Onko moraalitonta puhua yhtäaikaa rahasta ja terveydestä? Tulevaisuuden potilas valitsisi terveyskioskin tai sairaalabasaarin

Voisiko terveyspalveluita järjestää kuten kauppoja, asiakkaiden tarpeiden mukaan? Pienet haavat ommeltaisiin terveyskioskissa, ja erikoisosaamista vaativat suuret vammat paikattaisiin basaarin kaltaisessa jättisairaalassa.

Kun yhteen saliin istutetaan kolmisen sataa terveydenhuollon asiantuntijaa, saadaan saman verran mielipiteitä siitä, miten terveyspalvelut tulevaisuudessa pitäisi järjestää. Yksimielisyys löytyy ainoastaan siitä, mikä on vialla.

Sitra ja Talous-Sanomat kutsuivat 13 viisasta miestä ja kaksi viisasta naistaRaha ja terveys -seminaariin puhumaan suomalaisille terveysvaikuttajille. Nämä pantiin paitsi kuuntelemaan, myös äänestämään kännyköillään terveydenhuollon epäkohdista ja ratkaisukeinoista.

Kannustukseksi kuultiin yliasiamies

Esko Aholta

Hallinto- ja palvelurakenteiden jälkeenjääneisyys sekä prosessien jäykkyys ja muuntumattomuus. Siinä suomalaisen terveydenhuollon puhkaistava paise.

Hoitokeinoiksi paiseeseen tarjottiin kännykkä-äänestyksessä "hoito- ja palveluprosessien tehostamista".

- Tämä on muuten viimeinen kerta, kun tulen seminaariin pohtimaan, mikä suomalaisessa terveydenhuollossa on vialla. Seuraavan kerran haluan kuulla, mitä on TEHTY, jyrisi valtiosihteeri

Raimo Sailas

Mikä ihmeen hyvinvointivaltio?

Valtiovarainministeriön ikkunasta maailmaa katseleva Raimo Sailas kritisoi sitä, ettei Suomessa kertakaikkiaan osata tehdä päätöksiä.

- Meillähän on selvästi asetettu tavoite: Suomessa tarvitaan terveyskeskuksia, joiden väestöpohja on 20 000-30 000 asukasta ja lääkärimäärä 12-18. Tiedän tämän suuntaisia päätöksiä tehdyn 2-3 kappaletta neljän viime vuoden aikana.

- Laboratorio- ja kuvantamispalvelut piti keskittää, samoin iso osa leikkauksista. Keskussairaaloilta edellytettiin työnjakoa. Kansallisen terveysprojektin harkituista ja perustelluista ehdotuksista ei ole toteuttu käytännöllisesti katsoen juuri mitään! Sailas murahteli.

Madonlukujensa päätteeksi Sailas ihmetteli, miten Suomi edelleen pitää itseään hyvinvointivaltiona, vaikkei sitä ole oltu ainakaan 15 vuoteen. 15 prosenttia työikäisistä suomalaisista on työmarkkinoiden ulkopuolella; sellainen ei Sailaksen mielestä ole hyvinvointivaltion tunnusmerkki.

Kun työllisyys on näin heikoissa kantimissa, terveys- ja sosiaalipalvelujen yhteisvastuullisuudelta murennetaan pohjaa. Sailas varoittikin päättäjien joutuvan yhä vaikeampien päätösten eteen, jos "villi meno" terveyspalveluissa saa rehottaa.

Suomesta tulee Grönlanti?

Koko päivän seminaarissa yksi ruoskija on vielä liian vähän. Toista piiskaa heilutti tuotantotalouden professori

Paul Lillrank

- Missä tahansa organisaatiossa voidaan olla sokeita sille, mitä oikeasti tehdään ja miten prosessit oikeasti toimivat. Esimerkiksi kolmen viikon jono toimenpiteisiin leikkaussalien ollessa pitkiä aikoja tyhjillään on asia, jonka paljastumisen pitää johtaa konkreettisiin toimenpiteisiin. Keinoja kyllä on, eivätkä ne kaikki vaadi edes lisää rahaa, Lillrank muistutti.

Mutta ensin pitää osata päästää vanhasta irti.

- Olen jo kauan ihmetellyt tätä suomalaista alueellisen tasa-arvon vaatimusta. Jos kerran maa- ja metsätalous eivät enää elätä, miksi ihmeessä metsiin jäädään asumaan? Miksei Suomesta anneta kehittyä Grönlannin kaltaista maata, jossa asutus selkeästi keskittyy rannikkokaupunkeihin? Lillrank kyseli.

Isäpappa maksaa

- Professiot kuvittelevat olevansa rahatalouden ulkopuolella, ravisteli Lillrank terveydenhuollon hierarkioita.

- Ihan kiva, jos isäpappa aina maksaa eikä tee koskaan hankalia kysymyksiä, Paul Lillrank iski ironisesti.

Suomessa on kumman kiltisti otettu vastaan Lillrankin mielestä mielivaltainen malli tasakokoisista terveyskeskuksista. Hän ei ymmärrä, miten yhdellä mahtikäskyllä voitaisiin sanella asiakkaiden tarpeita kuuntelematon palvelurakenne.

- Sehän on sama kuin määrättäisiin, minkä kokoisessa kaupassa saa olla lihatiski ja minkälaisessa kaupassa kalatiski. Jos asiakkaat tahtovat ja tarvitsevat molemmat, kauppias ne pystyttää.

- Miksei meillä voisi siis olla terveyskioskin tyyppisiä pieniä matalan tason terveysasemia ja sitten suuria basaarin tyylisiä sairaaloita erikoissairaanhoitoon? Ihmisten tarpeidenhan pitäisi sanella terveyspalvelut eikä päinvastoin, Paul Lillrank sanoi.