Heikkenevä kuntatalous kaipaisi lupausten sijaan käytännön tekoja Miksei ministereiden puheista ymmärrä nykyisin mitään?
75 suomalaisessa kunnassa vuosikate oli viime vuonna negatiivinen. Kaikkien kuntien vuosikate heikkeni edellisvuodesta, ja yleinen velkaantuminen paheni. Verojen tuotto laski neljä prosenttia. Valtiovarainministeri Antti Kalliomäeltä kysyttiin viime viikon kunta-alan talousfoorumissa, miten kunnat nykytilassaan voivat selvitä hoitotakuusta. Ministeri pyöritteli vastaustaan niin kryptisesti, että joka kuulijalla oli lopulta oma tulkintansa siitä, mitä ministeri lopulta sanoi.
Kuntaliiton vuosittaisen talous- ja rahoitusfoorumin viesti julkisuuteen on koko 2000-luvun ajan ollut kuntatalouden uhkaava heikentyminen.
- Viime vuoden lukuja katsellessa voi todeta, että uhkakuvat ovat toteutuneet! sanoi toimitusjohtaja Risto Parjanne Kuntaliitosta.
Tilastokeskuksen keräämien ennakkotietojen mukaan 75 kunnan vuosikate oli negatiivinen ja 246 kunnassa vuosikate ei riittänyt kattamaan poistoja. Vuosikate heikkeni edellisestä vuodesta 342 kunnassa. Verojen tuotto laski neljä prosenttia. Tämä johtui verovähennyksistä sekä yhteisöveroratkaisuista.
Valtionosuudet nousivat 400 miljoonalla eurolla, mutta ne eivät kattaneet menojen lisäyksiä. Investoinnit kasvoivat vain hieman. Kuntien velkamäärä kasvoi 750 miljoonaa euroa edellisestä vuodesta.
Maakunnista vaikein tilanne oli Etelä-Karjalassa, ja myös Päijät-Hämeessä, Lapissa ja Keski-Suomessa vuosikate asukasta kohden jäi alle sadan euron. Korkein vuosikate, 318 euroa, oli Satakunnassa. Myös Uudellamaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla vuosikatteet olivat keskiarvon yläpuolella.
- Kuntien taloustilanne on kuitenkin hyvin vaihteleva, ja vuosikatteeltaan negatiivisia kuntia on kaikissa maakunnissa Satakuntaa lukuunottamatta, Parjanne huomautti.
Ministeri Kalliomäki: Palveluja tuotettava halvemmalla
Foorumissa puhunut valtiovarainministeri Antti Kalliomäki myönsi, etteivät kunnat ole helpon ongelman edessä väestön ikääntyessä. Haasteita tuottavat myös lääkäripula sekä muun työvoiman tyrehtyvä tarjonta. Täytettävänä kunnissa on 100000 virkaa vuoteen 2010 mennessä.
- Tämän taakan painaessa nousee rahoitusperustaakin tärkeämmäksi kysymykseksi kustannusten hallinta, eli mihin hintaan kunnat kykenevät palvelujaan tuottamaan. Menojen kasvu on ollut kovin railakasta, moitiskeli Kalliomäki.
- Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset kasvoivat vuosina 2000- 2002 peräti 270 euroa. Opetus- ja kulttuuritoimen menojen kasvu oli kahdessa vuodessa 100 euroa.
- Tulevan kehityksen kannalta ratkaisevaa on, kuinka kunnat ovat varautuneet tulevaan kiristyvään kehitykseen ja sen hallintaan. Kunnallisten palvelujen tuottavuutta on nostettava merkittävästi, sillä valtion mahdolliset lisäpanostukset eivät yksin pelasta kuntataloutta. Tarvitaan tuottavuuden kohottamista, seudullista yhteistyötä, vapaaehtoisia kuntaliitoksia sekä palvelutuotannon kaikenpuolista kehittämistä - ja nopeasti! vaati ministeri Kalliomäki.
Kun seminaarissa häneltä sitten kysyttiin, miten valtionvarainministeriössä on kuntien tässä yhtälössä arveltu selviävän terveystoimessa voimaan tulevasta hoitotakuusta, vastaus synnytti vaihtelevia tulkintoja.
