Hedelmöityshoitolaki ei karkottanutkaan luovuttajia

Uusi hedelmöityshoitolaki ei karkottanut luovuttajia Väestöliiton spermapankista Helsingistä, kuten pelättiin. Luovuttajia on päinvastoin nyt enemmän kuin lakia odoteltaessa. Huomenna voimaantulevassa hedelmöityshoitolaissa on kuitenkin vielä tulkinnanvaraisia kohtia.

Uuden lain mukaan hedelmöityshoidon tuloksena syntyneellä lapsella on oikeus tietää sukusolujen luovuttajan henkilöllisyys. Muutoksen pelättiin säikäyttävän ainakin siittiöiden luovuttajat ja tyrehdyttävän hoidot luovutetuilla sukusoluilla. Tilanne näyttää kuitenkin odotettua paremmalta.

- Olemme iloisesti yllättyneitä. Spermapankkiin tuli kesällä selvästi aikaisempaa enemmän luovuttajaehdokkaita, kertoo ylilääkäri

Anne-Maria Suikkari

- Minusta on hienoa, että nämä miehet haluavat auttaa. Heitä ei häiritse, että he rekisteröityvät ja lapsi voi saada heidän henkilöllisyytensä tietoonsa, kunhan heillä ei ole mitään isyys- tai elatusvelvollisuutta.

Uuteen lakiin on nyt ensimmäistä kertaa kirjattu, ettei siittiöiden luovuttajaa voida vahvistaa lapsen isäksi, ellei hän ole nimenomaisesti suostunut siihen.

Suomalaiset lapsettomuushoitoja antavat klinikat ostavat Väestöliiton spermapankista noin puolet spermasta, jota tarvitaan hoitoon lahjoitussiittiöillä. Loput hankitaan tanskalaisesta spermapankista.

Hedelmöityshoidoista valtaosa, 97 %, tehdään pariskunnan omilla sukusoluilla.

Vain joka viides läpäisee seulan

Suikkari kuitenkin muistuttaa, että laatuvaatimusten takia vain noin joka viides luovuttajaehdokas voidaan lopulta hyväksyä luovuttajaksi. Luovutetuilla siittiöillä on lisäksi puolen vuoden karenssiaika infektioiden varalta, joten ne ovat käytettävissä vasta ensi keväänä.

Uuden lain mukaan saman luovuttajan sukusoluja saa käyttää enintään viidelle hoitoa saavalle.

- Jos kaikki menee hyvin, uskon, että luovutussoluja riittää suurelle osalle tarvitsijoista, mutta se riippuu tietysti kysynnästä, Anne-Maria Suikkari arvioi.

Väestöliiton Helsingin klinikalla on tänä vuonna ollut myös hiukan enemmän munasolun lahjoittajia kuin hiljaisena viime vuonna. Myös moni heistä on kertonut havahtuneensa auttamaan jonkun läheisensä vaikean lapsettomuusongelman takia.

- Lisäksi monet munasolujen luovuttajat, joiden soluista saatuja alkioita klinikalla on pakastettuna, ovat valmiita rekisteröitymään, kuten uusi laki edellyttää. Näitäkin alkioita voidaan käyttää syyskuun alun jälkeen, Suikkari sanoo.

Väestöliiton Turun klinikalla munasolujen luovutus on jatkunut ennallaan. Luovutuksia tehdään vuosittain 10-20. Sen sijaan spermanluovuttajat on viime syksystä lähtien ohjattu Turun yliopiston spermapankkiin tai Väestöliiton spermapankkiin Helsinkiin.

- Spermanluovutus oli pienimuotoista ja keskeytin sen, koska luovuttajan oikeudellisesta asemasta oli silloin epäselvyyttä. Halusin tarkempia ohjeita, ennen kuin otamme vastaan luovutteita, joita kuitenkin voidaan käyttää kymmenen vuotta, ylilääkäri

Leena Anttila

Väestöliiton Tampereen klinikalla munasolujen luovutus sen sijaan on vähentynyt.

- Munasolujen luovuttajista on ollut koko ajan pulaa ennen tätä lakiakin. Meillä on nyt todella huono tilanne. Jonossa on ainakin 30 pariskuntaa eikä jono ole hevin liikahtanut, sanoo ylilääkäri

Eero Varila

Klinikalla neuvotaankin luovutettuja soluja tarvitsevia ottamaan yhteyttä klinikoihin eri puolilla maata ja varautumaan siihen, että hoitoa voi joutua hakemaan ulkomailtakin.

- Jotkut asiakkaistamme ovatkin hakeutuneet Viroon. Siellä luovuttajia on ja Viron lain mukaan soluja saa luovuttaa vain anonyymisti, Varila huomauttaa.

