Milloin päivystämisestä voi kieltäytyä?

Kysymys jakaa lääkäreitä. Etenkin perhesyyt nähdään eri tavoin.

Suhtautuminen päivystysvelvollisuuteen jakaa lääkärikunnan kahtia, kertoo tutkimus.

Enemmistön mielestä päivystyksestä voi kieltäytyä joksikin aikaa perustellusta syystä. Vähemmistön mielestä tällaisia syitä ei oikeastaan ole. Etenkin perhesyistä ollaan eri mieltä.

Kaikki lääkärit kuitenkin pitävät päivystämistä luonnollisena osana lääkärin työnkuvaa. He myös haluavat, että päivystystyö jaetaan oikeudenmukaisesti.

Tiedot käyvät ilmi Lääkäriliiton ja Helsingin yliopiston tutkimuksesta, jossa selvitettiin lääkärien näkemyksiä autonomiasta 38 haastattelun avulla.

Nuoret ymmärtävät perhesyitä

Tutkijat kutsuvat erilaisia suhtautumistapoja päivystämiseen ehdottomaksi ja joustavaksi kannaksi. Sosiologian dosentti Sirpa Wreden mukaan ehdottoman linjan kannattajat ovat usein konkareita.

Heille kysymys päivystysvelvollisuudesta on periaatteellinen. Perhesyyt eivät voi vaikuttaa lääkärin velvoitteiden täyttämiseen. Perusteltuja syitä kieltäytymiselle ei lähtökohtaisesti ole, jos omaa pakottavaa sairaustapausta ei lasketa.

– Ehdottomat kokivat, että taustalla on ammatinvalintakysymys. Jos on tähän työhön ryhtynyt, niin sitten on valmis päivystämään. Muutoin pitää hakeutua muihin töihin.

Joustavasti suhtautuvien mukaan vaikeat elämäntilanteet ja muutokset ovat hyviä syitä kieltäytyä päivystämisestä tilapäisesti. Tällaisia ovat esimerkiksi eron jälkeinen pienten lasten yksinhuoltajuus ja oma pitkäaikaissairaus.

– Joustavat suhtautuivat ymmärtäväisesti, mutta halusivat tietoa siitä, miksi joku kieltäytyy. Joustava kollega haluaa pystyä arvioimaan, onko syy hänenkin mielestään vakava. Hyvän kollegan odotetaan ymmärtävän, että kieltäytyminen lisää muiden työtaakkaa, Wrede kertoo.

Wreden mukaan nuoret lääkärit ovat pääasiassa joustavia, sillä heille työn ja perheen yhdistäminen on usein omassa elämässä ajankohtainen kysymys. Sukupuolten välillä ei tässä ollut eroa.

Päivystäminen nähtiin yhteisenä velvollisuutena, ja kollegiaalisuus oli käytännöllistä: jos minä otan lapsen sairastumisen takia tämän vuoron, sinä autat vastavuoroisesti myöhemmin.

Päivystämisen kuormittavuus näkyy

Tutkimuksen mukaan perhesyiden hyväksyttävyydestä vallitseva erimielisyys kertoo, että arvoyhteisö on tältä osin rikkoutunut. Tilanne voi näkyä jännitteinä työyhteisöissä.

– Tämä liittyy 80–90-luvulla käytyyn keskusteluun, kun naislääkärien osuus kasvoi. Silloin mietittiin, onko työn järjestelyjä muutettava lääkärikunnan naisistumisen takia, Sirpa Wrede sanoo.

Lääkäriliitto on todennut, että päivystäminen on perustavaa laatua oleva autonomiakysymys. Jos päivystysvelvoite ei hoidu lääkärien piirissä ilman ulkopuolista säätelyä, lääkärikunnan autonomia kapenee.

Liiton aiempi tutkimus on herättänyt huolta päivystyshaluttomuudesta. Tuoreessa tutkimuksessa vain harva mainitsi, että päivystyshalukkuus olisi yleisesti vähentynyt tai että eri sukupolvilla olisi erilainen suhtautuminen päivystämiseen.

Päivystyshaluttomuuden sijaan tutkimuksessa näkyi päivystystyön kuormittava luonne, Wrede korostaa.

– Tietyillä erikoisaloilla ja tietyissä uran vaiheissa päivystetään paljon, ja ihmiset joutuvat painiskelemaan jaksamisen kanssa. Tämä on työyhteisöissä kysymys, josta joudutaan neuvottelemaan. Jos on epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, se vaikuttaa ilmapiiriin.

Wreden mukaan lääkärit toivat esiin, että toimivan päivystyksen rakentaminen on esimiesten vastuulla.

Järjestelyt ovat ajankohtainen kysymys

– Raskaus, lapsen sairastuminen esimerkiksi diabetekseen.

