Hankaliakin potilaita pitää pystyä auttamaan

Hyvään hoitoon tarvitaan lääketieteen lisäksi vuorovaikutustaitoja. Opettaja kertoo, miten niitä voi harjoitella. Opiskelija jakaa ­kokemuksensa ensimmäiseltä kesältä lääkärinä.

Olen itse saanut muutaman kerran huonoa kohtelua potilaana. Se sai kiinnostumaan vuorovaikutuskoulutuksesta, kertoo synnytys- ja naistentautiopin dosentti, kliininen opettaja Päivi Polo TYKS:stä.

Potilaan kohtaaminen lähtee perusasioista: tervehtimisestä ja silmiin katsomisesta.

– Potilaan pitää tuntea, että lääkäri on kiinnostunut hänestä. Jos lääkärin täytyy olla vastaanoton aikana koneella, se pitää selittää ja perustella potilaalle.

Polo painottaa, että onnistunut vuorovaikutus takaa paremman hoidon.

– Sekä lääkäri että potilas sitoutuu hoitoon paremmin, kun vastaanotolla on vallinnut yhteisymmärrys. Kun potilas luottaa saamaansa hoitoon, hän ei hakeudu toisen lääkärin pakeille eikä vaadi tarpeettomia lisätutkimuksia. Hyvin onnistuneesta vuorovaikutustilanteesta jää myös lääkärille onnistunut olo.

Harjoittelu paljastaa heikot kohdat

Polo opettaa naistentautien kurssilla viidennen vuoden opiskelijoille vuorovaikutusta draaman keinoin. Opettaja esittää pienryhmäopetuksessa erilaisia hankalia potilastyyppejä. Jokainen opiskelija ottaa vuorollaan lääkärin roolin, ja muut seuraavat tilannetta. Harjoituksen jälkeen tilanteesta keskustellaan.

Polo opastaa, että potilaat saattavat vedota nuoren lääkärin ikään tai sukupuoleen, mutta sitä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti.

– Jos et tiedä jotain, älä esitä, että tiedät, vaan sano, että otat selvää. Potilaat arvostavat sitä.

Riippuu lääkäristä, minkälainen potilas on hankalinta kohdata. Potilaan käytös voi herättää lääkärissä voimakkaitakin tunteita. Niitä ei kuitenkaan pidä näyttää. Harjoitusten avulla opiskelijat voivat tunnistaa ja oppia käsittelemään omia heikkouksiaan.

– Hysteerisesti itkevän potilaan kohtaajaksi valitsen usein miesopiskelijan, sille heille itku on usein hankalampi asia kuin naisille. Toisille taas on vaikeinta, jos potilaasta ei saa sujuvasti irti anamneesia, jolloin on vaikeaa tai ainakin hidasta selvittää, mikä häntä vaivaa.

Aggressiivinen potilas on vaikea kenelle tahansa. Polo muistuttaa, että mahdollisuuksien mukaan tilanne kannattaa yrittää rauhoittaa, mutta sankaria ei silti kannata leikkiä. Uhkaavaan tilanteeseen voi ottaa vartijan mukaan tai tilanteen kärjistyessä paeta huoneesta.

– Hankaliakin potilaita pitäisi pystyä auttamaan. Sitä varten me lääkärit olemme.

Rehellisyys on kandin salainen ase

Omaiset olivat oikeastaan potilaita suurempi haaste vuorovaikutuksen kannalta, kertoo viidennen vuoden lääketieteen opiskelija Teemu Karjalainen viime kesän työkokemuksista. Hän opiskelee Kuopiossa ja oli kesän töissä Iisalmen terveyskeskuksen vuodeosastolla.

– Potilaiden kanssa toimimista oli opinnoissa harjoiteltu. Se oli tutumpaa.

Omaiset tulivat usein kansliaan keskustelemaan potilaan hoidosta. Kun lääkäri oli nuori ja kokematon, he saattoivat kyseenalaistaa, saiko potilas oikeanlaista hoitoa.

– Otin linjaksi, että kuuntelen huolet ja perustelen päätökseni kunnolla. En väitä osaavani sitä, mitä en osaa.

Karjalainen sai keskustelevasta lähestymistavastaan positiivisia kokemuksia.

– Ymmärrän, että omaiset olivat huolissaan ja halusivat varmistaa, että tiedän mitä teen. Keskustelemalla onnistuin rakentamaan luottamusta, vaikka tunnustin avoimesti heikkouteni.

Mitä muut osaavat?

Kuunteleminen osoittautui muutenkin parhaaksi tavaksi toimia. Vaikeat tilanteet potilaiden kanssa ratkesivat usein vähitellen, useiden keskustelujen myötä.

Karjalainen koki, ettei hänellä ollut riittävästi tietoa muiden terveydenhuollon ammattilaisten osaamisesta.

– Hankalinta oli ehkä se, että työhön liittyi niin paljon sellaista, missä omaan lääketieteelliseen osaamiseen ei voinut tukeutua, esimerkiksi asumisjärjestelyjä tai muita sosiaalipuolen asioita.

Nuori opiskelija ei aina saanut arvostusta osakseen.

– Sain kuulla olevani lapsilääkäri ja keskenkasvuinen nulikka. Se piti vain hyväksyä.

Tänä kesänä Karjalainen on menossa samaan terveyskeskukseen vastaanottotyöhön.

– Nyt jännittää oikeastaan enemmän kuin vuosi sitten. Viime kesänä huomasin, että potilaiden kanssa keskusteleminen vie aikaa. Luulen, että tänä vuonna aikatauluni ovat huomattavasti kiireisemmät. Miten luottamuksen ehtii rakentaa lyhyen vastaanoton aikana?