Järjestöt selvittivät hoitotakuun toteutumista Pitkäaikaissairaat potilaat jäivät väliinputoajiksi

Hoitotakuu pisti leikkausjonoihin vauhtia. Myös poliklinikoilla potilasvirta kulkee aiempaa vauhdikkaammin. Väliin jäi kuitenkin joukko potilaita, jotka eivät sovi leikkauskriteereihin tai joiden diagnoosin selvittely osoittautui hankalaksi. He sairastavat ja odottavat.

Reumaliiton toimitusjohtaja

Kaarina Laine-Häikiö

Laine-Häikiö toimii puheenjohtajana sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistyksen perustamassa hoitotakuutyöryhmässä. Ryhmä on tehnyt kyselyn kansanterveyden neuvotteluryhmän jäsenjärjestöille siitä, miten hoitotakuu on toteutunut potilaiden näkökulmasta.

- Kyselyyn vastasi 11 valtakunnallista järjestöä, jotka olivat asiaa selvittäneet. Selvitystä on eri järjestöissä tehty eri tavoin, mutta kyselyn antia voi yhdenmukaisuudessaan pitää kohtuullisen luotettavana, Laine-Häikiö toteaa.

Selvityksen tuloksia ja järjestöjen yhteisiä toimenpide-ehdotuksia esiteltiin keskiviikkona Helsingissä.

Vaihtuva lääkäri suurin ongelma

Järjestöjen kannanotoissa suurin yhteinen huolenaihe oli alati vaihtuva lääkäri.

- Jokainen tietää, miltä tuntuu kohdata aina uusi lääkäri. Flunssan tai muun pikkuvaivan hoidossa siitä ei ole suurta haittaa, mutta pitkäaikaissairaille nykytilanne on kestämätön, sanoo Kaarina Laine-Häikiö.

- Potilas joutuu joka kerran aloittamaan alusta sairaushistoriansa kertomisen. Varmasti tilanne on yhtä hankala myös lääkärille, joka ei ehdi perehtyä potilaan hyvään hoitoon.

- Ei siis ole ihme, että potilaat kertovat vähältä piti -tilanteista. Lääkäri saattaa määrätä muun lääkityksen kanssa yhteisvaikutuksiltaan jopa hengenvaarallista lääkettä. Potilas ei voi luottaa, onko lääkärillä varmasti koko potilaskertomushistoria hallussaan tai onko hän ehtinyt usein paksuun nivaskaan riittävästi tutustua, Laine-Häikiö toteaa.

Lääkärien vaihtuminen koettelee paitsi kroonisesti sairaita, myös esimerkiksi syöpäpotilaita tai muutoin vakavasti sairaita.

- Syövän hoidossa voi olla useita erilaisia hoitolinjoja. Niistä tuleekin keskustella potilaan kanssa, mutta potilasta ei voi pakottaa ratkaisijan rooliin. Potilaalla tulee olla oikeus kysyä ns. toista mielipidettä toiselta lääkäriltä, mutta jonkun lääkärin tulisi sentään ottaa vastuu hänen hoitamisestaan. Nyt pahimmassa tapauksessa syöpäpotilas kohtaa viisi eri lääkäriä ja viisi eri hoitolinjaa, Laine-Häikiö sanoo.

Kirje: Odota uutta kirjettä

Kiireettömän hoidon aikarajojen täyttymisessä on suuria alueellisia eroja. Potilaan arki tuli esille järjestöjen keräämissä kokemuksissa.

- Kun kontakti erikoislääkäriin tai poliklinikalle pitää saada kolmen viikon sisälle, tätä on tulkittu paikoin erittäin väljästi. Meihin onkin ottanut yhteyttä potilaita, jotka kertovat saaneensa sairaalasta kirjeen, jossa käsketään odottamaan seuraavaa kirjettä, jossa kerrotaan, milloin vastaanotolle pääsee.

- Ei kai tätä voi pitää hoitotakuun ideana? kummastelee Kaarina Laine-Häikiö.

Kolmen päivän sisällä kontakti terveyskeskukseen on hoitotakuun aikaraja, joka ainakin sosiaali- ja terveysministeriön mukaan on toteutunut hyvin. STM on kerännyt tietonsa terveyskeskusten johtavilta lääkäreiltä.

- Johtavan lääkärin näkökulmasta katsoen ei vielä tiedetä paljoakaan siitä, mitä potilaalle on tapahtunut ennen yhteyden saamista. Järjestöjen keräämissä kommenteissa kerrotaan, miten kurjaa on odottaa puhelimessa jopa yli tunti kuunnellen ruuhkatiedotetta.

Vastaanotolle pääsy voi siis edellyttää melkoista "uuvutustaistelua".

Hankala diagnoosi - hankala potilas

Järjestöjen keräämien kokemusten mukaan todellisia hoitotakuun väliinputoajia ovat ne, joiden diagnoosi ei selviä yhdellä tai kahdellakaan käyntikerralla. Tällaista potilasta ei voi kirjata mihinkään toimenpidejonoon, kun ei tiedetä, mikä häntä vaivaa.

Potilaan sairauden selvittely vaatii useamman erikoislääkärin tutkimuksia, mutta tiedonkulku on edelleen kompastuskivi yhden laitoksen sisällä saati sitten, jos potilas kulkee eri organisaatioiden välillä.

- Pahimpana vaarana tässä on se, että potilasta pompotellessa hänen mahdollisen vakavan sairautensa toteaminen viivästyy. Tilanne on raskas potilaalle, vaikkei mitään vakavaa paljastuisikaan; on kohtuutonta jäädä oireidensa ja kipujensa kanssa aivan yksin, Laine-Häikiö huomauttaa.

Terveysjärjestöjen yhteisessä kannanotossa todetaan, että hoitotakuussa pitää voida hyväksyä nykyistä selvemmin se, etteivät kaikki potilaat istu kaavamaisen hoitotakuun muottiin. Varsinkin pitkäaikaissairaiden erityistilanne pitäisi ottaa huomioon. Eri potilasryhmät vaativat erilaista hoitoa.

- On ehdottoman tärkeää, että pitkäaikaissairailla on jatkuva hoitosuhde tähän sairausryhmään perehtyneen lääkärin kanssa sekä terveyskeskuksessa että sairaalassa. Tämä edellyttää varsinkin perusterveydenhuollossa sitä, että pienten terveyskeskusten on tehtävä kuntarajat ylittävää yhteistyötä, jotta lääkäreillä on todellinen mahdollisuus perehtyä johonkin suurempaan potilasryhmään.

- Omalääkärijärjestelmä ei välttämättä vastaa enää nykyajan vaatimuksiin. Potilaat saattavat todeta, että "minulla on asiat hyvin, koska minulla on sattumalta todella hyvä omalääkäri". Mutta entä, jos näin ei ole tai se hyvä omalääkäri lähtee pois? Eihän potilaiden hyvän hoidon tulisi perustua sattumanvaraisuuteen, pohtii Reumaliiton toimitusjohtaja Kaarina Laine-Häikiö.