Lääkärien kiusaaminen naamioituu usein oppiriitoihin
Lääkärien välinen kiusaaminen ilmenee helposti oppiriitoina ja osaamisepäilyinä. Raju kiusaaminen on terveydenhuollossa harvinaista, mutta painostusta, lievää syrjintää ja kuppikuntaisuutta esiintyy kyllä. HUS:n ohjeiden mukaan kielteiset silmäykset ja äänensävykin ovat kiusaamista.
http://www.laakarilehti.fi/pics/vene.jpg
Lääkärit eivät ole viattomia kiusaamisen synnistä. Ammattilaisten kesken kiusaaminen vain pukeutuu helposti oppiriitojen valekaapuun, tai kitkan syyksi esitetään toisen osaamis- ja jaksamisongelmia. Myös henkilökemioiden kohtaamattomuus on usein eufemismi kiusaamiselle.
– Lääkärien välisiä kiusaamistapauksia on vaikea selvittää, sanoo psykiatrian professori Johannes Lehtonen Kuopion yliopistosta.
Johannes Lehtonen arvioi, ettei raju kiusaaminen ole terveydenhuollon yksiköissä tavallista. Sen sijaan painostusta, lievää syrjintää ja kuppikuntaisuutta niissä esiintyy siinä kuin muissakin työyhteisöissä.
Lehtosesta ihmismielen mustan puolen myöntäminen on lääkärille viisauden alku.
– Vallankäyttö kuuluu ihmisyyteen, ja ihminen on myös sadistinen olento. Kun olot suosivat, se voi merkitä tuhopotentiaalia, jolta meitä ei suojele mikään, ei koulutus eikä sivistys. Ellei tätä tunnusta, ei näissä töissä pärjää.
Terveydenhuollon organisaatioissa ja lääkärin ammatissa on seikkoja, jotka tekevät kiusaamisen helpoksi. Jos vaikkapa sairaalan työyhteisö on kovin sisäänpäin lämpiävä ja hierarkkinen, siitä voi kypsyä kiusaamiselle otollinen ympäristö.
– Hierarkkisessa organisaatiossa yksilöillä on asemaan perustuvaa valtaa, jonka joku voi ymmärtää niin, että hän voi asemansa vuoksi kohdella muita miten tahtoo.
Lääkärien kollegiaalisuudellakin on varjopuolensa. Se saattaa johtaa tilanteeseen, jossa asiattomasti toimivan ammattiveljen tai -sisaren peliin ei haluta puuttua.
– Puuttuminen nähtäisiin jonkinlaisena kollegiaalisen perusluottamuksen loukkauksena. Siksi ajatellaan, että selvittäkööt nuo kaksi asiansa keskenään. Kiusaaminen on tabu, joskaan ei mielestäni kovin korkean kynnyksen tabu.
Etiikka vaatii puuttumaan
Puuttumattomuus kiusaamiseen heijastelee väärin ymmärrettyä kollegiaalisuutta. Lehtosen mukaan juuri hyvä perusluottamus, vankka etiikka ja yhteisölliset arvot tekevät mahdolliseksi puhua myös vaikeista asioista ja sovitella konflikteja. Ne suorastaan vaativat selvittämään tilanteen, josta on vahinkoa.
– Etiikka ei näy missään silloin kun kaikki menee hyvin.
Lehtonen toteaa, että hän voi puhua 1990-luvun laman vaikutuksista terveydenhuollon työyhteisöihin vain spekulatiivisesti. Hän rohkenee silti arvella, että laman aikaisilla leikkauksilla, fuusioilla ja muilla organisaatiomullistuksilla oli etiikkaa rappeuttava vaikutus.
– Vanhoja tukijärjestelmiä, kuten perinteisiä klinikoita, purettiin, ja tilalle tulivat tulosohjatut yksiköt. Taloudellinen ja lääketieteellinen ajattelu ajautuivat kilpailutilanteeseen.
Kiusaamisella on monia muotoja
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri laati vuonna 2005 toimintaohjeet työpaikkahäirinnän varalle. Ohjeissa häirinnän ilmenemismuodoiksi nimetään muun muassa:
- hiljainen ja juonitteleva painostus, olankohautukset, kielteiset silmäykset tai äänensävy, puhumattomuus
- toistuva moittiminen ja arvostelu, mielenterveyden ja arvostelukyvyn kyseenalaistaminen
- mustamaalaaminen, pahansuopa juoruilu yksityis- tai perhe-elämästä
- työtehtävien sisällön tai määrän perusteeton muuttaminen
- fyysisellä väkivallalla uhkailu, muu uhkailu
- sanoin, toimin tai asentein loukkaava käytös, joka on jatkuvaa tai säännöllistä
- sukupuolinen häirintä tai ahdistelu.
Miten toimia kiusaamistapauksessa? Lue lisää aiheesta perjantaina 1.6. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.
