Intohimona kantasolututkimus
Lääkärilehden väitöskirjapalkinnon saaja jakaa aikansa tutkimustyön ja kirurgian erikoistumisopintojen välillä.
Miia Lehtinen lähtee seuraavaksi kahden viikon työmatkalle Hongkongiin. Kesällä on tarkoitus ehtiä myös kierrellä Ruotsin rannikkoa ja saaristoa.
– Innostuin kantasolututkimuksesta jo yläasteella, kertoo LT Miia Lehtinen. Hän sai Lääkärilehden tämän vuoden väitöskirjapalkinnon sydämen kantasoluhoitoa käsittelevällä tutkimuksellaan.
Lääkärin ura ei silti ollut itsestäänselvyys.
– Pohdin siskoni kanssa lukion jälkeen, pitäisikö tähdätä Nobeliin fuusioenergiasta vai kantasolututkimuksesta, Lehtinen nauraa.
Hän oli jo ilmoittautunut Teknillisen korkeakoulun pääsykokeisiin, mutta viime hetkellä lääketieteellinen alkoi kiinnostaa enemmän.
Lehtinen valmistui lääkäriksi alkuvuodesta 2012. Tällä hetkellä hän erikoistuu sydän- ja thoraxkirurgiaan ja tekee kantasolututkimusta Karoliinisessa instituutissa.
– Nyt tutkin eläinmalleilla alkion kantasolusta erilaistettuja sydämen kantasoluja ja niillä tehtäviä sydäninfarktin hoitoja.
Sydänlihasarpi pieneni kantasoluhoidolla
Kantasoluhoidot ovat olleet mukana koko opiskeluajan. Lehtinen oli opintojen alkuvaiheessa kesätyössä ryhmässä, joka teki syöpiin liittyvää kantasolututkimusta. Syventävät opinnot hän teki neurologian alan kantasolututkimuksesta.
– Ne tutkimussuuntaukset eivät kuitenkaan kumpikaan tuntuneet ihan omilta. Väitöskirjaa varten googlasin sitten clinicaltrials.gov-sivustolta "Helsinki stem cells clinical trial". Sieltä löysin Ari Harjulan ryhmän, ja lähetin hänelle viestin, että tarvittaisiinko väitöskirjantekijää.
Lehtisen väitöstutkimuksessa 39 potilaalle annettiin infarktiarven alueelle satunnaistetusti joko luuydinsoluhoitoa tai pelkkää liuosta ilman soluja. Hoito annettiin sydämen ohitusleikkauksen yhteydessä. Vuotta myöhemmin hoitotuloksia arvioitiin. Osa potilaista osallistui myös pidempään seurantaan.
Seurannassa potilasryhmien välillä ei ollut osoitettavissa olevia eroja sydämen toimintaa mittaavissa suureissa tai selviytymisessä. Soluhoitoa saaneilla potilailla todettiin sydänlihasarven pienevän, kun lumehoitoa saaneiden potilaiden arpi pysyi samana tai kasvoi.
– Pystyin osoittamaan, että sydänlihasarven muokkaaminen on mahdollista. Arpi on siis vastaanottavainen regeneratiivisille terapioille. Se on lupaavaa potilaiden hoidon kannalta.
Kliinisesti ja tieteellisesti merkittävä tutkimus
Lehtisen väitöstutkimus Autologous Bone Marrow Mononuclear Cell Transplantation and Coronary Bypass Surgery for Treatment of Ischemic Heart Failure on arvioitu merkittäväksi niin tieteellisesti kuin kliinisestikin.
Lääkärilehden lääkäritoimitus toteaa palkinnon perusteluissa, että väittelijän oma panos tutkimuksessa on suuri, aineisto ainutlaatuinen ja osatyöt julkaistu arvostetuilla foorumeilla.
Missä vaiheessa itse oivalsit, että olet tehnyt poikkeuksellisen hyvän tutkimuksen?
– Hain vastaväittäjäni, alan suuren gurun Philippe Menaschén lentokentältä. Hän sanoi autossa, että kirjani on mahtava ja hänellä ei ole siihen juuri mitään sanottavaa. Silloin alkoi tuntua, että ehkä se sitten on hyvä.
Neljä ehdotusta kisasi voitosta
Lääkäritoimitus valitsi väitöskirjapalkinnon saajan neljän ehdokkaan joukosta. Kaikki lääketieteelliset tiedekunnat olivat saaneet asettaa oman ehdokkaansa.
Toiselle sijalle päätyi Turun yliopistossa julkaistu Jetro Tuularin väitöstutkimus Effects of Obesity and Weight Loss Following Bariatric Surgery on Brain Function, Structural Integrity and Metabolism.
Kolmannen sijan sai Itä-Suomen yliopistossa julkaistu Ville Männistön väitöstutkimus Biomakers for non-alcoholic stetohepatitis with special emphasis on lipid metabolism.
Neljännelle sijalle ylsi Tampereen yliopistossa julkaistu Leo Syrjäsen väitöstutkimus Protozoan an Metazoan Carbonic Anhydrases.
Oulun yliopisto ei tänä vuonna asettanut ehdokasta lainkaan.
Lue myös
Vuoden kirjoitus kertoo TIA:sta
Arvioija palkittiin ensi kertaa
