Hyökyaallosta lähti kokonainen ketju traumaattisia tapahtumia
Kaakkois-Aasian katastrofin aiheuttama trauma koostuu uhrien kokemasta useiden traumaattisten tapahtumien ketjusta, ja tapahtumaa leimaa tietynlainen käsittämättömyys, sanoo psykiatrian ylilääkäri Markus Henriksson Tilkan sairaalasta. Hän on hoitanut muutamia potilaita, jotka ovat olleet mukana Aasian katastrofissa.
Koko katastrofia leimaa Henrikssonin mukaan vaikeus käsittää tapahtunutta. Mitä oikeastaan oli tapahtunut, selvisi mukana olleillekin vasta vuorokauden, kahden kuluessa. Ihmisen mielen on vaikea käsittää hyökyaallon aiheuttamaa massiivista, nopeaa tuhoa ympäristössä.
Kahden hyökyaallon jälkeen traumaattisten tapahtumien ketju jatkui epätietoisuutena siitä, onko aaltoja tulossa lisää, ja uusista aalloista annettuina väärinä hälytyksinä vielä yölläkin ihmisten yrittäessä levätä suojapaikoissaan. Perustavanlaatuinen turvattomuuden tunne jatkui monilla useita päiviä.
Omaisiaan menettäneiden epätoivo oli tuskallista myös muille kokoomapaikoille kerääntyneille ihmisille, joista jotkut näkivät jo hyökyaallon tullessa, miten aalto vei lapsen vanhemmiltaan tai vanhemmat lapseltaan.
Lopulta pelastuneet joutuivat näkemään ruumiskasoja.
- Vaikka tapahtuneessa on niin paljon hirveitä piirteitä, on positiivista ollut ihmisten hyvyyden kohtaaminen: paikallisten ja kohtalotovereiden antama pyyteetön apu. Sitä on ollut paljon ja se voi osaltaan antaa pelastuneille voimaa toipumiseen. Ihmiskunnan historia ja kokemukset aiemmista katastrofeista osoittavat, että äärettömän vaikeistakin järkytyksistä pystytään toipumaan, Henriksson sanoo.
Ihmisillä on spontaania kykyä toipua
Markus Henriksson muistuttaa, että ihmisillä on spontaania kykyä toipua. Sitä edistävät läheisten tuki ja paluu arkiseen elämään mahdollisuuksien mukaan.
- Traumaattista kriisiä voidaan käydä läpi osaksi myös toiminnan kautta, ei pelkästään puhumalla, vaikka puhuminen tärkeää onkin, hän sanoo.
Tärkeää on tietysti myös hoitaa pelastuneiden fyysiset vammat asianmukaisesti.
- Kun vammojen hoito ja kuntoutus toteutetaan kokonaisvaltaisella ja lämpimällä tavalla, on mukana aina myös psykoterapeuttinen elementti.
Jos tähän asti saatu kriisihoito ja läheisten tuki eivät riitä, on syytä käyttää hyväksi hoitopalveluja, joita voivat antaa esimerkiksi terveyskeskusten kriisiryhmät, yleislääkärit, työterveyslääkärit ja erikoissairaanhoito.
- Nyt potilaille kannattaa antaa akuuttia kriisihoitoa: hoitaa fyysiset vammat, kuunnella ja käydä ymmärtävästi läpi heidän kokemuksiaan, ja olla yksinkertaisesti läsnä ja käytettävissä, Henriksson sanoo.
Hänen mukaansa kannattaa seurata rauhallisesti, miten potilaiden toipuminen sujuu lähiviikkoina. Tarkempia päätöksiä pitkäkestoisen psykoterapian tarpeesta voi tehdä aikaisintaan parin kuukauden kuluttua, monien kohdalla vasta myöhemmin.
Kuka tarvitsee enemmän apua?
Terveyskeskuksessa katastrofin uhrien selviämistä ja pitempiaikaisen avun tarvetta voidaan Henrikssonin mukaan arvioida kuuntelemalla potilasta: miten hän saa nukutuksi, minkälainen on hänen toimintakykynsä. Keskeistä on kokonaisvaikutelma: tuntuuko toipuminen etenevän vai onko kriisi lukkiutunut. Lukkiutumisen merkkejä voivat olla itsepintainen vaikea unihäiriö, toimintakyvyn heikkeneminen, jatkuva pelokkuus, jatkuvat, vakavat keskittymishäiriöt tai jatkuva, voimakas yksinjäämisen pelko.
- Vaikka häiriöluokituksen diagnostiset kriteerit ovat tavallaan kylmiä, ne ovat lääkärin yhtenä työvälineenä hyödyllisiä. Traumaperäisen stressireaktion ja masennustilojen diagnostiset kriteerit ovat havainnollisia merkkejä kriisin lukkiutumisesta.
Surusta ja järkytyksestä toivutaan kuitenkin eri tavoin, eivätkä kaikki välttämättä halua ammattiapua juuri nyt. Heillä on oltava mahdollisuus hakea sitä myöhemmin.
- Ei ole häpeä hakea apua, mutta ei myöskään ole väärin olla hakeutumatta hoitoon, jos toimintakyky on hyvä ja tuntee pärjäävänsä. Toisaalta niille, joilla on nyt vakavia ahdistus- tai masennusoireita tai joiden toimintakyky on heikentynyt, on hoitoa syytä tarjota aktiivisesti ja todeta, että siitä on useimmille paljon hyötyä, Henriksson toteaa.
- Katastrofin uhrien hoito ei sisällä mitään mystiikkaa: yhteen ihmiseen mahtuu surua ja ahdistusta yhden ihmisen mitalla, ja se on enemmän kuin riittävästi, hän toteaa.
