Laboratoriosta tuloksia rintasyövän hoitoon - pikkuhiljaa

Molekyylibiologiset prosessit, jotka kiihdyttävät syöpäsolujen jakaantumista, tunnetaan yhä paremmin. Uusia täsmähoitoja voidaan kehittää sellaisia molekyylejä vastaan, jotka esiintyvät vain syöpäsoluissa. Mikrosirutekniikalla rintasyöpiä voidaan luokitella geneettisten profiiliensa mukaisesti aikaisempaa tarkemmin, ja tämän toivotaan johtavan yksilöllisempään liitännäishoidon valintaan. Tällä tarkoitetaan sitä, että voidaan erottaa suuren ja pienen uusimisvaaran kasvaimet entistä tarkemmin ja siten hoitaa juuri ne potilaat, jotka hoidosta hyötyvät. Kasvaimen geneettinen profilointi voi auttaa myös löytämään kulloiseenkin kasvaimeen parhaiten tehoavan lääkkeen.

Amsterdamissa päivitettiin hiljattain, miten lisääntynyt molekyylibiologinen tietämys on hyödyttänyt rintasyöpäpotilaita.

Toistaiseksi rintasyövän tärkeimmät hoitomuodot ovat leikkaus, sädehoito, solunsalpaajat ja hormonihoidot. Viimeksi mainituista tamoksifeeni oli pitkään liitännäishoidon kultainen standardi, mutta sen rinnalle ovat nousseet aromataasin estäjät, joiden vaikutusmekanismit tunnetaan hyvin. Niiden teho näyttää kuitenkin olevan vain hivenen tamoksifeenin tehoa parempi, eikä pysyvää vaikutusta kuolleisuuteen vielä tunneta. Rintasyöpä on nimittäin sairaus, joka vaatii pitkää seurantaa. Tutkimattomat ovat tiet, jotka johtavat sen toisinaan uusimaan vuosikymmenten kuluttua.

Toistaiseksi ainoa merkittävä ja todennäköisesti myös pysyviä paranemisia lisäävä täsmähoito on trastutsumabi (1). Se on vasta-aine rintasyöpäsolun HER-2-proteiinille, jota esiintyy viidenneksessä rintasyövistä. Amerikkalaisissa tutkimuksissa vuoden trastutsumabihoidon lisääminen perinteisiin liitännäishoitoihin vähensi uusimia 12 % kolmen vuoden seurannassa. Lääkkeen on todettu parantavan myös eloonjäämislukuja.

Eurooppalaisvetoisessa tutkimuksessa tulos oli samansuuntainen. Näissä tutkimuksissa teho näyttää lyhyessä seurannassa niin merkittävältä, että se viittaa parannukseen myös pitemmällä aikavälillä.

Myös suomalaisen trastutsumabitutkimuksen (FINHER) tulokset olivat esillä Amsterdamissa. Tutkimus poikkeaa edellisistä siten, että siinä käytettiin pitkän, 1-2 vuotta kestävän hoidon sijasta vain 9 viikon hoitoa. Potilasmäärä oli paljon pienempi kuin em. tutkimuksissa, mutta tulos jälleen myönteinen: 3 vuoden seurannassa uusimia oli 22 % pelkän solunsalpaajahoidon saaneilla ja vain 11 % niillä, joilla hoitoon oli liitetty trastutsumabi. Tutkimuksen onnistumisesta täytyy onnitella paitsi suomalaisia tutkijoita, myös poliitikkoja ja virkamiehiä, sillä valtion nopea rahoituspäätös mahdollisti tutkimuksen aloittamisen sen taloudellisen tuen ollessa uhattuna (2).

Trastutsumabitutkimusten tuloksia esitellyt Ian Smith kertoi, että myös Englannissa pyritään saamaan yhteiskunnan rahoitus tutkimukseen, jossa lyhyttä ja pitkää hoitoa verrattaisiin. Lyhyen hoidon hyvän tehon varmistuminen lisäisi valtavasti hoitomahdollisuuksia maailmanlaajuisesti, sillä trastutsumabi on erittäin kallis lääke.

Tutkimus on edennyt viime aikoina nopeasti solun molekyylibiologisten ominaisuuksien tunnistamisessa, mutta vielä se ei anna tietoa siitä, mikä solunsalpaaja, annos ja antotapa tehoaisi parhaiten yksittäisen rintasyöpäpotilaan kohdalla. Syövän hoidon tehokkuus riippuu oleellisesti myös siitä, miten hyvin lääke tavoittaa kasvainsolut. Lääkkeen pääsy kasvaimeen on usein liian huono, samoin jakautuminen siellä. Tätä ongelma-aluetta on tutkittu vähän. Tutkimuksen valtavirrasta ovat jääneet syrjään myös ne pulmat, jotka liittyvät kasvainsolujen kiihtyneeseen jakautumiseen solunsalpaajakuurien ja sädehoitoannosten välissä.