Lääkäreiden osuus tutkijavaihdoissa romahtanut

Yhä harvempi väitellyt suomalaislääkäri lähtee tutkijavaihtoon ulkomaille. Lääketieteilijöitä on tohtorivaihdokkaista enää kolmasosa.

Vielä viime vuosikymmenen lopulla Akatemian tutkijanvaihto-ohjelmiin osallistuneista lähes kaksi kolmasosa oli lääketieteilijöitä. 2000-luvulla varsinkin farmasian, eläinlääketieteen, liikuntatieteiden ja valtiotieteilijöiden kiinnostus on ohittanut lääkäreiden lähtöhalut.

Kansainvälisyys toteutuu myös kotimaisissa tutkijaryhmissä

- Suomalainen lääketieteen tutkimus on nykyisin niin korkeatasoista ja täkäläiset tutkimusryhmät niin kansainvälisiä, ettei ulkomaille lähtöä koeta enää välttämättömäksi. Näin arvioitiin Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen toimikunnan seminaarissa viime viikolla Helsingissä.

Kiinnostuksen romahduksen syynä voi olla myös hyvä työtilanne kotimaassa tai kohonnut palkkataso. Tutkijanvaihdossa ansiot voivat jäädä pieniksi, ja usein mukana on vielä perhekin "elätettävänä".

Akatemiassa selvitettiin kyselyllä tutkijanvaihdoissa olleiden tohtoreiden kokemuksia ulkomailla olosta ja kotimaahan paluusta.

- Kokemusta pidettiin pääsääntöisesti antoisana ja hyödyllisenä, mutta paluu kotimaan työmarkkinoille oli vaikeaa sekä henkisesti että taloudellisesti, sanoo yksikön johtaja Riitta Mustonen Suomen Akatemiasta.

Lääkärin koulutuksen saaneelle ulkomainen tutkimus- tai koulutusjakso voi olla suoranainen hidaste uralle. Aiemmat erikoistumissäännökset sallivat ulkomaisen koulutuksen hyödyntämisen, mutta nykyisin ulkomailla työskentelyä ei voida enää lukea erikoistumissuorituksiin.

Myös perhesyyt vaikuttavat valintoihin. Moni lykkää perheen perustamista väitöksen jälkeiseen aikaan, joten varsinkin naiselle yhtälö saattaa olla mahdoton. Ulkomaille lähtevä nainen onkin miestä useammin perheetön.

"Ainutlaatuinen mahdollisuus"

Erikoislääkäri Jaana Pihkala sanoo, että tuskin olisi nykyisellä paikallaan ilman kahta vaihtovuottaan Torontossa. Hän työskentelee lastenkardiologina Husin Lasten ja nuorten sairaalassa.

- Meillä aloitti juuri toimintansa Hyksin viime vuoden kallein investointi, lasten katetrointilaboratorio, josta vastaan. Olen voinut täällä siis ottaa käyttöön uusia Torontossa oppimiani hoitomenetelmiä. Myös mukanaolo katetrointilaitteiden ja -menetelmien kehittämistyössä on ollut minulle aivan uusi aluevaltaus, kertoo Pihkala.

Torontossa hän työskenteli vuosina 1997-99 Hospital of Sick Children -sairaalassa, joka on yksi maailman parhaista alaan erikoistuneista yksiköistä.

- Ensimmäisen vuoden leikkelin pienten, kiivasta vauhtia kasvavien porsaiden sydämiä. Koe-eläinmalleilla tutkittiin aortan toimintaa, ja tavoitteena oli kehittää uusia menetelmiä synnynnäisten sydänvikojen hoitamiseksi katetrointitekniikkaa parantamalla.

- Toisena vuonna pääpaino oli kliinisessä työssä osastolla ja poliklinikalla. Tämä kahden vuoden jakso vei minut mukaan kansainväliseen tutkimukseen ja osaksi monikansallista tutkijayhteisöä. Hyöty on ollut siis sekä akateemista että käytännöllistä, Jaana Pihkala kertoo.

Hän oli mukana perheensä kanssa; mies vietti kaksi vuotta koti-isänä. Kouluikäiset pojat saivat kielitaidon lisäksi myös konkreettista kansainvälisyyskasvatusta Torontossa, joka on melkoinen kansallisuuksien sulatusuuni.

- Tulimme kaikki sieltä kotiin monta kokemusta rikkaampina, Jaana Pihkala sanoo.