Dopingtestaajilla hankala työmaa Helsingin MM-kisoissa Kilpaurheilijat turvautuvat nyt designhormoneihin
Dopingtestaajat kohtaavat kovan urakan Helsingissä reilun parin viikon päästä. Haasteita ja hankaluuksia työssä riittää: maailmalla on kehitetty uusia dopingmenetelmiä ja testaajien työtä hankaloittavat myös käytännön järjestelyt dopingtesteissä.
Aiemmissa yleisurheilun MM-kilpailuissa 1-2 prosenttia dopingtestatuista on ollut positiivisia: kielletyistä aineista tai menetelmistä kärynneitä, kun asian ilmaisee kansankielellä.
Dopingia ja muita kiellettyjä menetelmiä käyttävien urheilijoiden täsmällistä määrää ei tiedä kukaan. Osa urheilijoista turvautuu kiellettyihin keinoihin myös Helsingissä, se on varmaa.
Kuumimpia aiheita kansainvälisessä kilpaurheiluyhteisössä ovat nyt designhormoni THG eli tetrahydrogestrinoni sekä erilaiset manipulointimenetelmät, joilla testaajia yritetään harhauttaa.
Suomen Antidopingtoimikunnan (ADT) vastaavan testilääkärin Heikki Laapion mukaan THG on dopingaineena luonteeltaan täysin uusi ja merkitsee selvää muutosta aiempiin menetelmiin verrattuna.
- Tähän asti käytetyt dopingaineet ovat olleet eri lääkeaineita. Niillä on lääkinnällisessä käytössä suora dopingvaikutus tai sitten niillä on sivuvaikutuksena dopinginominaisuus. Esimerkiksi astmalääkkeillä on lievä anabolinen vaikutus.
THG on kuitenkin ensimmäinen dopingkäyttöön räätälöity aine, eräänlainen designhormoni. Suuressa mittakaavassa THG tuli esiin ensimmäistä kertaa viime kesän Ateenan olympiakisoissa. Aine on hankalasti mitattavissa perinteisin menetelmin.
WADA paljasti uuden hormonin
Aivan uusiakin designhormoneita epäillään jo kehitetyn. Toinen dopingkäyttöön mahdollisesti suunniteltu designhormoni on DMT eli deoksimetyylitestosteroni, jonka Maailman antidopingtoimisto WADA hiljan kertoi paljastaneensa.
DMT muistuttaa rakenteeltaan metyylitestosteronia. Deoksimetyylitestosteronilla arvioidaan olevan samanlaisia vaikutuksia kuin muillakin anabolisilla steroideilla.
Helsingin kisojen dopinganalyysit tekee Yhtyneet Laboratoriot Oy, jolla on valmius mitata DMT-yhdistettä.
Kisojen suomalaisjärjestäjät ovat varsin haluttomia kommentoimaan dopingtestauksen yksityiskohtia. He vetoavat rengin roolinsa: dopingtestauksesta vastaa viime kädessä kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF. Siksi etenkin dopingasioista tiedottamisessa joudutaan pitämään hyvin matalaa profiilia.
Esimerkiksi Yhtyneet Laboratoriot Oy:n huume- ja dopingtestauslaboratorion tekninen johtaja Antti Leinonen ei katsonut voivansa kertoa dopingtesteistä Suomen Lääkärilehdelle sanaakaan.
Suomen ADT:n kotisivuilla hän kertoo, että DMT-analyysejä "tullaan tekemään myös yleisurheilun MM-kisoissa."
EPO on yhä ajankohtainen
Laapio sanoo, että "dopingvalvonnan painopisteet ovat uusissa ilmiöissä".
- Vanhat menetelmät hoidetaan rutiinilla ja kattavasti. Uusista haasteista etenkin erytropoietiini eli EPO on ajankohtainen.
- Dopingvalvonnan painopiste on uusissa asioissa, mutta valvonta seuraa aina jonkin matkaa perässä. Ajan myötä uudetkin menetelmät paljastuvat.
Helsingissä tehdään sekä perinteisiä virtsatestejä että veritestejä EPO:n käytön osoittamiseksi.