Epätietoisuus hoitojen jatkumisesta ahdistaa

Turun yliopiston spermapankkiin on tänä kesänä tullut aiempaa enemmän yhteydenottoja ja luovuttajien määrään odotetaankin hiukan lisäystä.

- Tätä ennen "lain uhka" on ollut näkyvissä useita vuosia, ja luovuttajia on ollut niukasti, kertoo vastaava lääkäri

Varpu Jokimaa

Hän uskoo, että uusien luovuttajien ilmaantuminen johtuu keskustelusta, joka paikallisessa mediassa on käyty hedelmöityshoitolaista. Jokimaa pelkääkin luovuttajien määrän hiipuvan uudelleen, kun keskustelu laista päättyy.

- Luovutetuilla siittiöillä tehtyihin hoitoihin tulee väistämättä muodostumaan jono. Pariskunnat ovat hyvin ahdistuneita, koska ovat epätietoisia hoitojen saatavuudesta. On selvää, että reproduktiomatkailu suuntautuu jatkossa Suomesta ulospäin, hän arvioi.

Hedelmöityshoitoja luovutetuilla munasoluilla TYKS:ssa ei tehdä, kuten ei yleensäkään julkisella sektorilla.

HUS ei enää osta lahjoitussoluja

HUS:n Naistenklinikassa sen sijaan hoidetaan syyskuun alusta lähtien vain pariskuntia, joiden hoidossa voidaan käyttää heidän omia sukusolujaan.

- Lahjamunasoluja emme ole koskaan käyttäneetkään. Lahjasiittiöt on tähän saakka ostettu Väestöliitosta, mutta nyt hoidot päättyvät toistaiseksi. Meillä on paljon rajoituksia hoitoihin muutenkin ja pitkät jonot. Meidän toimintaamme säätelee pitkälle hoitotakuu, toteaa professori

Aila Tiitinen

Laissa monia tulkinnanvaraisuuksia

Uuden lain mukaan hedelmöityshoidoissa ei saa syyskuun alun jälkeen käyttää sellaisia pakastettuja alkioita, jotka on saatu aikaan anonyymin luovuttajan sukusoluista.

Klinikoilla ei kuitenkaan aiota kiirehtiä hävittämään alkioita.

- Emme tietenkään riko lakia, mutta jäämme katsotaan, miten tässä asiassa käy. Jos alkaa näyttää siltä, että tämä lainkohta tulee nopeasti uudelleen arvioitavaksi, ei ole järkevää kiirehtiä tuhoamaan alkioita, sanoo TYKS:n Varpu Jokimaa.

Kolmen vuoden siirtymäsäännös antaa kuitenkin mahdollisuuden käyttää anonyymin luovuttajan soluja silloin, kun päämääränä on saada aiemmin hedelmöityshoidolla syntyneelle lapselle täyssisarus.

Lääkärien mielestä on kuitenkin tulkinnanvaraista, onko ensimmäisen lapsen pitänyt syntyä ennen lain voimaantuloa vai riittääkö, että äiti on tullut raskaaksi.

- Viranomaisten kanssa käydään varmaan vielä monia keskusteluja tulkinnanvaraisista asioista, Anne-Maria Suikkari arvioi.

Hänen mukaansa Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ei ole nähnyt estettä esimerkiksi sille, että ulkomaille hoitoon hakeutuvat vievät pakastetut alkiot mukanaan.

Ristiriidassa kudoslain kanssa

Varpu Jokimaan mukaan uusi laki on myös selvästi ristiriitainen uuden kudoslain kanssa siinä, miten luovuttajan tietoja säilytetään klinikoissa. Toinen laki kieltää dokumentoimasta, toinen velvoittaa.

- Hedelmöityshoitolaki velvoittaa klinikat tuhoamaan kaiken tiedon luovuttajista tietyssä aikataulussa. Meidän arkistoihimme saa jäädä vain hoitosuostumuksia. Jos syntyisi lapsi, jolla on geneettinen syndrooma, klinikka ei pystyisi osoittamaan, että on seulonut luovuttajan geneettisten sairauksien varalta, kuten laki edellyttää.

Jokimaa pitää myös luovuttajan lainsuojaa heikkona uudessa laissa.

- Jos hedelmöityshoidosta syntynyt lapsi haluaa ottaa selville, minkälainen ihminen luovuttaja on, ei hänellä ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä soittamaan ovikelloa. Olisi kohtuullista, että ensin selvitettäisiin, sopiiko tällainen yhteydenotto luovuttajalle. Aikaisemmassa lakiesityksessä ehdotettiin, että TEO toimisi asiassa välittäjänä ja luovuttajalla olisi ollut oikeus kieltäytyä yhteydenotosta, hän sanoo.

