Kuopion yliopistossa korostetaan innovatiivisuutta ja yhteistyötä
Kuopion lääketieteellinen tiedekunta on viime vuosina elänyt mullistusten aikaa. Mittava opintouudistus käynnistettiin vuonna 1997 ja ensimmäiset uuden opetussuunnitelman mukaisesti opiskelleet lääkärit valmistuivat viime keväänä.
Uudistusten aika ei suinkaan ole ohi Savossa. Kuopiossa alkoi vuonna 2002 laaja yhteistyö yliopiston, kaupungin ja yliopistollisen sairaalan välillä. Kuopio-sopimukseksi kutsuttu koulutussopimusmalli tarkoittaa käytännössä monia asioita.
Kuopion terveyskeskuksen opettajalääkärit ohjaavat opiskelijoita ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien kaikkiaan kuudessa vaiheessa. Kuopion yliopistolliseen sairaalaan on perustettu myös yleislääketieteen yksikkö, jonka keskeisiä tehtäviä on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyön tiivistäminen.
Kuopio-sopimus on pilottihanke, joka laajeni entisestään, kun 44 Itä- ja Keski-Suomen terveyskeskusta liittyivät mukaan yhteistyöhön vuoden 2004 alusta. Mukana ovat myös kaikki paikalliset alue- ja keskussairaalat. Kuopiossa mukaan tulevat kaikki terveydenhuollon yksiköt.
- Näissä yliopistoterveyskeskuksissa opiskelijat saavat harjoitellessaan käytännön koulutusta oppipojasta mestariksi -periaatteella, kuvaa Kuopion yliopiston yleislääketieteen professori Esko Kumpusalo.
Kuopiolaisten malli on uutta Suomessa, eikä maailmallakaan tiettävästi ole vastaavaa.
Harjoittelua ja tutustumista
Käytännössä paikalliset terveyskeskukset ja Kuopion yliopistollinen keskussairaala osallistuvat lääketieteen perusopetukseen, perusterveydenhuollon lisäkoulutukseen ja yleislääketieteen erikoislääkärikoulutukseen.
Sopimuksen piirissä olevat koulutusterveyskeskukset ovat mukana 1., 2., 4. ja 5. vuosikurssiin kuuluvien terveyskeskusopetuspäivien ja -jaksojen opetuksessa. Opetus järjestetään ensimmäisen ja toisen vuosikurssin aikana terveyskeskuksen arkeen liittyvinä tutustumisina, neljännellä ja viidennellä vuosikurssilla aktiivisena osallistumisena myös kliiniseen työhön.
Yliopiston yleislääketieteen oppiala ja KYS:n yleislääketieteen yksikkö vastaavat opetuksen suunnittelusta, koordinoinnista ja laadusta.
Terveyskeskukset osallistuvat myös lääkärien perusterveydenhuollon lisäkoulutukseen palkkaamalla yhden tai useampia niin sanottuja eurolääkäreitä. Kaikilla eurolääkäreillä on henkilökohtainen ohjaaja, joka on aina yleislääketieteen erikoislääkäri. Eurolääkärit saavat henkilökohtaista ohjausta seniorilääkäriltä vähintään kaksi tuntia viikossa.
Myös yleislääketieteen erikoislääkärikoulutuksessa panostetaan vahvasti yhteistyöhön terveyskeskusten, yliopiston ja KYS:n välillä. Yleislääkäreiksi erikoistuvat saavat niin ikään henkilökohtaista ohjausta, josta vastaavat kouluttajalääkärit eli mentorit.
Lääkäriksi kasvetaan
Valmiudet nykyvaatimusten mukaiseen lääkärikoulutukseen ovat siis hyvät Kuopiossa. Esko Kumpusalon mukaan systemaattinen ja toimiva infrastruktuuri opetukseen, koulutukseen ja tutkimukseen on nyt luotu.
- Kasvaminen lääkäriksi on pitkä prosessi. Meillä opiskelijat otetaan heti ensimmäisistä viikoista mukaan lääkärin työn todellisuuteen, Kumpusalo sanoo.
Uutta Kuopiossa on myös päivystystyöhön perehdyttävä yleislääketieteen kurssi neljännen vuoden opiskelijoille.
Ensi vuonna ensimmäistä kertaa järjestettävälle kurssille on Kumpusalon mukaan tarvetta ja kysyntää, sillä Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksessa yksi kanteluiden ryhmä liittyy juuri ongelmallisiin päivystystilanteisiin.
- Kyse ei niinkään ole siitä, että ongelmallisia tapauksia ja tilanteita olisi alkanut tulla entistä enemmän. Ennemminkin on niin, että terveydenhuoltoon kohdistuvien vaatimusten taso kasvaa kaiken aikaa.
Kumpusalon mielestä opiskelijoita ei liian aikaisin voi valmentaa lääkärintyön todellisuuteen. Kuopion terveyskeskuksiin ja sairaaloihin asti ulottuva tuutorointi- ja mentorointijärjestelmä taannee sen, että opiskelijoille kasvaa ainakin jonkinlainen käsitys käytännön työstä. Kumpusalolle on tuttua kandien ja vastavalmistuneiden lääkäreiden kulttuurishokki, kun siirrytään yliopiston pullantuoksuisesta lämmöstä kliinikkolääkärin kylmään arkeen.
