Lääkäri todistajana: Älä ryhdy potilaan asianajajaksi

Lääkärit ovat usein oikeudenkäynneissä todistajina tai asiantuntijoina. Ortopedi voi joutua arvioimaan vamman syntymekanismia vahingonkorvausjutussa, psykiatri todistamaan lasten huoltajuuskiistassa ja työterveyslääkäri irtisanomisriidassa. Erityistuomioistuimissa selvitetään eläkeratkaisuja.

Oikeudessa vietetty päivä tietää lääkärille työpäivän menetystä ja potilasaikojen järjestelyä uudelleen.

Kun lääkäri kutsutaan oikeuteen, hän on kuitenkin yleensä jo sitä ennen antanut oikeudelle tapausta koskevan kirjallisen lausuntonsa "kunnian ja omantunnon kautta".

Lääkäriliiton juristi

Kati Lehtonen

- Kun lääkäri antaa kirjallisen lausunnon, hän tavallaan todistaa kirjallisesti. Jos lääkärillä ei ole mitään lisättävää kattavaan lausuntoon, hänen kannattaa ottaa yhteyttä siihen jutun osapuoleen, joka nimesi hänet todistajaksi. Turhien todistajien kutsumista oikeuteen pitää välttää. Jos lääkäri menisi oikeuteen vain vahvistamaan lausuntonsa, voidaan kysyä, tulisiko todistamisesta vain lisäkuluja kutsujalle, Lehtonen sanoo.

Ohjenuorana objektiivisuus

Jos lääkäri kuitenkin oikeuteen halutaan, todistajan roolista ei pääse eroon. Velvollisuus toimia todistajana on kansalaisvelvollisuus, josta ei voi kieltäytyä.

Jos kutsu oikeuteen tulee eikä lääkäri oikein tiedä, miten pitää toimia, kannattaa ottaa yhteyttä Lääkäriliiton juristeihin ja kysyä neuvoa.

- Lääkärin pitää todistajana ja asiantuntijana muistaa oma roolinsa ja olla objektiivinen. Kun on objektiivinen ja muistaa vaitiolovelvollisuuden, selviää jo aika pitkälle, sanoo Kati Lehtonen.

Hän varoittelee lähtemästä kummankaan osapuolen kelkkaan tai ryhtymästä ikään kuin potilaan asianajajaksi, mikä on vaarana esimerkiksi lasten huoltajuuskiistoissa.

- Jos lääkäri on todistajan asemassa, hänen velvollisuutensa on puhua totta ja todistaa siitä, mitä asiasta tietää, mitä havaintoja on tehnyt ja mitä on merkinnyt potilasasiakirjoihin. Todistajana ei pidä ryhtyä liikaa spekuloimaan, Kati Lehtonen sanoo.

Asiantuntijana rooli on hiukan toisenlainen. Silloin lääkäri on kutsuttu oikeuteen esillä olevan asian ulkopuolisena objektiivisena asiantuntijana, joka analysoi käsiteltäviä asioita yleisellä tasolla. Ero todistajaan on siinä, että asiantuntijalla ei tarvitse olla käsiteltävänä olevasta asiasta omakohtaisia havaintoja.

Vaitiolovelvollinen todistamassa

Lääkäriä sitoo vaitiolovelvollisuus myös oikeudessa. Vaitiolovelvollisuus väistyy kuitenkin esimerkiksi silloin, kun kyse on törkeistä rikoksista, joista voi seurata vähintään kuuden vuoden vankeusrangaistus. Tällaisia ovat henkirikosten lisäksi esimerkiksi insesti.

- Vaitiolovelvollisuus väistyy myös siinä tapauksessa, että potilas on antanut suostumuksensa siihen, että lääkäri voi todistaa, Lehtonen sanoo.

- Ennen kuin todistaja antaa todistajanvalan tai -vakuutuksen, oikeuden puheenjohtaja kysyy, onko hänellä estettä todistaa asiassa. Lääkärin pitää silloin tuoda esiin lääkärin salassapitovelvollisuus.

