Älykkyys vaikuttaa mutta ei selitä sosioekonomisia terveyseroja
Älykkyystaso ei varsinaisesti selitä sosioekonomisia terveyseroja, mutta vaikutusta sillä voi olla. Skotlantilaisesta 1 347 henkilön väestöotoksesta tehdyssä tutkimuksessa heikon sosioekonomisen tason ryhmässä monet terveysongelmat olivat kaksi kertaa todennäköisempiä kuin hyvässä asemassa olevilla älykkyystasosta riippumatta.
Tutkimusjoukolta oli vuonna 1988, tuolloin 56 vuoden iässä, mitattu hengityksen sekuntitilavuus (FEV1) ja selvitetty kyselylomakkeella psykiatrista sairastavuutta, pitkäaikaissairauksia ja oma arvio terveydentilasta. Älykkyystestillä mitattiin verbaalista ja numeerista älykkyystasoa. Vuonna 2004 tarkistettiin rekistereistä kuolleisuus ja erikseen sepelvaltimotautikuolleisuus.
Sosioekonomista asemaa kuvaavat muuttujat - lapsuusajan ja nykyinen sosiaaliluokka, koulutus, tulot ja asuinalue - olivat yhteydessä kaikkiin tutkittuihin terveysmuuttujiin. Heikoimmassa sosioekonomisessa ryhmässä terveysongelmat olivat yleisimpiä ja kuolleisuus suurin, 2,32-kertainen parhaimmassa asemassa oleviin nähden. Tilastollisesti merkitsevistä 25 sosioekonomisesta terveyserosta vain 5 muuttui olennaisesti, kun älykkyystaso otettiin mukaan analyysiin. Älykkyystasolla oli tasoittavaa vaikutusta muihinkin eroihin.
Mekanismista tutkijat arvelevat, että älykkyys voi vaikuttaa terveyskäyttäytymiseen, mutta toisensuuntaistakin vaikutusta voi olla niin, että huono terveys heijastuu älykkyystestin tuloksiin.
