Liikuntavammaisten lasten tuen tarpeet tunnistettava

Liikuntavammaisia lapsia, joiden älyllinen kehitys oli normaali, mutta joilla oli pulmia sosiaalisissa taidoissa, kommunikaatiossa ja leikkitoiminnoissa, ei avustettu enempää kuin terveitä lapsia.

- Heidän sosiaalisiin rajoituksiinsa kohdistettu kuntoutus oli myös liian vähäistä. Liikuntavammaisilla lapsilla on tuen tarpeita, joita ei osata tunnistaa. Tähän pitää ilman muuta kiinnittää vastedes huomiota, kertoi neuropsykologian erikoispsykologi

Silja Pirilä

Liikuntavammaisten lasten perheiden voimavaroja kuormitti lasten monivammaisuus, mutta yleisesti perheiden voimavarat olivat hyvät.

- Niillä perheillä, joiden lapsilla oli vaikea liikuntavamma ja kehitysvamma, oli heikommat voimavarat kuin niillä, joiden lapsilla oli lievempi liikuntavamma ja kognitiivinen kehitys normaalin rajoissa.

Selvityksessä oli mukana yli 60 liikuntavammaista lasta, jotka olivat olleet seurannassa Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenneurologian yksikössä vuosina 1994-2000.

- Lapset olivat iältään vajaasta 2 vuodesta 12 vuoteen. Tarkastelin tutkimusaihetta WHO:n toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälisen luokituksen viitekehyksessä, totesi Pirilä.

CP-vamman vaikeusaste ja älyllinen toimintakyky olivat yhteydessä puheen tuottamisen ja ymmärtämisen pulmiin sekä puhemotorisiin ongelmiin.

Alaraajapainotteisesta liikuntavammasta kärsivillä lapsilla oli todettavissa vahvuuksia kielellisissä ja muistiin liittyvissä toiminnoissa. Neuropsykologisia ongelmia oli muun muassa visuaalisissa havaintotoiminnoissa ja tarkkaavuudessa.