Älykkyys tai persoonallisuus eivät selitä uskoa yliluonnolliseen Yliopisto-opiskelijoilla vähiten taikauskoisia käsityksiä

Uudenvuoden yönä ilotulitusrakettien räiskyessä taivaalla karkotetaan taas pahoja henkiä ja paukutellaan vanhan vuoden murheet menemään.

Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto -kirja kertoo kymmeniä taikoja ja enteitä, jotka liittyvät vuoden viimeiseen ja ensimmäiseen päivään. Syntymä, kuolema, sairastelu ja puolison löytäminen ovat ihmisen elämän tärkeitä merkkipaaluja; ennusmerkkien etsiminen on kiehtovaa. Nykyihmisen tieteellinen maailmankuva ei ole täysin rapauttanut taikauskoisia käsityksiä.

Helsingin yliopiston psykologian laitoksella on selvitetty suomalaisten nuorten aikuisten käsityksiä Taikauskon vetovoima -tutkimuksessa.

- Yliluonnolliset uskomukset ovat hyvin pysyviä ja peräisin jo lapsuudenkodista. Havaitsimme, että jos yliopisto-opiskelijalla on yliluonnollisia uskomuksia, koulutustaso ei niitä vähennä, kertoo dosentti

Marjaana Lindeman.

Älykkyys ei vähennä taikauskoa

Lindemanin mukaan oli mielenkiintoista havaita, etteivät esimerkiksi älykkyys, analyyttinen ajattelu, persoonallisuus tai sukupuoli ole juurikaan yhteydessä siihen, uskooko ihminen yliluonnollisiin ilmiöihin.

Lindemanin ryhmän tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa oli mukana 3 240 opiskelijaa, joiden koulutus vaihteli. Jatkotutkimuksiin osallistui noin 500 opiskelijaa, joille tehtiin myös kokeellisia tutkimuksia. Tutkittavilta kysyttiin heidän uskomuksiaan muun muassa noidista, telepatiasta, horoskoopeista, Jumalasta ja aaveista.

Koehenkilöiden persoonallisuutta, arvoja, tietorakenteita ja tiedonkäsittelytapoja arvioitiin psykologisin tutkimusmenetelmin.

- Havitsimme, että jos ihminen uskoo yhteen yliluonnolliseen ilmiöön, hän uskoo yleensä muihinkin, Lindeman huomauttaa.

Mitä taikausko on?

Lindeman kertoo, että taikauskon määrittely osoittautui yllättävän vaikeaksi tehtäväksi. Tutkijat päätyivät niputtamaan taikauskon, paranormaalin, yliluonnollisen ja maagisen samaan kategoriaan.

- Ihmisen taipumus paranormaaleihin uskomuksiin on myös uskomus- eli vaihtoehtolääkinnän voimakkain selittäjä, Lindeman toteaa.

Lindemanin mukaan yliluonnollisia uskomuksia voidaan parhaiten selittää yksilön taipumuksella nojautua lapsuudenaikaisiin, eriytymättömiin käsityksiin maailmasta. Näissä käsityksissä menevät elottomien, elollisten ja psyykkisten asioiden ydinominaisuudet sekaisin.

Pieni lapsi oppii kasvaessaan erottomaan elolliset olennot ja elottomat esineet toisistaan. Jo alle yksivuotiaana lapsi tajuaa, että pallo liikkuu hänen käsiensä voimasta, kun taas koira voi liikkua omin voimin itsenäisesti.

- Silti monet fysikaaliset tapahtumat ovat vaikeita hahmottaa. Viisivuotias voi vielä ajatella, että kuu ilmestyy taivaalle, koska se haluaa nähdä hänet. Alakouluikäinen jo tajuaa planeettojen liikkuvan muista syistä, kuvailee Lindeman.

Aivojen ja psyyken toiminnan lapsi mieltää noin kymmenen ensimmäistä elinvuottaan toisistaan riippumattomiksi, sitten alkaa kasvu tiedostavaksi aikuiseksi. Samalla avautuu yliluonnollinen maailma.

Miksi sitten koulutuksen myötä kasautuva tieteellinen tieto ei nujerra ihmisen uskoa yliluonnolliseen?

- Emme osaa selittää, miksi ei, naurahtaa Lindeman. Tieteen historia ei tunne yhtään tapausta, jossa taikausko olisi osoittautunut todeksi tai yliluonnollinen tieteelliseksi. Uusi tieto ei koskaan ole vienyt meitä lähemmäs yliluonnollista, vaan aina poispäin siitä.