Joka hetki merkitsee Syrjäytyneen äidin kohtaamisessa mitataan todellista ammattilaisuutta

Äiti, koukussa päihteisiin, työtön ja kohtelee vauvaansa välinpitämättömän kylmästi. Ja nyt hän istuu siinä vauvoineen, sinun vastaanotollasi.

- Vaikka aikaa olisi vain kymmenen minuuttia, ei ole samantekevää, mitä lääkäri tilanteessa sanoo tai tekee, psykologi Hannele Törrönen toteaa.

Kohtaaminen syrjäytyneen äidin kanssa on terveydenhuollossa rasti, jolla mitataan todellista ammattilaisuutta. Nainen, joka käy kaikessa vastaan ihannoitua kuvaa äitiydestä, saattaa nostaa esiin tunteita ja asenteita, jotka muuten eivät ehkä esiin tulisi.

- Jokaisella meistä on ollut äiti, ja monet meistä ovat itse äitejä tai pienten lasten isiä. Lääkäreiden on oltava erityisen tietoisia siitä, että syrjäytynyt äiti vauvoineen voi saada aikaan sen, että vyörytämme tilanteeseen voimakkaita henkilökohtaisia tunteitamme ja kokemuksiamme. Silloin tilanne, jossa olisi voitu tehdä jotain, menee ohi, Hannele Törrönen selvittää.

Törrönen työskentelee Ensi- ja turvakotien liitossa Helsingissä. Ensi- ja turvakotitoiminnassa laitoshoito ja pitkät hoitosuhteet eivät ole kirosanoja. Auttamistyössä lähdetään siitä, että äidit ja kokonaiset perheet tarvitsevat selviytyäkseen pitkäaikaista ja ympärivuorokautista tukea. Silti lyhyilläkin kohtaamisilla muiden auttajien kanssa on merkitystä, Hannele Törrönen tähdentää. Hän varoittaa lääkäreitä aliarvioimasta sanojensa auktoriteettia: niillä on painoa sekä hyvässä että pahassa.

- Koskaan ei voi tietää, milloin on se hetki, josta asiakas sanoo vielä vuosien kuluttua, että minä en ikinä unohda, mitä se lääkäri minulle silloin sanoi.

Sääliäkään ei tarvita

Syrjäytyneelle äidille ei ole apua terveydenhuollon ammattilaisesta, joka halveksii tai paheksuu asiakastaan. Toinen perusvirhe olisi Hannele Törrösen mukaan se, että lääkäri alkaa ylenpalttisesti sääliä tai surkutella kovaonnista naista. Vastaanotolla riittää, että lääkäri pystyy kohtelemaan potilastaan kunnioittavasti ja selkeästi.

- Pienessäkin toimenpiteessä, kun se tehdään potilasta arvostaen, on elämää ylläpitävää voimaa, Hannele Törrönen sanoo.

Päihteitä tai huumeita käyttävän naisen syrjäytyneisyys on usein helppo tunnistaa. Noin kuudella prosentilla synnyttäjistä on päihdeongelma, ja suurta osaa heistä voi pitää syrjäytyneinä tai syrjäytymisvaarassa olevina. Heidän elämäänsä leimaavat suuret, ja joskus yli sukupolvien ulottuvat sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat.

Vaikeammin havaittavaa osattomuuden lajia on äidin psyykkinen syrjäytyminen.

- Äitiys on silloin naiselle kerta kaikkiaan ylivoimaista, hän ei pääse siihen kiinni. Äiti ei koe lapsesta iloa eikä vauvaan synny kontaktia, vaan vauva pysyy äidille vieraana, ja itkuineen pelottava olentona. Äiti ei pysty hallitsemaan kaaosta, jonka lapsi tuo mukanaan.

Katsova näkee

Vaikka äiti ei kertoisi itse siitä, kuinka hänellä vauvan kanssa menee, katsova näkee paljon.

- Miltä se näyttää, kun äiti on lapsen kanssa? Onko siinä kontaktin tuntua? Miten äiti toimi, tekeekö yhtä ja sanoo toista? Jos äiti kertoo, että hän on lapsen kanssa aivan yksin, kehottaisin kyllä huolestumaan!

- Kysy äidiltä esimerkiksi, miten hänen päivänsä vauvan kanssa sujuvat. Mitä sinä teet, kun vauva itkee? Mitä vauva syö? Miten sinä itse voit?

Jos vastaukset, tai äidin tilanne muuten alkavat epäilyttää lääkäriä, hänellä on Hannele Törrösen mielestä yksi oivallinen keino tehdä heti jotain.

- Lääkäri voi pyytää asiakkaan uudelleen vastaanotolle! Hän voi sanoa, että haluan seurata, miten tämä teidän tilanteenne kehittyy, ja tahdon tavata teitä molempia myöhemmin, varataan teille heti uusi aika.

Parasta olisi, jos suurissa vaikeuksissa olevien äitien ja vauvojen hoidosta vastaisi moniammatillinen ryhmä tai verkosto, jossa vastuut ja tehtävät olisi jaettu selkeästi. Miksi sitten kannattaisi nähdä niin paljon vaivaa pienen erikoisryhmän kanssa?

Hannele Törrönen vetoaa vauvan psyykkiseen ja fyysiseen kehitykseen, jolle ensimmäiset vuodet ovat ratkaisevan tärkeitä. Panostamalla äitiin ja äitiyden tukemiseen pelastetaan ehkä seuraava sukupolvi kurjuuden kumuloitumiselta.

Meillä tehdään näin

Syrjäytyneisyydellä on joskus julmat kasvot. Mikäli lääkärillä on perusteita epäillä vastaanotolle tuodun vauvan tai lapsen joutuneen väkivallan tai vakavien laiminlyöntien kohteeksi, lääkärillä on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus. Tilanne on vaikea kaikille, ja sitä voidaan Hannele Törrösen mielestä helpottaa vain mahdollisimman suurella avoimuudella. Vanhemmalle pitää kertoa, mitä tehdään ja miksi.

- Joka ikisessä hoitopaikassa tulisi olla ohjeet sitä, kuinka toimitaan, kun herää epäilys lapsen kaltoinkohtelusta. Lääkäri voi silloin todeta, että meillä tehdään näin, nyt on edettävä sovittujen ohjeiden mukaan ja selvitetään kaikessa rauhassa, mistä on kyse.

Terveydenhuollon organisaatioiden tulisi Törrösen mukaan myös varustautua tilanteisiin, joissa työntekijät joutuvat vanhempien uhkailujen kohteeksi. Henkilökunnan turvallisuus pitää aina pystyä tavalla tai toisella takaamaan.