Lääkäri joutuu kuitenkin itse etukäteen arvioimaan, mistä asioista voi todistaa ja missä laajuudessa. Viime kädessä lääkärin esteellisyyteen ottaa kantaa tuomioistuin.

Oikeudenkäynnin osapuolet joutuvat etukäteen ilmoittamaan oikeudelle aiheet, joista todistajaa kuullaan.

- Jos lääkärillä on potilaasta muuta tietoa, joka ei liity käsiteltävänä olevaan asiaan, ei sellaista pidä lähteä kertomaan. Tässä kannattaa olla tarkkana, Kati Lehtonen muistuttaa.

Lääkäri voidaan kutsua todistajaksi ottamaan kantaa potilaan asioihin myös tämän kuoleman jälkeen. Tällainen tilanne syntyy esimerkiksi pohdittaessa, oliko potilas oikeustoimikelpoinen testamenttia tehdessään.

- Lähtökohta on, että kuolleen henkilön potilastiedot ovat samalla tavoin salassa pidettäviä kuin elävän, Kati Lehtonen sanoo.

- Omaisella on kuitenkin oikeus tärkeiden etujensa selvittämiseksi saada selvitys vainajan potilastiedoista siltä osin kuin se on välttämätöntä, Lehtonen sanoo.

- Tietoja on silloin pyydettävä kirjallisesti ja pyynnöstä pitää käydä ilmi, mihin tarkoitukseen niitä pyydetään, jotta lääkäri voi arvioida, voidaanko tiedot luovuttaa. Myös näissä tilanteissa lääkäri voidaan kutsua oikeuteen todistamaan.

"Kolme vuotta sitten sanoitte näin"

Todistajana kuultavan lääkärin kannalta ehkä viheliäisimpiä oikeudenkäyntejä ovat insestioikeudenkäynnit. Muutenkin ikävien oikeudenkäyntien lieveilmiöitä ovat olleet oikeudessa kuulluista lääkäreistä tehdyt kantelut.

Jotkut lääkärit ovat jopa pyrkineet vaihtamaan työpaikkaa välttääkseen joutumasta todistajaksi näihin oikeudenkäynteihin.

- Kyllä ne ovat rankkoja, sanoo lastenpsykiatrian erikoislääkäri, jota on kuultu todistajana useissa insesti- ja huoltajuusoikeudenkäynneissä.

Tapauksissa, jotka liittyvät huoltajuuskysymyksiin tai seksuaalisen hyväksikäytön epäilyyn, on hänen mukaansa aina varauduttava siihen, että joutuu oikeuteen.

- Oikeuteen täytyy mennä valmistautuneena, ja valmistautuminen alkaa jo silloin, kun tapaa potilaan ensimmäisen kerran, hän sanoo.

- Tutkimukset on tehtävä huolellisesti ja mahdollisimman objektiivisesti, ja kaikki on kirjattava hyvin.

- Näissä tapauksissa oikeuteen joutuu aina itse menemään. Pelkkä kirjallinen lausunto ei koskaan riitä, vaikka se olisi erittäin perusteellinen.

Tämä on hänen mukaansa syytä pitää mielessä jo kirjallista lausuntoa tehdessä ja punnita sanansa tarkkaan. Kirjalliseen lausuntoon on hyvä liittää pienen lapsen ääni- tai videonauhoilta litteroidut haastattelut, videotallenteet ja kaikki mahdolliset osalausunnot.

Muiden puhtaaksikirjoittamat litteroinnit kannattaa tarkistaa itse, jotta oikeudessa ei tartuttaisi puhtaaksikirjoitusvaiheessa sattuneisiin virheisiin.

Tapa on työläs, mutta lääkäri pääsee lopulta helpommalla, jos toimii hyvin tarkasti, hän sanoo.

