Puudutemyrkytykseen menehtyminen on äärimmäisen harvinaista
– Puuduttaminen on turvallista, kun se tehdään oikein, sanoo aihepiiriä tutkinut Erik Litonius.
Somevaikuttaja Olivia Oraksen menehtyminen mediatietojen mukaan rasvaimua varten annetun puudutuksen jälkeen on ollut otsikoissa viime päivät.
Myös anestesiologian erikoislääkäri, dosentti Erik Litonius Husista on pohtinut, miten näin voi ylipäätään käydä. Hän on tutkinut puudutemyrkytyksiä väitöstutkimuksessaan.
– Puudutemyrkytykseen menehtyminen on äärimmäisen harvinaista. Kirjallisuuden mukaan ehkä yksi sadastatuhannesta laajasta puudutuksesta johtaa kuolemaan, ja sekin voi olla vähän liian korkea luku, Litonius sanoo.
– Puuduttaminen on turvallista, kun se tehdään oikein. Tällaiset tragediat ovat äärimmäisen harvinaisia, hän sanoo.
Hän ei halua spekuloida tapauksella, koska tarkkoja tietoja tapahtumien kulusta ei ole.
– Emme voi tietää kaikkea, hän toteaa.
Hän pohtii kuitenkin, onko kyseessä välttämättä edes ollut puudutereaktio.
– Rasvaimun yhteydessä annetaan monesti muitakin lääkkeitä, kuten rauhoittavia lääkkeitä, jotka saattavat yksinään tai yhdessä puudutuksen kanssa johtaa komplikaatioon.
Rasvaimussa käytössä tumesenssipuudutus
Yleisimmin rasvaimussa käytetään niin sanottua tumesenssipuudutusta, jossa käytetään todella laimeaa puuduteliuosta, jota indusoidaan suuria määriä ihon alle sinne, mistä rasvaa aiotaan imeä. Liuos turvottaa kudoksen, vähentää verenvuotoa ja tekee rasvasta sellaisen, että sitä voi imeä kivuttomasti ja sujuvasti.
– Käytettävä kokonaisannos on aika iso, mutta koska sitä annetaan hyvin laimeana sekoitteena, se imeytyy sen verran hitaasti, että sen pitäisi olla turvallista, Litonius kertoo.
Tumesenssipuudutuksen laittaa yleensä kirurgi, ja joissain tapauksissa anestesialääkäri ei osallistu ollenkaan potilaan hoitoon.
Kirjallisuudesta löytyy vuosikymmenten varrelta muutamia tapausselostuksia, joissa potilas on kuollut rasvaimun yhteydessä annetun puudutuksen seurauksena. Tapaukset ovat pääasiassa Yhdysvalloista. Niissä kuolema on yleensä tullut viiveellä, vasta noin 12 tunnin kuluttua.
Litonius toivoo, että Oraksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista saadaan onnettomuustutkinnassa selvyys.
Lievimmillään huulten kihelmöintiä
Litonius oli kymmenkunta vuotta sitten mukana tekemässä tutkimusta, jossa kartoitettiin kyselyn avulla suomalaisten sairaaloiden kokemuksia puudutemyrkytyksistä.
Tulokseksi saatiin, että noin 1/10000 potilaasta oli saanut jotain myrkytysoireita puudutteesta. Lievimmillään oireet voivat olla huulten kihelmöintiä tai korvien soimista. Vakavammillaan ne voivat olla tajunnan menetys, kouristuksia, rytmihäiriöitä tai sydämen pysähdys.
Vakavat oireet ovat kuitenkin hyvin harvinaisia: Litoniuksen muistaman mukaan aineistossa vain yksi tai kaksi potilasta oli saanut reaktioonsa jotain hoitoa. Kuolemantapauksia ei ollut.
Litoniuksen mukaan on tyypillistä, että kun potilas kertoo saaneensa puudutteesta reaktion, se on tapahtunut hammaslääkärissä. Yleensä potilas kuvailee, että puudutuksen yhteydessä sydän alkoi tykyttää ja tuli hiukan huono olo. Tällöin kyse ei kuitenkaan ole myrkytyksestä.
– Hammaslääkärit käyttävät adrenaliinipitoisia puudutteita, ja osa puudutteesta saattaa mennä injektion yhteydessä suoraan verisuoneen. Adrenaliini nostaa sykettä ja saattaa tulla vähän ahdistunut olo. Tämä johtuu adrenaliinista, ei myrkytyksestä tai yliherkkyydestä puudutteelle, Litonius kertoo.
