Potilastietojen salassapitovelvollisuudesta voidaan poiketa potilaan antaman suostumuksen, jonkin toimijan tiedonsaantioikeuden, ­terveydenhuollon ammattihenkilön tiedonantovelvollisuuden, ­ilmoitusvelvollisuuden tai tiedonanto-oikeuden perusteella. ­Joskus poikkeaminen siis on oikeus, joskus velvollisuus.

Lääkärin salassapitovelvollisuus muodostaa perustan potilaan ja lääkärin väliselle luottamukselliselle hoitosuhteelle. Salassapitovelvollisuus on lääkärin työssä itsestään selvä lähtökohta, joka on todettu jo muinaisessa Hippokrateen valassa. Kyseessä on lakisääteinen velvollisuus lääkäreille ja muille terveydenhuollon ammattihenkilöille.

Potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat salassa pidettäviä. Vaitiolovelvollisuuden perusteella terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa luvatta ilmaista sivulliselle potilaan tai hänen perheensä salaisuutta, joka on hoitosuhteessa tullut ilmi (1,2,3). Potilaan hoitoon tai siihen liittyviin tehtäviin osallistuvat henkilöt eivät ole sivullisia (4). Esimerkiksi potilaan hoitoa seuraavat opiskelijat ovat kuitenkin sivullisen asemassa, ja opetustapahtuma ei saa muodostua esteeksi luottamukselliselle hoitosuhteelle (5).

Sairaaloissa lääkärinkierrolla on huolehdittava salassapitovelvollisuudesta siten, että hoitohuoneessa olevat sivulliset eivät kuule lääkärin ja potilaan välistä keskustelua (6). Sivullisille voidaan ilmaista salassa pidettäviä potilastietoja pääsääntöisesti vain potilaan kirjallisen suostumuksen perusteella.

Tiedonsaantioikeus lääkäriltä

Potilastietojen salassapitovelvollisuudesta voidaan poiketa potilaan antaman suostumuksen, jonkin toimijan tiedonsaantioikeuden, terveydenhuollon ammattihenkilön tiedonantovelvollisuuden, ilmoitusvelvollisuuden tai tiedonanto-oikeuden perusteella.

Salassapidosta poikkeamisesta on säädetty täsmällisesti ja tarkkarajaisesti, joten lääkärin on varmistettava, millä edellytyksillä se on kussakin tilanteessa mahdollista. Potilastietoihin liittyvät salassapitoa koskevat poikkeukset sisältävät välttämättömyysedellytyksen. Se tarkoittaa, että lääkärin on arvioitava tapauskohtaisesti, mitkä tiedot potilasasiakirjoissa ovat sellaisia, että niiden antaminen on välttämätöntä salassapidosta poikkeamisen oikeuttavan intressin vuoksi. Lääkäri ei siis voi poiketa salassapitovelvollisuudestaan rutiiniluonteisesti, vaan se edellyttää tapauskohtaista harkintaa.

Jos jollekin toimijalle on säädetty potilastietoihin tiedonsaantioikeus salassapitosäännösten estämättä, lääkäri ei voi toimittaa potilastietoja omaehtoisesti. Tietojen antaminen edellyttää erillistä tietopyyntöä, jossa esitetään peruste tiedonsaannille. Lääkäri tekee välttämättömyysarvioinnin annettavista tiedoista. Jos lääkäri ei noudata säädettyjä menettelysäännöksiä, hän voi joutua rikosvastuuseen virkasalaisuuden rikkomisesta tai salassapitorikoksesta.

Oikeuskäytännössä on tapauksia, joissa lääkäri on antanut potilasta koskevia tietoja sivulliselle ilman potilaan kirjallista lupaa. Tällainen kirjallisen suostumuksen puuttuminen ja tietojen antaminen esimerkiksi työnantajalle työntekijän terveydentilasta on arvioitu tuomioistuimissa virkasuhteisen lääkärin virkasalaisuuden rikkomiseksi (7).

Niin ikään potilastietojen toimittaminen Kansaneläkelaitokselle (Kela) ilman potilaan kirjallista suostumusta tai Kelan tietopyyntöä on katsottu oikeuskäytännössä virkasalaisuuden rikkomiseksi (8). Kelalla on lakiin perustuva oikeus saada ilman suostumustakin asiakkaansa välttämättömiä potilastietoja, jos se niitä pyytää.

Monilla muillakin viranomaisilla, kuten sosiaalihuollolla ja poliisilla, on varsin laajat tiedonsaantioikeudet. Lääkäri ei kuitenkaan aina voi antaa tiedonsaantiin oikeutetulle potilastietoja. Potilastietoja annettaessa on ensin selvitettävä, sisältyykö tiedonsaantioikeuteen sellaisia rajoituksia, joiden perusteella potilastietoja ei voida antaa.

