Hollantilainen eutanasia-asiantuntija Henk ten Have: Palliatiivisen hoidon kehittäminen on vaihtoehto eutanasialle

- Hollannissa keskustelu oli niin keskittynyt eutanasiaan, että emme pohtineet tarpeeksi muita vaihtoehtoja ennen eutanasiaa koskevan lain säätämistä, toteaa hollantilainen professori Henk ten Have. Eutanasian vaihtoehtoja olisivat ten Haven mukaan hyvä lääketieteellinen hoito ja palliatiivisen hoidon keinot. Niiden avulla voitaisiin monissa tapauksissa ehkäistä eutanasian tarvetta. Väinö Tannerin Säätiön ja Tanner-akatemian kutsumana Suomessa vieraillut ten Have on kansainvälisesti tunnetuimpia ja aktiivisimpia eutanasiakeskustelijoita.

Kuinka kauan minun on täällä oltava? -seminaarin pääpuhujana vieraillut

ten Have

Hollannissa vuonna 2002 säädetyn eutanasiaa käsittelevän lain taustalla oli kolmisenkymmentä vuotta kestänyt kiivas yhteiskunnallinen keskustelu puolesta ja vastaan sekä lukuisat laki- ja muut aloitteet. Silti ten Have uskoo, että lopputulos olisi voinut olla parempi.

- Muissa Euroopan maissa on nyt Hollantia paremmat mahdollisuudet kehittää muitakin vaihtoehtoja, ten Have kommentoi eutanasialainsäädännön tarpeellisuutta.

Voiko laki normalisoida eutanasian?

Henk ten Haven mielestä eutanasiaa koskevan lain säätäminen ei välttämättä ole paras mahdollinen ratkaisu.

- Kun yhteiskunta säätää eutanasiasta lain, se samalla normalisoi sen, ja eutanasiaa aletaan vähitellen pitää normaalina lääketieteellisenä toimenpiteenä. Minusta eutanasia ei sitä saa milloinkaan olla, vaan sen tulee jokaisessa yksittäisessä tapauksessa olla hyvin poikkeuksellinen menetelmä. Tietyissä poikkeustapauksissa ei eutanasialle ehkä ole vaihtoehtoa ja silloin oikeustuin voisi jättää tuomitsematta, ten Have sanoo.

Hänen mukaansa Ranska näyttäisi olevan siirtymässä tähän käytäntöön, sillä siellä taannoin oikeuteen päätynyt eutanasiatapaus jätettiin tuomitsematta. Myös Hollannissa osa lääkäreistä oli jo ennen eutanasialainsäädännön tuloa käytännössä harjoittanut eutanasiaa ja oikeusistuimet jättivät tuomitsematta mahdollisissa syytetapauksissa.

Raskaista hoidoista luovuttava ajoissa

Mitä ten Have tarkoittaa vaihtoehdoilla? Eutanasian sijaan hän painottaa hyvän lääketieteellisen hoidon ja sen suunnittelun merkitystä: niiden avulla voidaan myös monissa tapauksissa ehkäistä eutanasian tarvetta.

Erityisesti hän pitää tärkeinä palliatiivisen hoidon keinoja: luovutaan raskaista ja tarpeettomista hoidoista ajoissa.

- Elinpäivien laatu muuttuu palliatiivisten hoitojen avulla tärkeämmäksi kuin niiden määrä.

Eutanasian tarpeen ehkäisyn muita keinoja ovat myös riittävä kivunhoito, palliatiivisten hoitopalvelujen yleinen saatavuus, hoidon suunnittelu etukäteen potilaan kanssa sekä hoitotestamentin laadinta. Vakavasti sairas potilas voi esimerkiksi etukäteen määritellä, missä vaiheessa häntä ei enää saa siirtää sairaalasta toiseen jatkohoitoon tai milloin aktiiviset hoitotoimet tulee lopettaa.

Näihin keinoihin on panostettu Hollannissa runsaasti viime vuosina. Toisin kuin eutanasiakeskustelun alkaessa, maassa on nykyisin monia kivunhoitoon erikoistuneita klinikoita ja palliatiivisen hoidon yksiköitä. Samoin on kehitetty hoidon vaiheita ennakoivaa ja potilaan toiveita huomioon ottavaa keskustelukulttuuria potilaiden kanssa.

Käykö kyllästyminen elämään syyksi eutanasiaan?

Hollannissa on jo vuosia vallinnut laajahko konsensus siitä, että eutanasia tulee sallia potilaan omasta vapaasta pyynnöstä. Enemmistö hollantilaisista hyväksyy eutanasian.

Viime aikoina maan julkinen eutanasiakeskustelu on saanut uusia piirteitä. Enenevässä määrin on alettu keskustella siitä, tulisiko eutanasia ulottaa myös henkilöihin, jotka eivät itse sitä pyydä. Keskusteluissa on mainittu muun muassa vaikeasti vammaiset vastasyntyneet ja syvästi dementoituneet vanhukset.

Huomiota herätti myös eutanasiatapaus, johon korkein oikeus joutui ottamaan kantaa. 90-vuotias terve mies pyysi eutanasiaa lääkäriltään, koska ilmaisi olevansa kyllästynyt elämäänsä. Korkein oikeus ei pitänyt syytä riittävänä perusteena eutanasiaan ja tuomitsi potilaan toiveen täyttäneen lääkärin teon.

Professori ten Have yhtyy maan ylimmän tuomioistuimen näkemykseen ja sanoo, että myös valtaosa Hollannin lääkäreistä on samalla kannalla.

Kenelle vastuu kuuluu?

Henk ten Have ei vähättele ekstistentiaalista ahdistusta. Hän näkee kuitenkin, että kuolemakin voi medikalisoitua. Vaarana on, että eutanasiaa aletaan ajatella teknisesti aikaansaatavana helpotuksena moniin ei-lääketieteellisiin ongelmiin.

- Miksi toimintakykyinen ihminen tarvitsee juuri lääkärin apua saadakseen kuolla? Eikö hän voisi ottaa vastuuta itse? Aiemmin ajateltiin, että toimintamahdollisuudet ja vastuu olivat tällaisessa tapauksessa ihmisellä itsellään, ten Have viittaa Hollannin ennakkotapaukseen.

- Eutanasiaan liittyy monia paradokseja ja 90-vuotiaan miehen tapaus on niistä yksi esimerkki. Yhteiskunta painottaa toisaalta ihmisten autonomiaa ja omaa tahtoa, mutta samanaikaisesti se luovuttaa kaiken asiaan liittyvän luottamuksen, käytännön toimivallan ja vastuun lääkäreille.

Hollannissa myös valtaosa lääkäreistä hyväksyy eutanasian. Henk ten Haven mukaan nuoret lääkärit suhtautuvat eutanasiaan keskimääräisesti ottaen hieman vanhoja suopeammin.

Silti myös Hollannissa lääkäreiden suhtautuminen eutanasiaan on paradoksaalista.

- Lääkäreille eutanasia on ongelma alati: yhtenä päivänä heillä on kädet täynnä töitä ihmishenkien pelastamisessa, toisena päivänä heidän pitäisi ottaa potilas hengiltä, ten Have kuvaa.