Lunastaako bevasitsumabi sille asetetut odotukset rintasyövän hoidossa?

Bevasitsumabi on levinneen rintasyövän hoitoon tarkoitettu kasvaimen verisuonitusta estävä lääke, josta on saatu alustavia lupaavia tuloksia. Suurten odotusten takia lääkkeen tehoa selvitetään nyt kansainvälisissä varhaisvaiheen rintasyövän liitännäishoitotutkimuksissa.

Bevasitsumabin paikka rintasyövän hoidossa on selvillä muutaman vuoden kuluttua. Tämän, samoin kuin muidenkin uusien hoitojen, lopullinen merkitys selviää kuitenkin vasta parinkymmenen vuoden kuluttua, koska liitännäishoitojen pitkäaikaishaittojen ja sairauden mahdollisten uusimien ilmeneminen vie aikaa.

Bevasitsumabilla 10-20 % enemmän hoitovasteita

Bevasitsumabista on julkaistu kaksi satunnaistettua levinneen rintasyövän hoitotutkimusta, joissa lääke on yhdistetty solunsalpaajaan (1,2).

Ensimmäisessä potilaat olivat saaneet aiemmin runsaasti hoitoja ja sairastivat pitkälle edennyttä rintasyöpää. Bevasitsumabin lisääminen solunsalpaajaan tuotti 10 % enemmän hoitovasteita, eli pienensi kasvainmassaa, mutta taudin eteneminen ei pysähtynyt enempää kuin kontrollihaarassa eikä potilaiden elinaika pidentynyt.

Toisessa tutkimuksessa uusinut syöpä oli varhaisemmassa vaiheessa, eivätkä potilaat olleet saaneet solunsalpaajia levinneeseen tautiin. Kun bevasitsumabi tässä yhdistettiin solunsalpaajaan, saatiin 20 % enemmän hoitovasteita ja tauti pysyi paikoillaan puoli vuotta kauemmin kuin pelkkää solunsalpaajaa saaneiden ryhmässä (6,7 kk vs. 13,3 kk). Kokonaiselinajassa ei ollut eroa. Bevasitsumabiryhmässä 15 %:lla potilaista verenpaine nousi ja 3 %:lle kehittyi proteinuria. Yksi potilas kuoli sydäninfarktiin. Muut haittavaikutukset olivat harvinaisia. Solunsalpaajahoitona oli tässä tutkimuksessa viikottainen paklitakseli, joka ei ole rintasyövän uusimisen jälkeen ensimmäinen hoito Suomessa. Roche Oy esitteli näitä tutkimustuloksia rintasyöpää hoitaville lääkäreille äskettäin Berliinissä.

Ruotsissa syövän hoidosta tehtiin priorisointisuunnitelma

Uuteen, vakavan sairauden hoitoon tarkoitettuun lääkkeeseen liittyy suuria inhimillisiä ja taloudellisia odotuksia. Lääkeyrityksille on luonnollisesti tärkeää kovassa kilpailussa saada uusi tuote mahdollisimman nopeasti käyttöön - patenttisuoja-aika tikittää ja aika on rahaa. Tämän takia uudet lääkkeet lanseerataan, vaikka hoitotutkimusten tuottama näyttö on vielä rajallinen. Myös levinnyttä syöpää sairastavan potilaan aika on kallista.

Terveydenhuollon rahakirstun vartijoiden ja syöpälääkärien edessä on vaikeita päätöksiä: Missä vaiheessa ja minkä näytön perusteella uusi lääke tai muu menetelmä on otettava käyttöön?

Ruotsissa päätöksenteon tueksi ja hoitolinjojen yhtenäistämiseksi saatiin äskettäin Socialstyrelsenin valmistelema syövänhoidon priorisointisuunnitelma (3). Siinä asetettiin etusijalle hyvin vaikeasti sairaat potilaat ja oireenmukainen hoito. Uudet kalliit lääkkeet, joista on osoitettu vähäinen etu aiempiin hoitoihin verrattuna, saivat hieman matalamman prioriteetin. Raportissa todetaan, että syövän lääkehoidon kustannukset ovat nousseet 325 % vuodesta 2000 ja että suuntaus saattaa vaikeuttaa syöpäpotilaiden tarvitseman muun hoidon kehitystä - esimerkiksi riittäviä henkilöstöresursseja.

Luotettavaa ja riippumatonta tietoa kaivataan myös Suomessa. Uuteen hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite hillitä lääkekustannusten nousua ja huomioida uusien lääkkeiden kustannusvaikuttavuus terveydenhuollossa. Arviointijärjestelmää mietitään parhaillaan uudelleen, tarvelähtöiseksi, ja yhteistyötä tehdään vähintään Euroopan tasolla.

Uusia hoitomahdollisuuksia kaivataan

Vaikka alkuvaiheessa todetun rintasyövän ennuste on koko ajan parantunut, levinneen taudin hoito solunsalpaajilla polkee tällä hetkellä paikallaan. Uusiutunut rintasyöpä saadaan pysähtymään solunsalpaajien avulla keskimäärin vain 9 kuukaudeksi. Hoitoja yhdistämällä ja jaksottamalla rintasyöpäpotilaan keskimääräinen elinaika on noin 2-3 vuotta levinneen sairauden toteamisesta. Jos hormonihoidot tehoavat kasvaimeen, potilas selviytyy useita vuosia pidempään. Tehokkaampia lääkkeitä siis kaivataan.

Kymmenen vuotta sitten kehitettyjen ns. biologisten lääkehoitojen, vasta-aineiden ja entsyymi-inhibiittoreiden avulla saaduista hoitotuloksista kerrotaan tässä lehdessä pääkirjoituksessa sivulla 2027-8