Aina valmis töihin? Muuttuva työelämä edellyttää alituista tavoitettavissa olemista
Perinteisesti lääkärit, papit ja opettajat ovat olleet ammattinsa vankeja. Ammattiroolia ei ole ollut helppo heittää yltään vapaa-aikoina ja lomillakaan. Nykyisin yhä useammissa työtehtävissä ihmisen odotetaan olevan tavoitettavissa myös työajan ulkopuolella. Työn ja oman ajan rajat käyvät epäselvemmiksi.
Pitäisikö suomalaisten työaikaa pidentää? Kiivaassa keskustelussa on unohdettu, että yhä useampi suomalainen pidentää jo nyt työpäiväänsä - tosin yleensä ilman palkkaa.
-Yksityissektorin palkansaajista useampi kuin joka kolmas kertoo harjoittaneensa yhteydenpitoa työpaikkaan vapaa-ajallaan. Joka viides suomalainen hoitaa työasioita omana aikanaan useita kertoja viikossa, toteaa Helsingin yliopiston tutkija Juha Antila.
Antilan tutkimuksen tuloksia on julkaistu työministeriön julkaisemassa Työpoliittisessa aikakauskirjassa (2/2004). Yksityissektorin tulosten jälkeen Antila perehtyy julkisen sektorin palkansaajien analysointiin.
Yksityissektorilla yhteydenpito työpaikkaan riippuu paljolti palkansaajan asemasta organisaatiossa. Mitä korkeampi sosioekonominen status, sitä yleisemmin ja useammin ollaan tavoitettavissa. Esimerkiksi yksikään johtaja ei voinut sulkea kännykkäänsä vapaa-ajallaan.
- Ylemmistä toimihenkilöistä yli 80 prosenttia oli kahden kuukauden tutkimusjakson aikana hoitanut työasioita omalla ajallaan, ja neljä kymmenestä toimi näin lähes päivittäin, Antila sanoo.
Tavoitettavuus on myös sidoksissa sukupuoleen; ilmiö on miehillä yleisempi kuin naisilla. Vain ylemmillä toimihenkilöillä ero pienenee niin paljon, ettei ole enää tilastollisesti merkitsevä. Myös ikä vähentää tavoitettavissa olemista; puolet yli 50-vuotiaista ei ole lainkaan yhteydessä työpaikkaansa vapaa-aikanaan.
- Kyse voi olla selkeästi työkulttuurin muuttumisesta. Vanhempi ikäpolvi tottui vetämään rajaa työn ja oman ajan välillä jo ennen kuin nykyaikainen tietotekniikka edes ilmaantui työpaikoille, pohtii Antila.
Lääkäri tekee sen velvollisuudesta
Antilan tutkimuksen mukaan tärkein syy olla työajan ulkopuolellakin tavoitettavissa liittyy työn vaatimuksiin ja velvollisuudentuntoon. Työ halutaan hoitaa mahdollisimman hyvin. Jotkut liittävät tavoitettavuuden vaatimukseen uskon parempiin uranäkymiin, toiset taas uhrautuvat pelätessään menettävänsä työpaikkansa.
- Tavoitettavuuden motiivit liittyvät selkeästi paitsi työntekijään asemaan työpaikalla, myös työpaikan toimintakulttuuriin. Varsinkin ylemmät toimihenkilöt kokevat vastavuoroisuutta. Heidän työelämänsä on muita kovempaa, mutta kivempaa, kuvaa Juha Antila.
Työ vaatii paljon, mutta se sallii myös omien asioiden hoitamisen työpaikalla ja työaikana.
- Julkisella sektorilla työskentelevät lääkärit näyttävät sen sijaan muodostavan tässäkin suhteessa selkeän poikkeuksen! huomauttaa Antila. Hän korostaa, että julkisen sektorin tutkimusosion analyysi on vielä kesken. Lääkäreitä löytyi ylempien toimihenkilöiden joukosta vain 38, joten liian pitkälle meneviä yleistyksiä on syytä välttää. Trendi on kuitenkin selkeä.
Intohimo työhön harvinaista
- Julkisen sektorin lääkäreillä yhteydenpito työasioissa on muita ylempiä toimihenkilöitä yleisempää; kolme neljäsosa on hoitanut työasioita vapaa-ajallaan ainakin jonkin verran. Lääkärit kuitenkin poikkeavat kaikista muista ylemmistä toimihenkilöistä siinä, ettei tavoitettavuudella ole tarjottavana mitään vastavuoroista työnantajan taholta. Yhteydenpito työpaikkaan ei merkitse esimerkiksi työn ja perheen yhteensovittamisen helpottumista, Antila toteaa.
Suhde työhön ja sen asettamiin vaatimuksiin on aika pragmaattinen. Lääkärin moraalikoodi tai työantajan vaatimus eivät edellytä tavoitettavuutta, vaan kyse on enemmänkin käytännön sanelemasta pakosta.
Työolobarometri-tutkimusta tekevän Juha Antilan mielestä tämä asenne kuvastaa yleisemminkin julkisen terveydenhuollon toimihenkilöiden suhdetta työpaikkaansa. Intohimoa työhön tai viihtymistä työpaikalla ei juurikaan kuvailla. Sen sijaan työn organisoinnissa raportoidaan olevan paljon puutteita. Kiireen kokemukset ovat selvästi keskimääräisiä yleisempiä, ja vaikutusmahdollisuudet omaan työhön koetaan huomattavasti muita ylempiä toimihenkilöitä puutteellisemmiksi.
- Sairaaloiden ja terveyskeskusten työ- ja johtamiskulttuurissa on ilmeisesti jotain todella paljon vialla, sanoo Antila suoraan.
- Tiukka reviiriajattelu, ankara hierarkia ja johtamisen ongelmat tuovat mieleen vanhan ajan tehtaan. Tällaista työkulttuuria ei juuri enää mistään muualta tapaa, Juha Antila miettii.
Julkisen terveydenhuollon organisaatiokulttuurin ongelmat heijastuvat ennen kaikkea työntekijöihin, mutta eivät ajan mittaan voi olla näkymättä myöskään sektorin tuottamissa palveluissa.
Tämä pahoinvointi töissä ja vaikutusmahdollisuuksien puuttuminen ovat näkyneet myös muun muassa Lääkäriliiton viime vuosien lääkäri-tutkimuksissa. Varatoiminnanjohtaja Santero Kujala sanoo, että vuoden sisällä toteutetaan jälleen uusi kyselytutkimus, jossa varmasti tullaan entistä syvällisemmin pureutumaan lääkärien työoloihin ja työn laadullisiin kysymyksiin.
