• Miia Soininen

Joka kolmas tyroksiinihoito voi olla turha

Asiantuntijan mukaan T4-hoitoihin pitäisi suhtautua kriittisemmin.

Joka kolmas tyroksiinihoito voi olla turha Kuva 1 / 1

Kilpirauhasen vajaatoiminnan tyroksiinihoidoista joka kolmas voi olla turha.

OYS:n sisätautien vastuualuejohtaja Pasi Salmela arvioi, että noin 100 000 potilaan T4-hoidossa aihe ei ole täysin kiistaton. Suomessa oli vuonna 2015 reilut 310 000 tyroksiinin käyttäjää.

Tyroksiinireseptejä kirjoitetaan entistä enemmän. Kymmenessä vuodessa tyroksiinin käyttäjien määrä on lähes tuplaantunut. Salmelan mukaan kilpirauhasen vajaatoiminnan epidemiaa ei kuitenkaan ole, ja varsinainen sairastavuus on entisellään.

– Lääkärikunnan kriittisen asenteen soisi olevan nykyistä suurempaa. Hoitoa tarvitsevat täytyy etsiä ja hoitaa, mutta on välimaasto, jossa lääkkeen käytön aiheellisuudesta voidaan keskustella, Salmela sanoo.

Lääkärien näkemys on muuttunut

Pasi Salmela katsoo, että tyroksiinin käytön lisääntymiselle on kaksi syytä.

– Lääkärien näkemys lievän, subkliinisen kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitamisesta on muuttunut. On aloitettu koeluontoisia lääkityksiä, eikä ole aina mietitty, onko siitä potilaalle hyötyä. Sitten lääkitys jää päälle.

Jos TSH-arvo on raja-alueella 4,5–10 ja hoito aloitetaan, siitä on Salmelan mukaan oltava selvää hyötyä potilaalle. Pelkkä laboratorioarvojen muutos ei riitä.

– Toisaalta on potilaita, jotka ovat normaaleista arvoista huolimatta vakuuttuneita siitä, että oireet selittyvät vajaatoiminnalla. He vaativat hoitoja ja niitä aloitetaan, vaikka ne eivät olisi todella tarpeen.

Salmela liittää ilmiön kokemusten jakamiseen somessa ja toteaa, että siinä on sekä hyvää että huonoa. Jotkut kokevat saavansa tyroksiinista hyötyä ja tuovat sen näkyvästi esiin.

Käyttö räjähti muuallakin

Pasi Salmela näkee työssään paljon potilaita, jotka käyttävät liikaa tyroksiinia. Kun lääkitystä aletaan säätää, päädytäänkin usein lääkityksen lopettamiseen ja potilas voi hyvin.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkehoidon onnistuminen ei aina ole helppo juttu. Annokset aiheuttavat monilla lievää liikatoimintaa. Liiallinen tyroksiinin saanti lisää pitkän ajan kuluessa muun muassa luukadon ja rytmihäiriöiden riskiä.

– Yleislääkärien voisi olla hyvä tutkiskella potilaan tyroksiinihoidon aiheellisuutta ja olla kriittisiä jopa reseptin uusimisvaiheessa. Siinä voisi miettiä kertaalleen, onko lääkitys todella tarpeen.

Salmelan mukaan perusterveydenhuollossa saattaa helposti käydä niin, että potilas jää haastattelematta. Lääkäri katsoo kiireen keskellä vain potilaan laboratoriokokeita ja jatkaa lääkitystä niiden perusteella.

Tyroksiinihoidosta keskustellaan nyt paljon etenkin Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Käyttö on räjähtänyt samalla tavalla monessa maassa.

– Meille keskustelu on tullut myöhässä ja koskenut enemmän sitä, riittääkö levotyroksiini vai pitäisikö siihen liittää T3-hormoni, Salmela sanoo.

Salmelan mukaan subkliinisen vajaatoiminnan tyroksiinihoidosta on tekeillä laaja eurooppalainen tutkimus.

– Tulosten saamiseen menee 3–4 vuotta. Jos hoito osoittautuu hyödylliseksi, trendi varmaan jatkuu. Voi myös olla, että jatkossa ollaan kriittisempiä.

Kirjoittajat
Miia Soininen

Lisää aiheesta

Luetuimmat / Lääkärilehti

Uusimmat | potilaanlaakarilehti.fi