Suomen Antidopingtoimikunnan testauspäällikkö Teuvo Valtanen tietää, että IAAF aikoo kutsua urheilijoita testeihin myös Otaniemen kisakylästä. Juuri muuta Suomen ADT ei näistä testeistä tiedä.
- Todennäköisesti IAAF pyrkii paljastamaan etenkin EPO:n käyttöä, Valtanen sanoo.
Veritankkaus alkaa olla mutkikkuutensa takia epäsuosittu menetelmä. Laapio ei usko sitä enää käytettävän.
Sen sijaan Ateenan olympiakisat antoivat viitettä uusista manipulaation menetelmistä. Helsingissäkin saatetaan törmätä tekopeniksiin ja muihin mielikuvituksellisiin tapoihin antaa väärä näyte.
Ennestään testaajille ovat tuttuja erilaiset "säiliö ja letku" -tyyppiset alkeelliset yhdistelmät, jossa väärä näyte yritetään antaa esimerkiksi hihan kautta.
Nopeat tilanteet ovat haastavia
Urheilijoita testaa monikymmenpäinen joukko. Dopingtestauksessa kannuksensa hankkineita testaajia työskentelee kolmisenkymmentä. Heistä valtaosa työskentelee ammatikseen terveydenhuollossa tai liikunnan parissa, mukana on muun muassa lääkäreitä ja sairaanhoitajia.
Tehtäviinsä koulutettuja ja kokeneita verinäytteen ottajia on seitsemän.
Kevään aikana Suomen Antidopingtoimikunta koulutti myös kuutisenkymmentä vapaaehtoispohjalta työskentelevää saattajaa, joiden tehtävänä on viedä urheilijalle tiedoksianto dopingtestistä. He myös saattavat työnimikkeensä mukaisesti urheilijat testiin.
Laapion ja Valtasen mukaan sekä testaajien että saattajien joukko on tarkoin valikoitu. Ongelmia saattaa kuitenkin tulla etenkin saattovaiheessa, koska kilpailun jälkeiset käänteet ovat nopeita ja joskus hieman hankalia hallita.
Erityisen haasteellisena Laapio näkee urheilijoiden tavoittamisen niin sanotun haastatteluputken jälkeen. Tiedoksianto testistä ilmoitetaan urheilijoille vasta median tehtyä haastattelunsa stadionin etukaarteen läpikulkupaikassa. Urheilijoiden läpikulku haastatteluputkessa saattaa kestää yli tunnin.
Tästä median, järjestäjien ja urheilijoiden yhteisalueesta käytetään nimitystä mixed zone. Saattajat odottavat kilpailijoita ns. post competition -alueella, jossa he pääsevät esittämään kutsun testiin vasta haastattelujen jälkeen.
Vaarana on, että urheilijoita katoaa post competition -alueelta ennen kuin testikutsu ehditään esittää. Näin kävi Pariisin MM-kisoissa 2003 muutamien urheilijoiden kanssa.
Urheilijaa yritetään katoamistapauksissa tavoittaa vielä majoituspaikasta. Aikaraja testille on noin 16 tuntia.
- Jos urheilija pääsee katoamaan kisapaikalta ennen kuin kutsu on esitetty, se on tappio testijärjestelmälle, Laapio sanoo.
Ensin media
Monissa kilpailuissa tiedoksianto dopingtestistä ilmoitetaan urheilijalle heti kentällä kilpailun päätyttyä. Nyt haastattelut muodostavat testauksen kannalta ongelman. Kansainvälisten sääntöjen mukaan urheilijan pitää ilmoittautua testiasemalle viimeistään tuntia tiedoksiannon jälkeen, joten "ilmoitus kentällä" -käytännöllä olisi pelivaraa jäänyt liian vähän haastattelujen takia.
- Tiedoksiantoa ja saattamista organisoidaan aina vähän kulloisenkin kilpailutilanteen mukaan. Esimerkiksi hiihdon MM-kisoissa Lahdessa urheilijat napattiin kukituksen jälkeen, jolloin kärkikolmikko oli helposti saatavilla, sanoo tuhansissa dopingtestitilanteissa työskennellyt Laapio.