Lue paperit, katso nauhat

Lääkäri kertoo varaavansa oikeudenkäyntiä varten kaksi päivää, niin että ehtii edellisenä päivänä katsoa haastattelunauhat ja lukea lausunnot.

- Oikeudenkäynti on rankkaa: joka sana pitää miettiä. Oikeudenkäynti tietysti nauhoitetaan, ja kun juttu menee ylempiin oikeusasteisiin, saatetaan todeta, että kolme vuotta sitten sanoitte tästä asiasta näin.

Hän korostaa objektiivisuutta ja salassapitovelvollisuutta. Salassapitovelvollisuuden suhteen hän on noudattanut juristilta saamiaan ohjeita ja ottanut asian itse esille oikeudessa. Ongelmia ei ole ollut.

Lääkärin ei hänen mukaansa pidä ottaa raskaita oikeidenkäyntejä henkilökohtaisesti, vaan toimittava ammatillisesti. Kysymyksiä ammattitaidosta ja kokemuksesta ei pidä ottaa henkilökohtaisina loukkauksina.

- Lääkäri voi joutua vastaamaan aika yksityiskohtaisiinkin sekä potilasta että itseä koskeviin kysymyksiin. Ei pidä menettää objektiivisuuttaan tapaukseen nähden eikä provosoitua.

- Näissä oikeudenkäynneissä joutuu pistämään itsensä alttiiksi. Oikeudessa saatetaan kaivella todistajana olevan lääkärinkin vanhoja virheitä ja jälkikäteen voi tulla valituksia.

Jos lääkäriä alkaa ahdistaa, asettiko hän sanansa oikein, sanoiko liikaa tai liian vähän, on hyvä muistaa, että syyllisyydestä päättää oikeus, ei lääkäri.

- On tietysti aina mietittävä, miten toimii, mutta jos lähtee liikaa vatvomaan, tämän tyyppistä työtä ei voi tehdä ollenkaan. Suvi Sariola

Lääkäri on lääkäri oikeudessakin

Töölön sairaalan ylilääkäri, dosentti Jan-Magnus Björkenheim on asiantuntijana paikan päällä oikeudessa suurin piirtein kerran vuodessa.

Yleensä kyse on ollut tapaturmista, liikenneonnettomuuksista, työtapaturman seurauksien selvittelystä, pahoinpitelyistä tai jutuista, joissa etsitään syy-yhteyttä: onko lääketieteellinen seuraamus tullut tapaturmasta vai onko kyseessä kulumisilmiö.

- Kutsu oikeuteen on aina tullut kirjallisena ja siitä on käynyt selvästi ilmi, mikä ongelma on ja mihin asiantuntijuuttani halutaan, hän kertoo.

Björkenheimin mukaan lääkärin pitää pysyä totuudessa ja omassa lestissään, lääkärinä. On tärkeää, että lääkäri puhuu vain lääketieteellisistä asioista ja vain oman erikoisosaamisensa kannalta. Muun erikoisosaamisen hoitavat toiset asiantuntijat. Tärkeää on myös olla aivan objektiivinen.

Björkenheimin kokemuksen mukaan oikeudessa esitetyt kysymykset koskevat yleensä syy-yhteyttä, diagnoosia, haittaa, hoitoa ja paranemisaikaa.

Lääkärin on valmistauduttava vastaamaan esimerkiksi sellaisiin kysymyksiin kuin miten diagnoosiin päästään, kauanko syntyneen kudosvaurion paraneminen kestää, vaatiiko se leikkauksia tai lisätutkimuksia ja minkälaisen haitan se aiheuttaa potilaan työ- ja toimintakyvylle. Onko vamma hengenvaarallinen vai aiheuttaako se invaliditeetin ja kuinka suuri on vammoista syntynyt haitta-aste?

Ennen oikeudenkäyntiä on syytä tarkistaa esimerkiksi tapaturmamekanismi käytettävissä olevien tietojen perusteella ja potilaan perustiedot. Suvi Sariola