Lain tulkinnanvaraisuuksista huolimatta Eero Varila sanoo olevansa siihen kokonaisuutena erittäin tyytyväinen, koska se selkiyttää hedelmöityshoitojen antamista.

Myös Leena Anttila pitää lakia monilta osin onnistuneena. Hän arvostaa erityisesti syntyvän lapsen oikeutta saada tietää sukusolujen luovuttajan henkilöllisyys.

- Elämme hyvin itsekeskeistä aikaa, joten minusta on hyvä, että lainsäätäjä on ottanut huomioon tulevan jälkeläisen ja hänen oikeutensa.

Hoito ulkomailla on varteenotettava vaihtoehto

"Jos haluamme yrittää raskautta, sen aika on nyt"

Osa hedelmöityshoitoa odottavista suomalaispareista pitää hoitoa ulkomailla aivan varteenotettavana vaihtoehtona.

- Meillä on ikää jo sen verran, että jos haluamme yrittää raskautta, sen aika on nyt. Koska jonotusajat hoitoon Suomessa ovat todella pitkät, joudumme miettimään myös ulkomaille hoitoon lähtemistä. Se on nopeampi vaihtoehto, kertoo helmikuusta lähtien viisi hedelmöityshoitoa läpikäynyt nainen.

Hänellä on takanaan kolme inseminaatiota, yksi IVF/ICSI-hoito ja yksi ICSI-hoito pariskunnan omilla sukusoluilla. Suunnitteilla on vielä ainakin yksi hoito omilla soluilla. Jos raskaus ei silloin ala, hoidossa on tarkoitus siirtyä käyttämään luovutettuja munasoluja.

- Näin tiiviit hoidot ovat oma valintamme, olemme hoidossa yksityisellä puolella. Meillä ei ole vara pitää pitkiä taukoja, joiden aikana hengähdettäisiin. Meidän ongelmamme on, ettei koeputkihoidoista ole saatu alkioita pakastettavaksi.

Koska luovutettujen munasolujen odotusaika saattaa venyä pitkäksi, pariskunta on selvitellyt myös hoitomahdollisuuksia ulkomailla, lähinnä Virossa tai Latviassa.

- Hoito ulkomailla on nopeampaa kuin Suomessa, mutta silloin puhutaan tietenkin myös suurista rahasummista. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu niistä ihmisistä, jotka ovat suurin piirtein samassa tilanteessa kuin me, mutta joilla ei ole taloudellista mahdollisuutta hakea hoitoa ulkomailta, hän sanoo.

Pariskunta pitää hoitoa ulkomailla jopa ensisijaisena vaihtoehtonaan, ellei kotimaasta löytyisi lahjoitussoluja odotettua nopeammin.

- Ihmiset ja pariskunnat ovat yksilöllisiä eivätkä kaikki edes halua raskautta lahjoitussoluilla. Meidän mielestämme ihminen on kuitenkin paljon muutakin kuin geeniensä summa. Toivomme tietysti kovasti, että raskaus onnistuisi omin voimin, mutta jos niin ei käy, lahjoitussolut ovat valtavan hieno mahdollisuus.

Tasapainottelua toivon ja pettymyksen välillä

Toistuvat hoidot ovat raskaita:

- Tämä on ennen kaikkea henkisesti raskasta. Totta kai hoitoihin liittyy fyysisiäkin lieveilmiöitä, mutta ne ovat minun mielestäni vähäisempi ongelma kuin henkinen puoli, nainen sanoo.

- Tasapainottelu toivon ja pettymyksen välillä on valtavan kuluttavaa - joutuu kerta toisensa jälkeen kokoamaan itsensä, kun hoito ei tuota tulosta. Asia on mielessä kummallakin joka päivä. Tämä on kipeä asia myös miehelle, ei pelkästään minulle, nainen sanoo.

Hän on osallistunut muutamia kertoja lapsettomien vertaistukiryhmän tapaamisiin.

- Siellä jokainen tietää tarkkaan, mistä puhutaan ja mitkä ovat tunteet. Ristiriitaista on toisaalta se, että ryhmässä joutuu pohtimaan myös sitä mahdollisuutta, että hoidot eivät autakaan. On kuitenkin todella hienoa, että vertaistukea on tarjolla.

Pariskunta on keskustellut myös adoptiosta, mutta siinäkin vastassa on ikä ja prosessin hitaus.

- Eikä adoptiokaan sitä paitsi aina onnistu, nainen muistuttaa.