- Mahdolliset ongelmat eivät tule esiin perusopetusvaiheessa. Sen sijaan sijaisena toimiessa nämä asiat sitten kaatuvat päälle, jos ovat kaatuakseen. Juuri siksi olemme rakentaneet tämän seniorilääkäreiden varassa pyörivän tuutoroinnin.
Pehmeää laskeutumista työelämään helpotetaan niin ikään lääketieteen kandidaatin kliinisen opintokirjan avulla. Kirjaan on pyritty kokoamaan terveyskeskuslääkärin työn kaikki ydinasiat. Opintokirjassa on analysoitu terveyskeskuslääkärin työn sisältöä, kuten esiin nousevia potilastapauksia ja ongelmia sekä hoidon porrastusta. Tavoitteena on, että kliinisen opintokirjan avulla opiskelija voi mitata lääkärintaitojaan ja saa selkeät kliiniset tavoitteet koulutukseen.
Kaksi kolmesta opiskelijasta nainen
Esko Kumpusalo tarkastelee yleislääketieteen kehittymistä Kuopion yliopistossa pian kolmenkymmenen vuoden aikajänteellä. Kumpusalo kiittää Kuopion yliopistossa 1970-luvulla toimineita professoreja hyvän infrastruktuurin luomisesta. Opetukseen integroitiin kiinteästi sekä perusterveydenhoito että erikoissairaanhoito.
Integraatiota on sittemmin kehitetty myös sairaalaopetukseen. Esimerkiksi kolmannen vuoden kirurgian ja sisätautien opetus on yhdistetty yhdennetyksi elinkohtaiseksi opintojaksoksi. Kuopiossa geriatria on erikoisalana ensimmäisenä nivelletty vahvasti perusterveydenhuoltoon.
Uusia aluevaltauksia on infektiotautien opetus usean erikoisalan yhteistyönä. Erityisesti pediatria on panostanut yhteistyöhön sekä perus- että jatkokoulutuksessa. Esimerkkinä tästä on kaksi yleislääketieteeseen erikoistuville perustettua koulutusvirkaa lastentautien klinikassa.
Vaikka yhteistyötä painotetaan, Kumpusalon mukaan liiallisen huippuerikoistumisen vaara väijyy niin Kuopion kuin muidenkin lääketieteellisten tiedekuntien yllä. Jokainen osaa oman erikoisalansa, mutta laajan kokonaiskuvan hahmottaminen voi kärsiä.
Opiskelijamaailmassa yksi sana on yli muiden: naisistuminen. Naisopiskelijoiden määrä on 70 prosentin luokkaa tiedekunnassa, joskin tämän vuoden kurssilla vain noin 60 prosenttia opiskelijoista on naisia. Viidessä vuodessa sisään otettujen opiskelijoiden määrä kasvoi Kuopiossa 75:stä 132:een.
- Kuopion puutteena ovat niukat resurssit. Niin virat, opettajat kuin raha on kortilla. Kun opiskelijoiden määrä on lisääntynyt näin nopeasti näin paljon, se aiheuttaa kovia haasteita opetukselle.
Kuopion yliopiston lääketieteellinen tiedekunta on koko olemassaolonsa ajan toiminut muita tiedekuntia niukemmin resurssein.
- Näin on, mitattiinpa asia absoluuttisesti tai suhteessa opiskelijamääriin.
Opetusministeriö on Kumpusalon mielestä rakentanut epäyhtälön: opetuksessa pitää olla tasoa ja opinahjosta pitää valmistua lääkäreitä tarpeeksi, mutta varoja ei ohjata työhön riittävästi.
Kuopion opiskelijoista moni on Itä-Suomesta kotoisin ja kotikonnuille myös jäädään valmistuttua. Vuosina 1990-99 valmistuneista lääkäreistä jäi 48,5 prosenttia töihin Itä-Suomeen. Vuoden 2002 uusista opiskelijoista 56 prosenttia tuli Itä-Suomen läänistä.
Kuopion ja Tampereen lääketieteellisiä tiedekuntia perustettaessa yhtenä keskeisenä tavoitteena oli perusterveydenhuollon lääkärivajeen paikkaaminen. Haaste on pitkälti yhä sama.
Esko Kumpusaloa askarruttaa monien muiden kollegoiden tapaan trendi, jossa julkinen perusterveydenhuolto menettää osaavaa lääkärityövoimaa yksityiselle sektorille. Samalla vähenee osaavien opettajalääkärien joukko.
- Opetus jää joka tapauksessa julkisen terveydenhuollon vastuulle. Uuden asetuksen myötä perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen pakollinen terveyskeskuspalvelu piteni yhdeksään kuukauteen.
- Terveyskeskusten kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi luomalla sellaiset työolosuhteet, joissa sekä seniorit että nuoret lääkärit viihtyvät. Vastavalmistuneet lääkärit haluavat perhe- ja muun elämäntilanteensa takia yksilöllisiä työsopimuksia ja nykyistä parempia mahdollisuuksia kouluttautumiseen ja myös tutkimustyöhön.
