 tai 5 päivän kuuri amoksisilliini-klavulaanihappoa. Jälkimmäinen ryhmä sai lisäksi lumelääkettä 5 päivää. Lyhyemmän mikrobilääkekuurin saaneet paranivat epätodennäköisemmin (hoidon epäonnistuminen 34 % vs. 16 %; ero 17 prosenttiyksikköä, 95 %:n LV 9–25). Lyhyempään kuuriin ei liittynyt vähäisempää mikrobilääkeresistenssiä. Näin ollen 5 vuorokauden hoito vaikuttaa liian lyhyeltä alle 2-vuotiaille välikorvatulehduspotilaille.

Biosimilaari rituksimabille ja muita uusia lääkkeitä

Biosimilaari rituksimabille ja muita uusia lääkkeitä

Euroopan lääkevalmistekomitea (CHMP) esitti joulukuun kokouksessaan rituksimabin biosimilaarin (Truxima) hyväksymistä alkuperäislääkkeen (MabThera) käyttöaiheisiin (non-Hodgkin-lymfooma, krooninen lymfaattinen leukemia, nivelreuma sekä granulomatoottinen ja mikroskooppinen polyangiitti). Biosimilaari on biologinen lääke, joka sisältää uuden version alkuperäislääkkeen aktiivisesta aineesta. Hyväksyttäväksi esitettiin myös januskinaasien (JAK1 ja JAK2) estäjä barisitinibi (Olumiant) nivelreumaan ja ALK:n estäjä alektinibi (Alecensa) ei-pienisoluiseen keuhkosyöpään.

Tutkimuksen ja tuotekehityksen tuotto pienenee

Deloitten analyysin mukaan 12 suurimman lääkeyrityksen tutkimukseen ja tuotekehitykseen sijoitetun pääoman tuotto pieneni 3,7 %:iin vuonna 2016. Tämä on pienin tuotto siitä lähtien, kun asiaa ruvettiin seuraamaan vuonna 2010 (tuolloin 10,1 %). Uuden lääkkeen kehittäminen kestää arviolta 14 vuotta ja maksaa noin 1,54 miljardia dollaria. Suurin syy tuoton pienenemiseen on se, että lääkkeiden hinnoittelu on lääkeyritykselle entistä suurempi haaste.

Lisää tietoa selekoksibin kardiovaskulaarihaitoista

Selektiivisen syklo-oksigenaasi 2:n (COX 2:n) estäjän selekoksibin kardiovaskulaariturvallisuutta selvitettiin osteoartriittia (90 % potilaista) tai nivelreumaa sairastavilla potilailla, joilla oli suurentunut kardiovaskulaaritapahtuman riski. Yhteensä 24 081 keskimäärin 63-vuotiasta potilasta satunnaistettiin saamaan (keskimääräinen vuorokausiannos ± SD) joko selekoksibia (209 ± 37 mg), naprokseenia (852 ± 103 mg) tai ibuprofeenia (2 045 ± 246 mg). Kaikki saivat myös esomepratsolia. Tutkimuksen keskimääräinen kesto oli 20,3 (± 16,0) kuukautta ja seurannan 34,1 (± 13,4) kuukautta. Päävastemuuttujana oli yhdistelmämuuttuja, johon sisältyivät kardiovaskulaarikuolemat, sydäninfarkti ja aivohalvaus. Sen kohtasi kussakin ryhmässä 2–3 % potilaista, eikä selekoksibiryhmä selvinnyt parittaisissa vertailuissa naprokseenia tai ibuprofeenia saaneita huonommin. Selekoksibia saaneilla oli vähemmän maha-suolikanavan verenvuotoja kuin muissa ryhmissä. Tutkimuksen potilaista noin 40 % oli keskeyttänyt hoidon vuoden kuluttua ja puolet kahden vuoden kuluttua satunnaistamisesta, joten pitkäaikaisen hoidon haittoja ei voitu vertailla. Selekoksibin suositeltu maksimiannos vuorokaudessa on 400 mg. Tutkimuksen keskimäärin puolta pienemmällä annoksella sen teho oli hieman vaatimattomampi kuin naprokseenin.

Sokeria imeväisen kipuun?

Sokerin tehoa imeväisten kivun lievittäjänä ei tunneta. Desjardins ym. selvittivät satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa sokerin tehoa 1–3 kk:n ikäisillä suonen kanyloinnin yhteydessä. He pitivät keskimäärin 2 pisteen laskua merkittävänä kivun arvioinnin asteikolla, jossa maksimipistemäärä oli 10. Mittari huomioi kasvojen ilmeen, raajojen liikkeet, aktiivisuuden, itkun ja reagoinnin lohdutukseen.

Matti Uhari

Kolmekymppisen miehen suurentuneet maksaentsyymiarvot

Potilas on 30-vuotias mies (pituus 177 cm, paino 114 kg, BMI 36,4). Hän oli piikittänyt suoneen huumeita, lähinnä amfetamiinia, kahden vuoden ajan, mutta oli lopettanut sen vuonna 2008. Vankilassa ollessaan vuonna 2010 hänellä oli todettu positiiviset B- ja C-hepatiittivasta-aineet. Potilas oli ollut vuosia masentunut, mutta muita merkittäviä oireita tai sairauksia tai säännöllistä lääkitystä hänellä ei ollut. Alkoholia kului keskimäärin kuusi annosta viikossa.

Perttu Arkkila

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030