Lääkisläisen psyykkiset ongelmat näkyvät pienryhmissä
Ylöjärvellä epäillyt surmatapaukset ovat herättäneet keskustelun terveydenhoitoalalle pyrkivien soveltuvuuskokeista ja taustojen selvittämisestä. Lääketieteen opiskelijallakin voi olla työtä haittaava mielenterveyden häiriö.
Ylöjärvellä epäillyt surmatapaukset ovat herättäneet laajan keskustelun terveydenhoitoalalle pyrkivien soveltuvuuskokeista ja taustojen selvittämisestä.Ylöjärven tapaus on kaikin tavoin erittäin poikkeuksellinen. Silti lääketieteen opiskelijallakin saattaa olla niin vakava mielenterveyden häiriö, että se voisi tavalla tai toisella vaikuttaa haitallisesti hänen työskentelyynsä lääkärinä.
Pystyttäisiinkö tiedekunnassa tunnistamaan tällainen tilanne ja järjestämään opiskelijalle apua?
– Yliopiston mahdollisuudet tunnistaa ja auttaa opiskelijoita, joilla on jonkinlainen psyykkinen häiriö, ovat ihan kohtuulliset, arvioi yliopistonlehtori, dosentti Eeva Pyörälä Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta.
Hän vastaa Kasvaminen lääkäriksi -opintokokonaisuudesta ja tapaa siksi opiskelijoita opintojen eri vaiheissa, toisin kuin useimmat muut opettajat. Opintokokonaisuuden teemana on vuorovaikutus ja opintojen aikana tehdään paljon potilashaastatteluharjoituksia.
– Ne ovat herkkiä tilanteita, joissa saattaa seuloutua esiin selviä psyykkisiä oireita. Jos näin käy, pyrin ottamaan asian esille opiskelijan kanssa heti tai sovin tapaamisen, Eeva Pyörälä sanoo.
Jos opiskelija tuntuu tarvitsevan enemmän apua, Pyörälä ehdottaa keskustelua esimerkiksi tiedekunnan opintopsykologin kanssa. Koska opintopsykologi auttaa myös opinnoissa ilmenevissä ongelmissa, käynti hänen luonaan ei leimaa ketään.
Apua antavat myös opiskelijaterveydenhuollosta vastaava YTHS ja opiskelijoiden tukikeskus Nyyti ry. YTHS:ään tosin on pitkät jonot.
Vakavat tapaukset erittäin harvinaisia
Tapaukset, joissa lääketieteen opiskelijalla puhkeaa vakava psyykkinen sairaus, joka estää häntä valmistumasta ja työskentelemästä lääkärinä, ovat hyvin harvinaisia.
– Sen sijaan varmaan joka kurssilla on joku masentunut. Myös syömishäiriöitä on jonkin verran, Eeva Pyörälä sanoo.
– Minun kokemukseni mukaan vakavat vaikeudet yleensä huomataan jossain vaiheessa, mutta eihän mikään järjestelmä täydellinen ole, sanoo myös Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opintopsykologina pitkään työskennellyt Juha Nieminen.
Hän muistuttaa, ettei yliopisto-opiskelijoiden mielenterveyttä seurata systemaattisesti. Koska lääketieteellisessä tiedekunnassa suuri osa opetuksesta on pienryhmäopetusta, ongelmat on kuitenkin paljon helpompi havaita kuin monella muulla alalla.
Eeva Pyörälä on työskennellyt tiedekunnassa 16 vuotta. Ajanjaksoon sattuu myös vaihe, jolloin usea opiskelija teki itsemurhan.
– Suurin riski onkin, että opiskelijat eivät itse jaksa. Kyseessä on hyvin valikoitunut ja kilpailullinen joukko, joka on tehnyt valtavia uhrauksia päästäkseen tänne opiskelemaan. Opiskelijat miettivät hyvin paljon opintojen aikana, onko heistä lääkäreiksi. Vuorovaikutusopintojen suuri haaste onkin oppia kestämään omaa epävarmuuttaan ja epätäydellisyyttään, hän sanoo.
Ihmiset selviävät vaikeuksistaan
Juha Niemisen mukaan lääketieteen opiskelijat usein säikähtävät omia psyykkisiä ongelmiaan, jos sellaisia ilmenee, ja alkavat epäillä kykyään työskennellä lääkärinä.
– Yleensä ihmiset selviävät vaikeuksistaan. Se, että lääketieteen opiskelijalla on ongelmia, ei tarkoita sitä, että hän olisi väärällä alalla tai ei pystyisi toimimaan lääkärinä, hän korostaa.
Useimmat esimerkiksi masennuksen takia taukoa pitävät palaavat opintojen pariin ja vievät ne onnistuneesti loppuun. Parhaassa tapauksessa vaikeuksien läpikäyminen ja niistä selviäminen voi Niemisen mukaan antaa erittäin hyvän pohjan ymmärtää muita samassa tilanteessa olevia ihmisiä ja ylipäätään tehdä potilastyötä.
Eeva Pyörälä ja Juha Nieminen eivät usko, että sisäänpääsykokeisiin liitetyillä soveltuvuuskokeilla tai Ylöjärven tapauksen yhteydessä ehdotetuilla motivaationtestauksilla pystyttäisiin seulomaan opiskelijat, joilla ilmenee vakavia psyykkisiä ongelmia.
– Monissa maissa lääketieteellisiin tiedekuntiin on haastattelu, Suomessa ei. Asiaa on mietitty monesti. Pyrkijöitä on valtavasti ja meillä sisään otetaan 120 opiskelijaa. Pystyttäisiinkö tällaisessa tilanteessa järjestämään haastatteluja, joissa häiriöt tosiaan seuloutuisivat esiin, kysyy Eeva Pyörälä.
Suvi Sariola
