Laulava lääkäri hoitaa myös hampaita

Päätyökseen Antti Pakkanen toimii terveys­keskuslääkärinä Kirkkonummella. Lisäksi hän paikkaa hampaita, laulaa oopperaa ja opettaa laulua. Lääkärillä on usein monta työpaikkaa, kertovat tilastot.

Antti Pakkanen taipuu moneen työhön. Yksi ilta viikossa ­hammaslääkärinä tuo vastapainoa terveyskeskuslääkärin arkeen.

”Tällaiseen työskentelyyn vaaditaan vankkaa ammattitaitoa, enkä suosittelisi tätä kovin nuorelle lääkärille.”

Virpi Kuismanen

Päivisin terveyskeskuslääkäri, torstai-iltaisin yksityinen hammaslääkäri. Muina iltoina ohjelmassa on laulutreenejä tai laulunopetusta. Vapaa-ajat ja lomat suunnitellaan oopperaproduktioiden mukaan.

Kirkkonummella asuvalla lääketieteen ja hammaslääketieteen lisensiaatti Antti Pakkasella on monta työroolia. Lisäsäpinää arkeen tuo puolivuotias esikoislapsi.

– Elämä on vain ajanut, 37-vuotias mies pohtii tavallisesta poikkeavaa työuraansa.

Tuoreena hammaslääkärinä hän kohtasi työssään paljon monisairaita potilaita ja vanhuksia.

– Tuli sellainen olo, että pitäisi opiskella vähän lisää lääketieteen puoltakin, jotta pärjäisi paremmin potilaiden kanssa, Pakkanen muistelee.

Lauluopinnot kulkivat hammaslääketieteen ja lääketieteen opintojen rinnalla. Ensin oopperasta innostunut nuorukainen opiskeli laulua konservatoriossa, sitten Metropolia AMK:ssa. Viimein hän suoritti musiikin maisterin tutkinnon Sibelius-Akatemiassa, pääaineena laulupedagogiikka.

– Ehkä sitä nuorempana oli vielä hullumpi: teki kaikenlaista ja todella nopeasti asioita päällekkäin, Pakkanen pohtii.

Hän on onnistunut vuorottelemaan eri tavoitteidensa välillä. Kun Sibelius-Akatemian opinnot olivat loppuvaiheessa, lääketieteen opinnot olivat hetken aikaa tauolla. Musiikin maisterin tutkinnon jälkeen oli taas aika keskittyä lääketieteeseen.

Työ työn vastapainona

Päätyökseen Pakkanen tekee yleislääkärin työtä Masalan terveysasemalla. Yksi ilta viikossa yksityisenä hammaslääkärinä on sille vastapainoa.

– Kun on tuttu vastaanotto ja tuntee potilaat ja työkaverit, siitä ei halua luopuakaan.

Iltaisin hän etsii vauvaperheen arjesta tunnin lauluharjoituksille ja järjestelee lomat ja vapaat niin, että hän voi osallistua oopperaproduktioihin. Hän on laulanut useita oopperarooleja. Lisäksi hänellä on muutama lauluoppilas.

Musiikki ei ole Pakkaselle harrastus, vaan pikemminkin toinen työ, jota hän tekee ammattimaisesti. Laulaja voi muita muusikoita helpommin tehdä myös muuta työtä, sillä laulua ei oikeastaan edes voi harjoitella paria tuntia enempää päivässä.

Lääkärin ja hammaslääkärin ammateissa on omat eronsa ja yhteneväisyytensä. Pakkanen määrittelee itsensä lääkäriksi, joka ymmärtää suusta vähän enemmän.

– Ja jos tarvitaan, olen myös oopperalaulaja ja laulunopettaja.

– Molemmissa töissä on omat henkiset vaativuutensa. Lääkärillä on lääkärin vastuunsa. Jos on miettinyt paljon potilasasioita, laulaminen on sille ihana vastapaino. On jotain, mihin voi upota totaalisesti.

Eri työpiste joka päivä lisää vapautta

Töitä ei voi jättää rästiin, kun on monta työpaikkaa. Tämän on kahdeksan vuotta kolmessa työpaikassa opettanut yleislääketieteen erikoislääkäri Virpi Kuismaselle.

– Stressi on vähäisempää, sillä rästityöt tekevät stressin, Torniossa asuva Kuismanen pohtii.

Maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin hän työskentelee yksityislääkärinä Kemin tai Tornion Terveystalolla. Noina päivinä hän on yrittäjä ja nostaa palkkansa kymmenen lääkärin yhteisen lääkäriosakeyhtiön kautta.

Tiistaisin ja torstaisin hän on Attendon palkkalistoilla Keminmaan terveyskeskuksen terveyskeskuslääkärinä.

– Minulla on monipuolinen työnkuva. Terveyskeskuksessa kohtaan paljon vanhuspotilaita, yksityispuolella potilaat ovat nuorempia.

Työn vaihtelevuus tuo Kuismasen elämään rikkautta ja auttaa jaksamaan. Monipuolisessa yleislääkärin työssä hän voi ylläpitää laaja-alaista asiantuntijuutta. Lisähaastetta ammattitaidon ylläpitämiseen tuo nuorten lääkärien ohjaaminen Keminmaan terveyskeskuksessa.

– Tämä on ollut jaksamisen kannalta oikea valinta.

Kolme työpaikkaa tuntuu sopivalta määrältä

Vaikka työpiste vaihtuu päivittäin, Kuismanen ei ole missään käypäläinen.

– Olen vakikalustoa, ja muut ammattiryhmät tietävät, milloin olen missäkin työpisteessä.

Kuismanen kuvaa työtapaansa sanalla vapaus. Vaikka hän on täysin sitoutunut jokaiseen työhönsä, hänellä on kuitenkin enemmän vapautta suunnitella omaa vapaa-aikaansa ja lomiaan.

– Minun poissaoloni ei ole pois vain yhdestä työpaikasta.

Terveyskeskustyön tunnit on määritelty työsopimuksessa, mutta yksityispuolella tehdyn työn määrää hänen on helppo itse säädellä. Työtunteja tulee viikossa vähemmän kuin aikaisemmassa työssä terveyskeskuksen virkalääkärinä.

Kolme työpaikkaa on Kuismaselle sopiva määrä. Hänellä olisi ollut mahdollisuus ottaa vielä neljäs työ, mutta siinä kohtaa hän ajatteli, että muista töistä olisi liian vaikea irrottautua.

Virpi Kuismanen pohtii, että työaikansa monen eri työpaikan kesken jakavan lääkärin täytyy pystyä hyvin itsenäiseen työhön.

– Tällaiseen työskentelyyn vaaditaan vankkaa ammattitaitoa, enkä suosittelisi tätä kovin nuorelle lääkärille.

Entä mitä negatiivista on työpisteen vaihtumisessa päivittäin? Kuismanen pohdiskelee, ettei tiedä, mitä työkaverit tähän sanoisivat. Hän uskoo, että siinä kohtaa apua on siitä, kun tekee työnsä tunnollisesti alta pois, eikä jätä niitä toisten vaivoiksi.

– Tietenkään en hirveästi viitsi vaatia kaikkea, vaikkapa työergonomisia asioita, kun olen välillä poissa.