Afganistan yrittää nousta aivan pohjalta
Afganistanissa kuolee nainen suunnilleen joka 30. minuutti erilaisten raskauteen liittyvien syiden takia. Äitiyskuolleisuus on 60-kertainen kehittyneisiin maihin verrattuna, kirjaa YK:n Kehitysohjelma UNDP uudessa maa-arviossaan.
The Lancet -lehdessä julkaistiin äskettäin artikkeli Afganistanin äitiyskuolleisuudesta Taliban-hallinnon ajalta. Mistään muualta ei ole koskaan raportoitu yhtä suuresta äitiyskuolleisuudesta kuin syrjäiseltä Raghin alueelta Afganistanin koillisosassa.
Mitä huikeiden lukujen takana on? Raihnaisia monisynnyttäjiä, teiniäitejä, traumatisoivia synnytyskäytäntöjä, sanoo oman kokemuksensa perusteella suomalaislääkäri Leena Kaartinen, joka on työskennellyt Afganistanissa yhteensä noin 20 vuotta.
Hän palasi Afganistanista Suomeen joulukuussa, mutta lähtee taas takaisin Lal-o-Sarejangaliin toukokuussa. Kaupunki sijaitsee Keski-Afganistanin vuoristossa.
The Lancetin tutkimus selvitti äitiyskuolleisuutta vuosilta 1999-2002 takautuvasti neljällä alueella. Kabulissa äitiyskuolleisuus oli keskimäärin 418/100 000 elävänä syntynyttä, mutta riski kasvoi sitä suuremmaksi, mitä syrjäisemmästä alueesta oli kyse. Etäisellä Raghin alueella Tadzikistanin rajalla äitiyskuolleisuus oli 6 507/100 000 elävänä syntynyttä.
Synnytyksessä läsnä olleiden perheenjäsenten haastattelujen perusteella yleisimmät kuolinsyyt olivat verenvuoto ennen synnytystä tai sen jälkeen ja - nimenomaan Raghin alueella - se, ettei lapsi mahtunut syntymään. Haastattelujen perusteella yhtäkään Raghissa kuollutta synnyttäjää ei ollut kätilö tai lääkäri auttamassa.
Verenvuoto johtuu usein synnytystavoista
Leena Kaartisen kokemuksen mukaan synnyttäjien yleisin kuolinsyy on synnytyksen aikainen tai sen jälkeinen verenvuoto, joka usein johtuu synnytystavoista.
Istukan jääminen syntymättä on hänen mukaansa hyvin yleistä.
- Naiset ovat raihnaisia eivätkä enää jaksa ponnistaa istukkaa ulos. Kohtu voi olla atoninen monen synnytyksen jälkeen. Lisäksi synnyttäjiä on tapana pitää paastolla, joten voimat loppuvat kesken ja istukka jää syntymättä, Kaartinen kertoo.
- Jos lapsi ei ala syntyä, synnyttäjää painetaan vatsasta, mikä saattaa aiheuttaa istukan irtoamisen ja kohdun repeämän niin, että lapsi kuolee tai äiti kuolee verenvuotoon.
Rinnalle lapsi on Kaartisen mukaan tapana ottaa joskus vasta kolmenkin päivän kuluttua synnytyksestä, vaikka se edistäisi kohdun supistumista.
- Vastasyntyneelle on sen sijaan tapana laittaa voita suuhun, koska ajatellaan, että se puhdistaa suolen ja antaa energiaa.
Kun ensisynnyttäjä on vielä kasvava tyttö, lapsi ei ehkä lainkaan mahdu kehittymättömästä lantiosta, ja äiti kuolee.
- Jatkuvasti raskaana olevalle ja imettävälle monisynnyttäjälle on myös voinut kehittyä riisitauti. Kalkki- ja D-vitamiinivarastot hupenevat, ja lantio yksinkertaisesti menee niin lysyyn, ettei se yhdeksäs lapsi enää mahdukaan syntymään, Leena Kaartinen sanoo.
Hänen mukaansa synnytyskäytäntöä Afganistanissa ohjaa kuolemanpelko. Se tuli esiin myös Kaartisen Kabulissa tekemässä tutkimuksessa, jossa hän haastatteli sata synnyttänyttä äitiä. Jos kätilö oli saatavilla apuun, hänet haettiin vasta pelastamaan synnyttäjä kuolemasta. Tavallisesti apuna ovat omaiset.
Sijaa varovaiselle optimismille
YK:n Kehitysohjelman UNDP:n helmikuussa julkistetun maa-arvion mukaan Afganistanissa on tapahtunut merkittävää kehitystä Taliban-hallinnon kukistumisen jälkeen ja varovaiselle toiveikkuudelle on sijaa. Raportin mukaan maa voi kuitenkin helposti ajautua uudelleen kaaokseen.
Ns. inhimillisen kehityksen indeksillä mitaten Afganistan on sijalla 173 kaikkiaan 178 maasta. Keskimääräinen eliniän odote on 44,5 vuotta, ja joka viides afganistanilaislapsi kuolee ennen viidettä syntymäpäiväänsä.
Afganistanin hallituksella on laaja suunnitelma maan terveydenhuollon nostamiseksi jaloilleen. Sen tärkein osa on koko maassa toteutettava perusterveydenhuollon ohjelma, Basic Package of Health Services, BPHS, jonka rahoitus on tarkoitus saada mm. Maailmanpankilta.
Myös Leena Kaartisen mielestä varovaiselle optimismille on sijaa.
- Hallitus yrittää kovasti ja suunnitelmia on paljon, mutta osittain ne ovat vähän epärealistisia. Ohjelmassa halutaan nimenomaan kohentaa syrjäseutujen terveydenhuoltoa, mutta ainakaan nyt sinne ei esimerkiksi saada terveydenhuoltohenkilökuntaa, hän arvioi.
Kaartisen mukaan Afganistanissa on erittäin vähän sairaanhoitajia. Lääkäreitä sen sijaan on suhteessa enemmän, mutta heitä on vaikea saada syrjäseuduille, koska valtio on köyhä eikä pysty maksamaan heille kunnon palkkaa.
Niinpä terveydenhuoltoon koulutetaan työntekijöitä paikallisesta väestöstä. Kaartinen on vuodesta 1996 lähtien kouluttanut kyläterveydenhoitajia kansainvälisen kristillisen kehitysyhteistyöjärjestön IAM:n palveluksessa. Koulutus jatkui myös Taliban-hallinnon aikana, koska liike ei juuri saanut jalansijaa vuoristoisessa Ghorin maakunnassa.
- Hallituksen suunnitelmia toteuttavat yleensä ulkomaalaiset järjestöt, mutta esimerkiksi IAM:llä ei ole varaa sen edellyttämään sairaalaan, Kaartinen sanoo.
Sen sijaan IAM:llä on alueella terveyskeskus ja kaksi terveysasemaa. Terveyskeskuksessa tehdään myös päivystysleikkauksia ja siellä on laboratorio. Toimipisteet on suunnattu naisille ja lapsille, mutta terveyskeskuksessa hoidetaan kaikkia vaikeasti sairaita, myös miehiä.
- Synnytyksiä terveyskeskuksessa on vuosittain yli 200, mutta sinne ei ohjata normaaleja synnytyksiä, vaan riskiäitejä, joita kylissä opetamme seulomaan, Kaartinen kertoo.
