Asiantuntija ennustaa tiedelehtien kuolemaa
Avoimen lääketieteellisen julkaisemisen puolestapuhuja Richard Smith haluaa avata silmämme sille, ettei julkaistu tieto vastaa tutkimustuloksia.
Richard Smith
BMJ:n entinen päätoimittaja Richard Smith selailee Lääkärilehden tuoretta numeroa. In memoriam -palsta kiinnittää hänen huomionsa.
– Olenko oikeassa, että tämä on luetuinta aineistoanne? Smith heittää ja jatkaa:
– Minä väitän, että lääketieteellisten lehtien päivät ovat luetut. Vain ne selviävät, jotka onnistuvat uudistumaan.
Aiheesta kirjankin kirjoittaneen Smithin mielestä tieteelliset julkaisut sopivat huonosti tieteelliseen julkaisemiseen.
– Uskomattoman suuri osa raportoidusta tutkimustiedosta on vääristynyttä tai jopa valheellista, vaikkei kyseessä edes olisi tahallinen vilppi.
Smithin mukaan prekliinisistä tutkimuksista julkaistaan murto-osa ja kliinisistäkin vain puolet, joten paljon kokonaiskuvan kannalta olennaista jää pimentoon.
Juuri siksi lääkkeet vaikuttavat tehokkaammilta ja haitattomammilta kuin ovatkaan. Ja siksi vain alle viidennes tuloksista pystytään toistamaan. Kyse voi olla esimerkiksi siitä, että toistoja on alun perin tehty paljon raportoitua enemmän, jotta on saatu julkaistavaksi kelpaava tulos.
Tieteellinen julkaiseminen on näihin päiviin saakka ollut parhaimmillaan hyvinkin kannattavaa bisnestä – eikä vähiten siksi, että lehdet saavat suuren osan sisällöstään ilmaiseksi tutkijoilta. Merkittävät tilaajat ja mainostajat, esimerkiksi lääkeyritykset, taas ovat tärkeitä kumppaneita.
Smithin mukaan verkko on haastanut kieroutuneen asetelman ja tulee vääjäämättä rapauttamaan suurten voittojen kustannustoiminnan.
Tarvitaan parempaa laadun arviointia
Smith peräänkuuluttaa läpinäkyvyyttä. Hänen ennakoimassaan "tiedelehtien jälkeisessä todellisuudessa" tutkijat jakavat kaikki tuloksensa verkon julkaisualustoilla ilman kaupallisia välikäsiä, elitistilehtiä ja etukäteisarviointia.
– Nykyinen vertaisarviointi on hidasta ja mielivaltaista arpapeliä, joka ylläpitää julkaisuharhaa. Ei ole näyttöä siitä, että se parantaisi laatua tai estäisi vilppiä. Riski tärkeiden tulosten hylkäämiseen on suuri, kuten moni nobelistikin on saanut kokea.
Verkossa on tilaa myös ei-kiinnostaville havainnoille ja nollatutkimuksille, jotka ovat tärkeitä todenmukaiselle kokonaiskuvalle. Etukäteisseulonta tulisi Smithin mielestä korvata jälkikäteisarvioinnilla, joka ei keskittyisi tutkimuksen "vaikuttavuuteen", vaan auttaisi parantamaan laatua.
– Verkon avoimet markkinat punnitsevat tutkimuksen luotettavammin kuin muutama erityisasiantuntija, hän kiteyttää.
Myös lehtien impact factorin eli vaikuttavuuskertoimen tuijottaminen vie harhaan.
– Arvostetuimmat lehdet julkaisevat jopa tavallista useammin harhaisia tuloksia, koska ne saavat itselleen kaikkein "kuumimmat" tutkimukset, Smith selittää.
Tutkijan ura on Smithin mielestä nykyisellään julkaisupisteiden metsästystä, vaikka keskiössä pitäisi olla laadukas data ja systemaattiset katsaukset kertyneeseen tietoon. Ne pitäisi myös saada viiveettä tiedeyhteisön käyttöön, muuten tiede korjaa itseään aivan liian hitaasti.
Hän mainitsee esimerkkinä lasten turhiin tuhkarokkokuolemiin johtaneen tutkimuksen MPR-rokotteen ja autismin yhteydestä.
– Tiedon pilkkominen sirpaleiksi on vaarallista.
Smith korostaa, että akateemisen maailman on itse lakattava ylläpitämästä tiedettä vääristäviä käytäntöjä.
– On hämmästyttävää, että yliopistot ovat ulkoistaneet kustantajille ja altistaneet korruptiolle tutkijoidensa pätevyyden arvioinnin.
Missä mennään 2016?
Jotkut rahoittajat ovat jo heränneet vaatimaan tutkimuksen läpinäkyvyyttä ja tulosten avoimuutta. Esimerkiksi maailman toiseksi suurin lääketieteellistä tutkimusta rahoittava hyväntekeväisyyssäätiö Wellcome Trust on avannut tänä syksynä oman julkaisualustan. Tarkistusten ja jälkikäteisarvioinnin läpäisseet tutkimukset indeksoidaan myös tärkeimmissä hakutietokannoissa, kuten PubMedissä.
Smith ennustaa, että kun alkuperäistutkimukset pikku hiljaa siirtyvät avoimille alustoille, lehtien tehtäväksi jää nostaa esiin epäkohtia ja lukijoilleen merkityksellisiä aiheita sekä asemoida tietoa kontekstiinsa helposti luettavassa muodossa. Tässä roolissa ne joutuvat kilpailemaan sosiaalisen- ja yleismedian kanssa.
Esimerkiksi BMJ ja Lancet ovat kehittyneet viime aikoina täysin eri suuntiin. BMJ on profiloitunut ammattilehtenä, joka jakaa kaiken tieteellisen aineistonsa maksutta verkossa. Paperilehdessä tutkimuksista julkaistaan vain tiivistelmät. Lancet taas on korostanut asemaansa perinteisenä, arvovaltaisena julkaisuna.
Pienten, paikallisten lehtien näkymistä Smith tyytyy toteamaan:
– Lääkärilehti on onnekas! Teillä on suomen kieli, ettekä joudu kilpailemaan kansainvälisessä sarjassa.
Richard Smith
› Arvostettu tiedejulkaisemisen asiantuntija, joka on tunnettu rohkeista kannanotoistaan.
› BMJ:ssä 1979–2004, päätoimittajana vuodesta 1991.
› Ollut mukana kehittämässä PLoS:in ja Cochrane Libraryn toimintaa.
› Kansainvälisen ripulitautien tutkimusjärjestön icddr,b:n ja Patients Know Best -järjestön puheenjohtaja
› Työskennellyt myös TV-lääkärinä BBC:llä.