Esimerkiksi poliisilaissa poliisille on säädetty laajat tiedonsaantioikeudet (9). Tietopyynnön on oikeutettu esittämään päällystöön kuuluva poliisi. Tiedonsaantiin ei kuitenkaan ole oikeutta, jos tiedon antaminen poliisille tai tietojen käyttö todisteena on nimenomaisesti kielletty tai rajoitettu. Tällainen rajoitus sisältyy todistamiskieltoa koskevaan säännökseen (10). Sen mukaan lääkäri ei saa todistaa potilaan tai hänen perheensä terveydentilaa koskevasta arkaluonteisesta tiedosta tai muusta potilaan tai perheen salaisuudesta, ellei se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, suostu todistamiseen. Tuomioistuin voi kuitenkin velvoittaa lääkärin todistamaan, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta. Siten lääkäri ei voi antaa lähtökohtaisesti poliisille potilasta koskevia tietoja.

Oikeuskäytännön mukaan esimerkiksi tieto siitä, keneltä potilaalta sairaalassa on takavarikoitu huumausaineita, sisältyy todistamiskiellon piirin, joten poliisilla ei ole poliisilain mukaista oikeutta saada tietoa potilaan henkilöllisyydestä. Rikosepäily ei ole sellainen, että todistamiskiellosta voitaisiin poiketa (11).

Lääkärin onkin selvitettävä tietopyynnön käsittelyn yhteydessä, onko tietojen antamiselle edellytyksiä, kuten esimerkiksi rikosepäilyn sisältö ja pyynnön esittäjän asema. Salassa pidettäviin tietoihin tietopyynnön esittäjällä on velvollisuus osoittaa tiedonsaantioikeutensa.

Oikeus vai velvollisuus poiketa salassapitovelvollisuudesta?

Lääkäri voi potilasta hoitaessaan saada tietoja, joiden perusteella on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Tällaisessa tapauksessa lääkäri saa potilaslain mukaan ilmoittaa poliisille potilaan henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot (12). Säännös tarkoittaa lääkärille tiedonanto-oikeutta poliisille, jotta poliisi voi ryhtyä tarvittaviin toimiin.

Tiedonanto-oikeus ei muodosta laajaa oikeutta antaa potilastietoja, vaan kysymys on enemmänkin lääkärin tekemistä havainnoista, joita ei välttämättä edes kirjata potilasasiakirjoihin. Tiedonanto-oikeus ei ole velvollisuus, vaan tietojen antaminen ilmoituksena on lääkärin omassa harkinnassa ja se tapahtuu omaehtoisesti. Tiedonanto-oikeutta ei ole tilanteessa, jossa esimerkiksi väkivallanteko tai terveyteen liittyvä uhka on jo toteutunut.

Sen sijaan rikoslain ilmoitusvelvollisuuden mukaan jokaisen on ilmoitettava poliisille tai sille, jota vaara uhkaa, jos hän saa tietää suunnitteilla olevasta ja vielä estettävissä olevasta törkeästä rikoksesta (13). Käytännössä lääkärin voi olla vaikea arvioida, onko hänellä suunnitellun rikoksen perusteella rikoslain mukainen ilmoitusvelvollisuus vai potilaslain mukainen tiedonanto-oikeus. Kärjistetysti lääkärin tulisi tietää ilmoitusvelvollisuuden arvioimiseksi esimerkiksi, että aikooko potilas iskeä uhattua henkilöä nyrkillä vai suunnitteleeko hän käyttävänsä nyrkin tehosteena nyrkkirautaa. Jälkimmäinen teko voi jo täyttää törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön.

Lääkärillä on holhoustoimilain nojalla tiedonanto-oikeus myös edunvalvontatarpeen ilmoittamiseksi (14). Ampuma-aseilmoitus lääkärillä on oikeus tehdä henkilöstä, jonka hän potilastietojen ja henkilön tapaamisen perusteella katsoo perustellusta syystä olevan terveydentilansa tai käyttäytymisensä perusteella sopimaton pitämään hallussaan ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia (15). Kuitenkin lääkärillä on velvollisuus tehdä ampuma-aseilmoitus henkilöstä, joka on todettu mielentilatutkimuksessa, vaarallisuusarviossa tai muussa oikeuspsykiatrisessa tutkimuksessa itselleen tai toiselle vaaralliseksi (16). Lääkärillä on siten ampuma-aselain perusteella oikeus, mutta tietyissä tilanteissa myös velvollisuus tehdä ilmoitus poliisille.

Lääkäreiden ilmoitusvelvollisuudet ovat lisääntyneet viimeisten 10 vuoden aikana (taulukko). Ilmoitusvelvollisuus tarkoittaa lääkärin velvollisuutta antaa salassapitosäännösten estämättä välttämättömät tiedot kussakin laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Velvollisuus perustuu lääkärin tekemiin havaintoihin, joiden perustella lääkärin on arvioitava, muodostuuko havainnoista peruste poiketa salassapitovelvollisuudesta ja onko käsillä tilanne, jossa lääkärillä ei ole harkintamahdollisuutta tiedon antamisesta.