Harva suuttuu, jos lääkäri kysyy alkoholinkäytöstä

Viina ei ole enää Suomessa sellainen tabu, että potilaat suuttuisivat lääkärin siitä asiallisesti kysyessä.

Silti aniharva ongelmakäyttäjä hakeutuu oma-aloitteisesti hoitoon, ja alkoholiriippuvaisiltakin vaaditaan usein elimellisiä sairauksia tai vähintään ulkopuolisen patistusta, jotta lääkärin puheille tullaan.

- Vain joka viides lääkäri ottaa terveystarkastuksen yhteydessä säännönmukaisesti alkoholinkäytön ja mini-intervention esille, kertoo professori Kaija Seppä viime vuonna tehdystä kyselystä. Silloin tällöin asian ottaa puheeksi puolet lääkäreistä.

Tällä viikolla julkistetun alkoholiongelmaisen Käypä hoito -suosituksen mukaan tärkeintä on puheeksi otto, puuttuminen ja varhaistoteaminen. Lyhyt neuvontakeskustelu eli alkoholin suurkuluttajien mini-interventio on tieteellisin tutkimuksin tehokkaaksi todettu keino motivoida potilasta muutoksiin. Hoito koostuu riskin tunnistamisesta, potilaan motivoinnista ja tarvittaessa muutamasta seurantakäynnistä.

- Hoitosuosituksen tavoitteena on vaikuttaa myös asenteisiin - myös terveydenhuollossa. Esimerkiksi mielenterveysongelmat on hoidettava samanaikaisesti alkoholi-ongelmien kanssa saman hoito-ohjelman puitteissa. Näin ei vieläkään välttämättä tapahdu, toteaa dosentti Rauno Mäkelä A-klinikkasäätiöstä.

Tavoitteena täysraittius?

- Alkoholinongelma on suomalaisen yhteiskunnan merkittävin terveysuhka! painottaa professori Mikko Salaspuro, suositustyöryhmän puheenjohtaja.

Suurkuluttajia on meistä suomalaisista arviolta 10-20 prosenttia, alkoholiriippuvaisia 2-5 prosenttia. Noin puolet alkoholiriippuvaisista on niin sanottuja sekakäyttäjiä, yleensä lääkkeiden ja alkoholin käyttäjiä.

Tavoitteena on estää siirtymä suurkulutuksesta alkoholiriippuvuuteen, jonka hoito on jo huomattavasti haasteellisempaa. Kuitenkin myös riippuvuuden psykososiaalisten hoitojen ja lääkehoitojen hyödyistä on jo olemassa riittävästi sekä kansainvälistä että kotimaista tutkimusnäyttöä.

Silti tiedetään, että 40-70 prosenttia riippuvuuteensa hoitoa saaneista alkoholin ongelmakäyttäjistä retkahtaa uudelleen hallitsemattomaan juomiseen.

- Nykyisin ei välttämättä enää ole tavoitteena täysraittius, vaan potilaiden kanssa neuvotellaan kullekin sopivista hoidon tavoitteista, Mikko Salaspuro toteaa. Alkoholin aiheuttamien terveyshaittojen tiedetään vähenevän käytön vähentyessä.

- Silti moni alkoholiriippuvaisista toteaa yritysten ja retkahdusten jälkeen täysraittiuden olevan ainoa vaihtoehto saada alkoholinkäyttö kontrolliin, huomauttaa Rauno Mäkelä.

Lääkehoito on tukihoito

- Alkoholiriippuvuuden hoidossa on parhaillaan käytössä sekä näyttöön perustuvia että tehottomia lääkehoitoja, kertoo ylilääkäri Hannu Alho Kansanterveyslaitokselta.

Lääkehoidolla voidaan tehostaa alkoholismin hoitoa keskimäärin 20-25 prosenttia.

Lääkkeet toimivat psykososiaalisen hoidon tukena, ja esimerkiksi naltreksoni saattaa ehkäistä juuri retkahduksia. Disufiraamin kontrolloitu käyttö on osoittautunut tehokkaaksi, mutta antabuskapseli on tehoton. Akamprosaatti puolestaan on vielä Suomessa käytössä vielä vain erityisluvalla, mutta tutkimusten mukaan vuoden hoidon jälkeen raittiina pysyneitä on keskimäärin kaksi kertaa enemmän lääkehoitoa saaneiden ryhmässä.

- Serotoniinin takaisinoton estäjillä ei voida parantaa hoitotuloksia. Myös akupunktio ja ilokaasuhoito on todettu tehottomiksi, toteaa Hannu Alho.