Lääkäriliiton puheenjohtaja Marjo Parkkila-Harju luettelee helposti syitä, joiden takia on hyväksyttävää pitää taukoa päivystämisestä.

– Päivystysvelvollisuus kuuluu lääkärin työhön, mutta täytyy olla yksilöllistä joustavuutta. Olisi ikävää, jos menisi työtä hukkaan tai työstä joutuisi kokonaan pois, jos ei voi päivystää. Päivystyksen kasaantuminen työpaikalla tietyille ihmisille on työnjaollisesti epäreilua, eikä niin pitäisi olla, hän sanoo.

– Iso kuva on, että ei voi alkaa sisätautilääkäriksi tai raskaasti päivystävälle alalle, jos ei aio päivystää. Moni hakeutuu palvelujärjestelmässämme tehtäviin, joissa ei tarvitse päivystää.

Marjo Parkkila-Harju toteaa, että vapaa-aikaa arvostetaan nykyään entistä enemmän. Tämä muutos koskee kaikkia, ei vain lääkäreitä. Kuitenkin harva ammattiryhmä tekee yhtä paljon ylityötunteja kuin lääkärit päivystäessään.

– Jos vuorokauden päivystyksestä toipumiseen menee melkein viikko, se vaikuttaa koko muuhun työhön ja työssä jaksamiseen. En usko, että moni lääkäri vastustaa päivystystä itsessään, vaan sitä olotilaa, mikä siitä seuraa, hän sanoo.

Hän huomauttaa, että päivystyksen resursointi on tärkeää sekä lääkärien että potilaiden kannalta. Tätä Lääkäriliittokin on ajanut.

– Hyvä organisointi, resursointi ja seniorituen saaminen ovat haaste järjestäville tahoille etenkin nyt, kun tulee uusia päivystysjärjestelyjä.

"Harva rakastaa päivystämistä"

"Jos on yksikkö, jonka toimintaan kuuluu päivystys oleellisena osana, niin minkä takia siellä on kollegoita, jotka ei halua päivystää. Erikoisalavalinnassakin on melkeinpä numero 1 kysymys, haluatko päivystää. Jos et, niin ei kannata mennä vaikka kirurgialle tai anestesialle erikoistumaan."

"Jos meitä on monta päästetty samanaikasesti tekeen reunakoulutuksia tai äitiyslomille tai vastaavaa ja sitte yhtäkkiä supistuukin se päivystysrinki hirmu pieneen, niin kyllä se kiristää tunnelmia. Jos joutuu jatkuvasti päivystään enemmän kun normaalisti, on koko ajan väsynyt ja pinna kireellä."

"Jos kollegalla on bipolaarinen mielenhäiriö ja yövalvominen aiheuttaa mielenterveyden järkkymistä, niin hän ei päivystä. Me muut hoidetaan, ja se on ymmärrettävä asia. Se on ymmärretty työhönottamisvaiheessa. Sitten jos on joku, jolla on pieniä lapsia, ja se vaan haluis olla niitten kaa kotona ja hän on valinnut alan jossa päivystetään, niin se on voi voi. Täytyy päivystää, tai vaihtaa alaa tai työpaikkaa."

"Tämä aiheuttaa säröjä yhteisöön. Jos joku ei osallistu. Harva sitä tekee sillai, että "ah rakastan päivystää". Kollega olis kiva jos kertois avoimesti, miksi hän ei päivystä. Se helpottas. Jos on vaikka joku sairaus, nii okei ei tietysti kaikkee tarvii kertoa, mutta hänen täytyy tietää, että muita ärsyttää se että hän ei päivystä. Mun mielestä on epäkollegiaalista olla kertomatta."

"Täällä terveyskeskuksessa spekuloidaan, tuleeko meille päivystysvelvote, ja toivotaan kovasti että ei. Mä en enää jaksais, että mä menisin töistä illaksi päivystään ja tulisin huomenna taas töihin, että kun yleensä on jonkinlainen päivystysvapaakin. Mun ikäluokka arvostaa vapaa-aikaa, perhe on tosi tärkee, harrastukset on tärkeitä, työ ei oo henki ja elämä. Kaipaa palautumistakin. Tuntus, että jos mä vaan menisin tästä toiseen hommaan ja kävisin yön kotona nukkumassa ja tulisin takasin, niin ei mulla ois kohta enää paukkuja tähän."

Lainaukset ovat lääkärien kommentteja tutkimuksessa Wrede S, Olakivi A, Fischer N & Sigfrids A. Autonomia ja ammatillisuus käytännön lääkäreiden näkökulmasta. Lääkäriliitto ja Helsingin yliopisto 2016.