Luun kasvutekijä auttaa sääriluun murtuman paranemisessa

Tutkimus morfogeneettisen proteiinin vaikutuksesta luutumiseen on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta kirurgien keskuudessa.

Merkittävimmäksi hidastuneen luutumisen syyksi todettiin hyvin vähäinen, 3 millimetrin rako murtumakappaleitten välillä. Näin vähäistä virheasentoa oli eksterni fiksaattorilla vaikea hallita.

Tutkimuksessa murtumakappaleiden kontaktia ei parantanut, vaikka liitännäisvammana olleen pohjeluun murtuma kiinnitettiin. Kiinnittäminen pikemminkin huononsi luutumista.

Ensimmäistä kertaa maailmassa tutkittiin luun morfogeneettisen proteiinin rhBMP-7 tehoa pilon tibiale -murtuman paranemisessa. Proteiini kuuluu elimistön kasvutekijöihin ja ohjaa kantasolujen erilaistumista luusoluiksi. Proteiinia laitettiin avoleikkauksessa paikallisesti murtumalinjaan.

RhBMP-7 nopeutti luutumista merkittävästi ja vähensi luudutusleikkausten tarvetta. Sairausloma-aika oli lisäksi keskimäärin lähes kolme kuukautta lyhyempi kuin kontrollipotilailla.

Tutkimus herättää kansainvälistä kiinnostusta

Tutkimustulos on herättänyt runsaasti kansainvälistä kiinnostusta vaikeita murtumia hoitavien kirurgien keskuudessa. Luun kasvutekijöitten käyttö murtumien ja niiden jälkitilojen hoidossa on maailmalla erityisen aktiivisen tutkimuksen kohteena.

Sääriluun alaosan murtumat ovat yksi vaikeimmin hoidettavista murtumatyypeistä. Yleisin leikkausmenetelmä on murtumakappaleitten tukeminen metallilevyllä ja ruuveilla, mutta jopa joka kymmenes potilas on joutunut sääriamputaatioon tulehduskomplikaation takia. Eksterni fiksaatio on velytyshoitoa turvallisempi, mutta murtuman hidastunut luutuminen on yleistä.

LL Jukka Ristiniemen väitöstutkimus “External fixation of tibial pilon fractures and fracture healing” tarkastetaan Oulun yliopistossa 30.3.

Miia Soininen