Liikenteen saasteet heikentävät lapsen keuhkojen kehitystä
Kaliforniassa 3 677 koululaisen aineistossa tehdyt keuhkofunktiotutkimukset kahdeksan vuoden ajalta osoittivat, että alle 500 metrin päässä moottoritiestä asuvilla uloshengityksen sekuntikapasiteetti (FEV1) ja keskivaiheen virtaus (MMEF) kehittyivät merkittävästi heikommin kuin 1 500 metrin päässä moottoritiestä asuvilla (FEV1:n ero -81 ml, MMEF:n -127 ml/s). Myös alueen yleisellä ilmanlaadulla oli samansuuntainen vaikutus, mutta moottoritien aiheuttaman altistuksen vaikutus ei ollut siitä riippuvainen. Tulos oli sama riippumatta siitä, oliko lapsella astma tai tupakoiko hän. Tutkimuksen alkaessa lapset olivat keskimäärin 10-vuotiaita ja heistä 12 % asui alle puolen kilometrin päässä moottoritiestä. Lapsista 1 445 oli mukana mittauksissa koko tutkimusajan. Lancetissa julkaistun tutkimuksen tekijät pitävät toteamiaan eroja niin suurina, että ne voivat näkyä aikuisiässä sairastavuuden eroina.
Liikenne on pahimpia pienhiukkasten (aerodynaaminen halkaisija < 2,5 µm) päästölähteitä, ja pienhiukkasten on havaittu aiheuttavan ja pahentavan inflammaatiota ja oksidatiivista stressiä, jotka voivat johtaa hengityselin- ja sydänsairauksien pahenemiseen. Viime vuonna tutkija Timo Lanki Kansanterveyslaitokselta osoitti väitöskirjatutkimuksessaan, että jo lyhytaikainen altistuminen suurille pienhiukkaspitoisuuksille aiheuttaa sepelvaltimotautipotilaille sydämen hapenpuutetta. Sydäntautikuolleisuus on tutkimuksissa osoittautunut suuremmaksi runsaasti ilman pienhiukkasia sisältävässä ympäristössä asuvilla. New England Journal of Medicinessa vastikään julkaistu raportti Women's Health Initiative -tutkimuksesta puolestaan osoitti myös sydänsairastavuuden lisääntyvän ilman pienhiukkasten vaikutuksesta. Yli 65 000 naisen aineistossa asuinalueen pienhiukkaspitoisuuden jokainen 10 µg:n/m3 lisäys kasvatti sydän- ja verisuonisairastavuuden vaaraa 24 % ja sydänkuoleman vaaraa 76 %.
