Diabeteksen ehkäisyn edistysaskeleet edelleen alustavia

JAMAssa julkaistiin viime kuussa amerikkalais-brasilialainen tutkimus vahvan immunosuppression ja autologisen kantasolujensiirron vaikutuksista vastikään tyypin 1 diabetesdiagnoosin saaneisiin potilaisiin. 15 potilaasta 14 pysyi jonkin aikaa riippumattomina ulkoisesta insuliinista, pisimmillään 35 kuukautta.

Tutkimus on herättänyt sekä toiveita että kritiikkiä, mutta joka tapauksessa tulokset kaipaavat vahvistusta. Tulosten tulkintaa vaikeuttaa spontaani remissio, sillä aikuisiässä tyypin 1 diabetekseen sairastuneista viidesosa tulee muutenkin alkuhoidon jälkeen jonkin aikaa toimeen ilman ulkoista insuliinia, toteaa professori

Mikael Knip

- Kantasoluhoitoihin kohdistuu suuria toiveita, mutta ongelmana on, että insuliinia tuottavia soluja tuhonnut prosessi säilyy. Kun immunoablaation vaikutus lakkaa, se todennäköisesti alkaa tuhota myös siirrettyjä soluja, sanoo Mikael Knip.

Toisaalta kliinisen diabeteksen ja insuliinihoidon aloituksen siirtämisellä eteenpäin on etunsa, sillä samalla siirtyy myös lisäsairauksien kehittyminen.

- Oman insuliinintuotannon osittainenkin säilyminen helpottaa diabeteksen hoitoa, sillä glukoositaso pysyy tasaisempana, toteaa Knip.

Haiman saarekesolujen siirtojen tulokset ovat myös yleensä tilapäisiä. Ulkomaisten seurantatutkimusten mukaan viiden vuoden kuluessa saarekesolujen siirrosta valtaosa potilaista on palannut insuliinihoitoon. Professori Knipin mukaan Suomessa saarekesolujen siirron on saanut 5-6 diabeetikkoa, ja heistä pari on päässyt riippumattomiksi insuliinista ja muillakin hoitotasapaino on parantunut. Potilailla on ollut ennestään munuaissiirrännäinen ja sen vuoksi hyljinnänestolääkitys jo valmiina.

- Haiman tai saarekesolujen siirtoja rajoittaa luovuttajien puute. Saarekesoluja tarvitaan yhteen siirtoon 2-3 luovuttajalta. Haasteena on myös sellaisen hyljinnänestolääkityksen kehittäminen, joka olisi parempi vaihtoehto kuin ulkoinen insuliinihoito, toteaa Mikael Knip.

Diabeetikoiden insuliinintuotantoa on yritetty säilyttää myös immunologisin menetelmin. Monoklonaalisilla CD3-vasta-aineilla ja GAD-rokotteella (autovasta-aine glutamaattidekarboksylaasi) on saatu insuliinintuotantoa säilymään vastikään diagnosoiduilla diabeetikoilla. GAD-rokotteesta on käynnistymässä suuri eurooppalainen tutkimus, jossa pyritään vahvistamaan ruotsalaisessa tutkimuksessa saadut alustavat tulokset.

Suomessa on tehty esitutkimus ravintointerventiosta, jossa diabeetikkoperheiden diabetekselle perinnöllisesti alttiille vauvoille annetaan tavallisen äidinmaidonvastikkeen sijaan hydrolysoitua korviketta, jossa maitoproteiinien immunogeeniset ominaisuudet on muutettu. Tutkimusta jatketaan 15 maassa, ja jos tuloksille saadaan vahvistus, sillä on suuri merkitys.

- Alustavat tulokset viittaavat siihen, että tällaisella interventiolla voidaan vähentää diabetesta ennakoivien autovasta-aineiden ilmaantumista noin puoleen, kertoo professori Mikael Knip.

Autovasta-aineiden ilmaannuttua tautiprosessia on yritetty pysäyttää toistaiseksi laihoin tuloksin. Eurooppalaistutkimuksessa suuret B-vitamiiniannokset ja amerikkalaistutkimuksessa pienet insuliiniannokset ihon alle tai suun kautta jäivät kumpikin tehottomiksi. Suomessa DIPP-tutkimuksessa kokeillaan nenään annettavaa insuliinisuihketta pikkulapsille, joilla on perinnöllinen alttius diabetekseen ja autovasta-aineita.