Kuopion vaalipaneeli käynnisti kiertueen

Lääkäriliiton valtakunnallinen vaalikiertue käynnistyi Kuopiossa 25.1, jossa yleisön tentattavana oli neljä lääkäriehdokasta. Poliittista kiistelyä tai edes erimielisyyttä eri puolueita edustavien panelististien välillä ei juuri syntynyt. Kaikki tukivat hoitotakuuta, olivat huolissaan vanhustenhuollon tilasta Kuopiossa ja vaativat valtiolta lisää korvamerkittyä rahaa terveydenhuoltoon. Kukaan ei halunnut nostaa potilaan maksuosuutta, joka jo nykyisin on Suomessa korkeampi kuin useimmissa EU-maissa.

Kuopiolainen terveyskeskuslääkäri Pekka Pollari (sdp) totesi Suomen menettäneen mallimaan asemansa 90-luvun alussa, kun valtion ohjaus lopetettiin ja valtionosuuksia leikattiin. Nyt terveydenhuollosta puuttuu kokonaisvaltainen näkemys. Lisäuhkana julkiselle järjestelmälle hän näki suurten pääomasijoittajien tulon Suomen terveysmarkkinoille.

Vasemmistoliiton ehdokas

Kari Haring

Myös kokoomusta edustava syöpätautien erikoislääkäri Sari Raassina halusi säilyttää terveydenhuollon pääosin verorahoitteisena, mutta sen rinnalle tarvitaan yksityisiä palveluja. Näin maksimoidaan yksilöiden saama terveyshyöty, samalla kun julkinen ja yksityinen sektori sparraavat toisiaan. Vuoden 1989 tasolle jääneitä Kela-korvauksia on nostettava, jotta ihmisillä on varaa halutessaan käydä yksityislääkärillä.

Kouluttajalääkäri Björn Cederberg (kd) korosti ennaltaehkäisevän terveydenhuollon merkitystä. Hän piti varsinkin diabeteksen yleistymistä pommina kansanterveydelle. Kristillisdemokraattien tavoitteena on kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain yhdistäminen sekä vanhustenhuollon nykyistä saumattomampi kytkeminen terveyspalveluihin.

Ehdokkaat olivat huolissaan lääkekustannusten kasvusta ja pitivät käypä hoito -suosituksia pohjana lääkkeiden korvattavuudelle. Ylikansallisten lääkefirmojen aggressiivisen markkinoinnin Pollari halusi nykyistä tiukempaan kontrolliin.

Terveyskeskustyöhön kaivattiin kevennystä

Terveyskeskuslääkärien vastuuväestön koon panelistit halusivat rajoittaa 1 500-1 700 asukkaaseen. Raassina uskoi, että kuntien palvelurakenneuudistuksen tuloksena syntyvät suuremmat perusterveydenhuollon yksiköt edistävät työvoiman saatavuutta ja sen työssä jaksamista.

Ehdotus terveyskeskuspalvelujen tuottamisesta ammatinharjoittajamallilla ei herättänyt innostusta paneelissa, mutta kokeilemisen arvoisena sitä pidettiin. Cederberg muistutti lääkärin vastuusta, johon ei saa vaikuttaa se, toimiiko hän virkamiehenä vai ammatinharjoittajana. Hän vaati helpotusta työn pakkotahtisuuteen, josta kärsivät niin lääkärit kuin potilaatkin.

Pielaveden terveyskeskuksessa kahdeksan lääkäriä hoitaa 8 000 asukasta. Hyvin toimiva perusterveydenhuolto on tuonut säästöjä erikoissairaanhoidon kustannuksiin. Potilaat voivat halutessaan vaihtaa lääkäriä. Haring katsoi voivansa virkamiehenäkin hallita riittävästi ajankäyttöään, joten ammatinharjoittajaksi ryhtyminen ei toisi työhön lisäarvoa.

Kuopion terveyskeskuksessa lääkärin vaihtaminen on paljon vaikeampaa kuin Pielavedellä. KYS:ssä lääkärinvalintaa on Raassinan mukaan ollut lähes mahdotonta toteuttaa. Paneelissa kannatettiin Lääkäriliiton pyrkimystä parantaa potilaan valinnanvapautta, mutta palveluiden riittävyyden turvaamista pidettiin vielä tärkeämpänä tavoitteena tulevalle eduskuntakaudelle.