- Oma vastaukseni hoitotakuuseen on, että kuntatalouden näkökulmasta huoli on aiheellinen. Idea on ongelmallinen sikäli, että terveydenhuollossa on havaittu lisääntyvän tarjonnan lisäävän myös kysyntää. Pohjattomasti rahaa lisäämällä ei siis näytä koskaan tyydytettävän kysyntää. Pahoin pelkään, että muutokset eivät ole riittävässä kurssissa, jotta palvelujen tuotantokustannukset olisivat suhteessa valtion ja kuntien talouteen, sanataiteli Kalliomäki.
Ei oo rahaa hoitotakuuseen! oli seminaarin käytäväkeskustelujen yleisin tulkinta Kalliomäen vastauksesta. Moni kuitenkin harmitteli valtion ylimmän rahakirstun hoitajan vaikeaselkoisia vastauksia. Miksi ministereillä on yksinoikeus esittää noin ylimalkaisia ja vaikeaselkoisia vastauksia, kun me terveydenhuollossa joudumme koko ajan tekemään konkreettisia, ihmisiä koskevia taloudellisia ratkaisuja! puuskahti eräskin sairaalan talousjohtaja.
Peruspalvelusopimus on viilauksessa
Kuntaliiton mielestä valtion osallistuminen kuntien tehtävien rahoitukseen on kuluvalla nelivuotiskaudella jäänyt jälkeen toteutuneesta kustannuskehityksestä. - Vireillä olevassa kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistuksessa on muiden epäkohtien ohella korjattava kuntien verotulotasausjärjestelmää, joka siirtää valtiolle kuntien verotuloja ensi vuonna jopa 140 miljoonaa euroa, vaati Kuntaliitto puheenjohtaja Pekka Nousiaisen suulla.
Merkittävin menojen lisäys muodostuu palkkojen ja muiden kustannusten noususta erityisesti sosiaali- ja terveyssektorilla. Viime vuosina terveydenhuollon menot ovat kasvaneet 6-8 prosenttia vuosittain. Esimerkiksi kuntien hammashuollon menojen arvioidaan kasvavan seuraavien kolmen vuoden aikana noin 9 prosentilla vuosittain, kunnes lain edellyttämä taso on saavutettu.
Maaliskuussa pitäisi valmistua ensimmäisen peruspalvelusopimuksen, jota nimenomaan Kuntaliitto on vaatinut. Pekka Nousiaisen mukaan valmistelussa ei kuitenkaan ole toistaiseksi päästy riittävään selkeyteen.
- Ei riitä, että uudistusten vauhdittamiseksi esitetään valtionosuuksien lisäyksiä, jotka ehkä mahtuvat valtion kehyksiin. Koko peruspalveluohjelman lähtökohtahan on rahoitusperiaate eli se, että myös kunnilla on edellytykset riittävään rahoitukseen. On muistettava, että kuntien osuus valtionosuustehtävien rahoituksesta on valtion rahoitusosuutta suurempi.
- Ohjelman toiseksi epäkohdaksi näyttää tällä hetkellä muodostuvan se, että rahoituksen riittävyyttä arvioidaan siitä lähtökohdasta, että kunnilla ei ole muita välttämättömiä tehtäviä kuin valtionosuuteen oikeuttavat tehtävät, Nousiainen sanoi.
Yhdestä asiasta Kuntaliitto ja seminaarissa puhunut sisäministeriön ylijohtaja Cay Sevon tuntuivat kuitenkin olevan yksimielisiä.
- Ihmisten tarpeet muuttuvat ajan myötä, eikä kaikkien lakisääteisten palvelujen tarvitse olla lakisääteisiä aikojen alusta hamaan loppuun asti. On selvää myös, että esimerkiksi lasten ja nuorten ikäluokkien pienentyessä voimavaroja on mahdollista siirtää kasvavien vanhusikäluokkien hoitoon. Niukkoja varoja on syytä suunnata sinne, missä on suurin tarve, Sevon painotti.
