Alueiden kannanotoista ei selvää osviittaa jatkoon palvelurakenteesta

Kovin hajanaisiksi ja jatkoa varten vähän osviittaa antaviksi arvioidaan näkemykset, joita maakunnista saatiin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä kunta- ja palvelurakennehankkeen aluevaiheessa.

- Vaikea kuvitella, että näiden perusteella syntyisi yhtenäistä mallia koko maahan, arvioi maakuntien kannanottoja ylijohtaja

Mauno Konttinen

- Maakuntien kannanotot eivät anna mitään osviittaa, mitä pitäisi tehdä, totesi myös kansanedustaja

Maija Perho

Sosiaali- ja terveysministeriössä on tehty alueiden kannanotoista terveydenhuoltoon yhteenvetoja, joissa kannanottoja luonnehditaan kompromisseiksi. Niiden yleisiä piirteitä ovat esimerkiksi nykyisen palvelurakenteen puolustaminen ja huoli sektorirajat ylittävän yhteistyön tulevaisuudesta sosiaalitoimen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kesken. Piirejä ja maakunnallisia rakenteita epäillään, yhteenvedossa todetaan.

Palvelurakenne jäi jalkoihin

- Palvelurakennekysymykset ovat jossain määrin jääneet kuntarakennekeskustelun jalkoihin. Kuntien ja maakuntien kannanotoissa painopiste on ollut enemmän kuntarakenteessa eikä palvelurakennepuoleen ole samalla tavalla osattu ottaa kantaa, kuvaa tutkimusprofessori

Markku Pekurinen

Asetelma näkyy hänen mukaansa esimerkiksi epäjohdonmukaisuutena ns. muutosmallien käsittelyssä. Kunnat ovat ottaneet vahvasti kantaa peruskuntamallin puolesta, mutta maakuntaliittojen kannanotoissa nostetaan esille myös piirimallin mahdollisuutta sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen vaihtoehtona.

Vaikka kuntien ja maakuntien kannanotot ovat varovaisia, näkyy niistä Pekurisen mukaan silti selvästi, että uusien järjestelyjen välttämättömyys sosiaali- ja terveydenhuollossa ymmärretään. Kovin hajanaisia näkemykset kuitenkin ovat.

- Maakuntien kannanotot ovat niin eri tavoin laadittuja, erilaisten valmisteluprosessien tuloksena ja niin epäyhtenäisiä, ettei niiden perusteella tosiaankaan voi tehdä suuria yleistyksiä, Pekurinen sanoo.

Käytännössä tilanne jättää melko vapaat kädet jatkovalmisteluun.

Yllättävintä Pekurisen mielestä on, ettei kannanotoissa kovin selväpiirteisesti linjata, mitä maakuntien mielestä sosiaali- ja terveystoimen osalta pitäisi tehdä. Esiin nostetaan joitain kärkihankkeita, kuten sosiaali- ja terveyspiiri Päijät-Hämeessä ja Etelä-Karjalassa, mutta ei juuri sen konkreettisempaa.

Aluevaiheen tärkein anti onkin hänen mielestään se, että tietoisuus muutoksen tarpeellisuudesta on nyt entistä laajempaa ja yhtenäisempää.

Paperiteollisuuden opetukset

- Paperiteollisuuden muutokset ehkä muistuttavat, että jos rakenteelliset muutokset jätetään liian myöhään, ne syntyvät ulkoisesta pakosta, huomautti koko kunta- ja palvelurakennehankkeen projektipäällikkö

Jukka Peltomäki

Alueiden kannanotoissa selvästi eniten kannatusta sai peruskuntamalli, joka kuitenkin nähtiin suurimmassa osassa alueita nykyisenä kuntajaotuksena tai sellaisena jaotuksen muutoksena, jossa ei edellytetä 20 000 asukkaan kuntakokoa. Peltomäen mukaan vastaukset onkin ymmärrettävä enemmänkin haluna säilyttää nykyinen järjestelmä. Peruskuntamallin mukaisen 20 000 asukkaan rajan ylittää nyt vain 52 kuntaa.

Kuntien suhtautumista kuntaliitoksiin määrittävät vastausten perusteella mm. yhdistymistä kaavailevien kuntien kokoero: kahden kunnan yhdistymishankkeessa asiasta on yleensä innostuneempi kunnista suurempi. Myös sijainti vaikuttaa: kehyskunnilla on tavallisesti hyötyä sijainnistaan kasvukeskuksen naapurissa ja yhdistymishalukkuus on siksi yleensä vähäinen. Varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa kuntien valmiutta kuntaliitoksiin vähentävät pitkät etäisyydet, saaristossa välimatkoihin kuluva aika.

Peltomäen mukaan kuntarakenteen ja palvelurakenteen välinen kytkentä näkyy vastauksissa siten, että jos alue keskittyy kuntarakenteiden uudistamiseen, se kiinnittää yleensä vähemmän huomiota ylikunnallisiin palvelurakenteisiin ja päinvastoin.