Urheilijat valitaan testiin IAAF:n sääntöjen mukaan: 3-4 parasta kilpailijaa finaaleista, lisäksi arvalla 1-2 finaaleista, alku- ja karsintakierroksilla IAAF:n valinnan mukaan.
- Esimerkiksi sadan metrin juoksu on vaikea saattajille. Kilpailijat tulevat melko nopeasti maalin jälkeen haastatteluputkeen. Vaikeuksia voi olla jo siinä, että saattajat pystyvät selvittämään oikean maaliintulojärjestyksen. Erilaisia ratkaisumahdollisuuksia on käyttää esimerkiksi tähystäjää kentän puolella, Laapio kuvaa.
Aiemmissa suurkisoissa on sattunut myös muunlaisia epäselviä tilanteita. Urheilijat ovat saattaneet hypätä kilpailun jälkeen katsomoon tai voineet saattovaiheessa pyytää äkillisesti lupaa vessaan ennen testiä.
Saattajien tulisi testitiedoksiannon jälkeen valvoa herkeämättä testiin kutsuttua urheilijaa. Laapio kertoo, että saattajien koulutuksessa esitettiin kiusallinen kysymys ongelmasta, joka voi osoittautua varsin mahdolliseksi: entä jos joku maratoonareista alkaa saattovaiheessa valittaa ankaraa ripulia?
Dopingpakoilua odotettavissa?
Viime vuoden Ateenan olympiakisoissa doping nousi monien mielestä pääosaan. Etenkin kreikkalaisten pikajuoksijoiden Kostas Kenterisin ja Katerina Thanoun dopingpakoilu, -sekoilu ja viimein kilpailemisesta luopuminen nousivat jatkuviin suurotsikoihin.
Valtasen mukaan Ateenan kisoissa kaikki testaajat olivat lääkäreitä, koska olympiakomitean sääntöjen mukaan testaajien tulee olla lääkäreitä. Sääntö osoittautui käytännössä huonoksi, sillä Ateenan lääkäritestaajista osalla ei ollut entuudestaan kokemusta kansainvälisen luokan dopingtestaustoiminnasta:
- He olivat ihan pihalla, Valtanen sanoo.
Laapio ei usko dopingkatastrofiin Helsingissä, ei ainakaan menestyneiden urheilijoiden ja testaajien ennestään tuntemien dopingaineiden suhteen: kokeneet urheilijat ovat liian viisaita ja kokeneita ottaakseen typeriä ja turhia riskejä.
Neljän vuoden takaisen Lahden suurkäryn keskeinen syy piili siinä, että Suomen hiihtojoukkue kuvitteli, etteivät veren plasmanlaajentajat näy testeissä.
Dopingtestaus pähkinänkuoressa
Muutamia faktoja yleisurheilun MM-kilpailuiden dopingtestauksesta: Testipaikat sijaitsevat Helsingin Olympiastadionilla ja Otaniemen kisakylässä Pariisin MM-kisoissa 2003 otettiin 450 testiä, Helsingissä otetaan enemmän Urheilijoista otetaan sekä virtsa- että veritestejä. Lisäksi tehdään veriseulonta-analyysejä Testiryhmässä työskentelee 16 testaajaa, 16 testiavustajaa sekä 60 testisaattajaa Verinäytteen ottajia on 7 IAAF:n delegaatit ovat Gabriel Dolle ja Juan Manuel Alonso Vastaava testilääkäri on Heikki Laapio Suomen ADT:sta Vastaava testauksen johtaja on Teuvo Valtanen Suomen ADT:sta Testilaboratoriona käytetään Yhtyneet Laboratoriot Oy:ta, testien vastausaika on 24 tuntia normaaleissa virtsanäytteissä Testiin valitaan urheilijat IAAF:n sääntöjen mukaan 3-4 parasta finaaleista, lisäksi valitaan arvalla 1-2 finaaleista. Alku- ja karsintakierroksilla IAAF valitsee urheilijat ennalta ilmoittamattoman järjestelmän mukaisesti, samoin kisakylästä
Yleisurheilun MM-kilpailut järjestetään Helsingissä 6.-14. elokuuta.
