Kuntaliiton Voipio-Pulkki: Täydennyskoulutuksen esteitä selvitettävä työpaikalla
Kuntaliiton hallintoylilääkäri
Liisa-Maria Voipio-Pulkki
perää tarkempaa tietoa terveyskeskuslääkärien osallistumisesta täydennyskoulutukseen. Lääkärikyselyn 2006 yhteydessä ilmeni, että vähiten täydennyskoulutusta saavat erikoistumattomat terveyskeskuslääkärit.Kyselyn yhteydessä analysoitiin erikseen vakituisessa terveyskeskusvirassa toimivien yleislääketieteen erikoislääkärien ja erikoistumattomien terveyskeskuslääkärien täydennyskoulutusta työpaikan ulkopuolella. Erikoislääkäreillä koulutuspäiviä oli vuosittain keskimäärin 7,8 mutta erikoistumattomilla vain 6,2.
Voipio-Pulkki pitää niukkaa täydennyskoulutusta varsin huolestuttavana, jos kyse on urallaan pitkään työskennelleistä lääkäreistä.
- Sen sijaan tilanne on tavallaan ymmärrettävä, jos kyse on nuorista lääkäreistä, jotka eivät välttämättä ole lopullisella elämänurallaan. Heidän tietonsahan ovat vielä aika tuoreita, hän sanoo.
Lääkärikyselyn mukaan eri alojen erikoislääkäreille kertyi vuodessa keskimäärin 8,8 päivää työpaikan ulkopuolista täydennyskoulutusta, yleislääketieteen erikoislääkäreille sen sijaan vain keskimäärin 7,8 päivää.
- Yleislääketieteen luonteesta johtuen alan erikoislääkärien täydennyskoulutustarve on suuri, joten on myös huolestuttavaa, jos yleislääketieteen erikoislääkärit osallistuvat täydennyskoulutukseen keskimäärin vähemmän kuin muut erikoislääkärit, hän huomauttaa.
Osallistumisen esteitä selvitettävä työpaikalla
Liisa-Maria Voipio-Pulkin mielestä työpaikkojen kehityskeskusteluissa olisi selvitettävä, mitkä seikat estävät terveyskeskuslääkäreitä osallistumasta täydennyskoulutukseen.
- Liittyvätkö esteet omaan työtilanteeseen, esimerkiksi väestövastuutoimintatapaan, vai onko kyse siitä, ettei tiedetä, mitä koulutusta halutaan tai jopa vähäisestä kiinnostuksesta? Ilmeisesti on perää siinä, että väestövastuu-ves voi olla täydennyskoulutukseen hakeutumisen este etenkin pienillä työpaikoilla.
Voipio-Pulkki korostaa myös täydennyskoulutuksen suunnitelmallisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta niin työntekijän kuin työyhteisönkin kannalta. Tämäntyyppisistä kysymyksistä tiedetään paljon vähemmän kuin koulutuspäivien lukumäärästä.
- Täydennyskoulutuksesta tarvitaan suunnitelma sen sijaan, että vain hakeudutaan siihen koulutukseen, mitä sattuu olemaan tarjolla.
Hän muistuttaa, että järkevää täydennyskoulutusta voi olla myös omalla työpaikalla järjestetty koulutus.
Työnantajalla on velvollisuus huolehtia siitä, että lääkäreillä on mahdollisuus osallistua riittävästi täydennyskoulutukseen. Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja
Risto Ihalainen
on pohtinut mahdollisuutta, että koulutusta koskevat säännökset tehtäisiin sitovammiksi niin, että ministeriö valvoisi niiden noudattamista.- Lääkäriliitto on toivonut täydennyskoulutukseen ammattiryhmäkohtaisia minimipäiväkiintiöitä. En kuitenkaan pidä todennäköisenä, että sellaisten säätäminen olisi poliittisesti mahdollista ainakaan tässä vaiheessa, sanoo Liisa-Maria Voipio-Pulkki.
